The Tree of Life
Ensi-ilta: | 16.11.2011 |
Genre: | Draama |
Ikäraja: | 11 |
Tai ehkäpä teos on sielun peili, eli - jos osaamme käyttäytyä - nyyttikestielokuva. Tuo oma tulkintasi, syödään ne kaikki. Minä tuon tavat kutsua ihmisiä apinoiksi ja draamoja luontodokumenteiksi. Tahdon salaa möläyttää, että näillekin kesteille saapuu niitä, jotka ilman tuomisia hakkaavat heidät, jotka toivat eniten, koska kukaan ei tuonut banaaneja. En sano tätä ilkeyttäni. Tahdon löytää traagisen kauneiden siitäkin, kun ihmiset käyttäytyvät typerästi ja itsekkäästi tietämättä mitä he tekevät. The Tree of Life palveli minua mestarillisesti ensimmäisellä puoliskollaan.
Elokuva alkaa sitaatilla: "Missä sinä olit silloin kun minä laskin maan perustukset? Kun aamun tähdet riemuiten karkeloivat ja Jumalan pojat huusivat ääneen iloaan?" Näin Jumala kettuili Jobille, kun Job oli kurjaa kohtaloaan ruikuttanut.
Brad Pitt ja Jessica Chastain näyttelevät pariskuntaa, jolla on potria poikia. Mies on ankara, mutta hyvä ja rakastava isä. Nainen on tunteellinen, herkkä ja leikkisä. Ennen kuin varsinaisesti tutustumme perheeseen, kuulemme pojan kuolleen. Voi surku! Ja nyt leffa alkaa saarnata kuin Jobin kirja.
Luontoa, avaruutta ja ilmeisesti molekyylien kuhinaa kuvataan räiskyvän taiteellisesti. Klassinen ja hengellinen musiikki pauhaavat. Ohjaaja on tappaa itsensä orgasmeilla. Kun ajasta ja universumista lopulta zoomataan perhe-elämän iloon ja ihmetykseen, tunsin mitä tahdoin. Senkin rakkaat apinat, nyyh! Olitte itsemurhan partaalla menettäessänne murto-osan onnesta, joka on lahjaksi annettu! Toki kuolema on menetys. Mummonikin - ikäihmisen - kuollessa surin, etteivät nuorimmat serkkuni saaneet sitä, mikä oli meille vanhemmille tärkeää. Omasta puolestani olin kiitollinen! Kyyneliä vuodatan korjattavissa oleville tragedioille, kuten viimeksi sille, kun homo-Edward meni naimisiin Bellan kanssa.
Jälkimmäinen puolisko kertoo yksinkertaistettuna poikien varttumisesta. Tyyli on tarkkaileva, mutta draama on tunteellista, näyttelijät ovat oivia ja kuvasto on tyylikästä hillitympänäkin. Galaksit ovat tilttailleet, uskonto on yhä teema, joten mitä muuta? Öh? Mukana on niin paljon pientä sievää tulkinnanvaraista, niin paljon kaikkea, mikä tuo mieleen Raamatun tarinat, että elämys on vaarassa taantua ajatusleikiksi.
Annan esimerkin. Onko isä vertauskuva Taivaan isästä, tai tutkielma Hänen merkityksestään? Isä keksii liioitellun pikkutarkkoja sääntöjä paimentaessaan. Hän rakastaa vahvasti, mutta vaatii ehdotonta kunnioitusta. Hän vetelee rajaviivoja puutarhaan... Kun poika vihoissaan toivoo, ettei isää olisi, koska hän ei isää ymmärrä, mieleeni palautui oma uskonkriisini 18-vuotiaana. Kuitenkin - hyvin selkeästi - elokuva asettaa jumalallisen ja maallisen vastakkain, ja isä on hän, joka näkee arvoa maallisessa. Että niin. Onko isä sittenkin vain... perusfaija? Tässä perusdraamassa, jossa on dinosauruksia?
Pöllähtänyt Sean Penn näyttelee olennaisinta poikaa aikuisena. Hän on vähän niin kuin että, "Ööh, tässäkö elokuva... ei kun elämäni oli?" Penn ei ole pennin arvoinen edes lopetuksessa, joka on useista hitusenkin uskonnollisista kertomuksista, jopa Narnian tarinoista tuttu klisee, jolle voi arpoa ihan mitä merkityksiä tahansa. Jäikö jotakin ymmärtämättä, vai odotinko liikaa? Väitän, että liikaa. Mutta siksi The Tree of Life on elämys. Jos katsoja moitteettoman keskittyneenä peilaa näkemyksiään ja kokemuksiaan elokuvaa vasten, elokuva vangitsi eli onnistui. Ja yhtä kaikki, The Tree of Life löytää lumoa kaikkeudesta. Mitään teennäistä ei ole siinä.
Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa
Keskustelut (12 viestiä)
Rekisteröitynyt 04.01.2011
22.11.2011 klo 14.27
Sidenote: Miksi Peltonen ei arvostellut Skyward Swordia vaikka tykkäsit TPstä 97 pisteen edestä.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
22.11.2011 klo 14.37
Aha.
Sidenote: Miksi Peltonen ei arvostellut Skyward Swordia vaikka tykkäsit TPstä 97 pisteen edestä.
Koska sen arvosteli toinen henkilö?
Ostin kyllä pelin itse. En ole ehtinyt edes kokeilla.
Rekisteröitynyt 04.01.2011
22.11.2011 klo 14.57
Aha.
Sidenote: Miksi Peltonen ei arvostellut Skyward Swordia vaikka tykkäsit TPstä 97 pisteen edestä.
Koska sen arvosteli toinen henkilö?
Ostin kyllä pelin itse. En ole ehtinyt edes kokeilla.
Ajattelin että teillä arvostelukopiot menevät aluksi niitä haluaville niin että olisithan sinäkin voinut sen kaiketi arvostella.
22.11.2011 klo 15.08
22.11.2011 klo 17.47
Rekisteröitynyt 10.04.2007
22.11.2011 klo 18.57
22.11.2011 klo 20.11
Kaunein filosofinen kysymys, joka jäi mieleen oli: "Keitä me olemme Sinulle?" – jumalalle osoitettu kysymys sen jälkeen kun oli zoomattu heittämällä maailmankaikkeuden äärettömyyksiin ja näytetty ihmisen paikka kaikkeudessa. Huisia!
23.11.2011 klo 08.34
23.11.2011 klo 11.22 1
23.11.2011 klo 11.28 1
23.11.2011 klo 12.46
23.11.2011 klo 18.21
Kirjoita kommentti