Musiikkibisneksessä on vaikea lyödä läpi. Etenkin, jos esittää murteella laulettua rokkia joka pohjautuu härmäläiseen kansanmusiikkiin ja pohjalaisiin teksteihin.

Lauri Tähkä & Elonkerjuu on viime vuosien ehdoton piristysruiske Suomen rockkentällä. Peräänantamaton bändi teki läpimurron parin vuosikymmenen työnteolla. Kun suosio saavutetaan keikkabussissa pyllynnahkaa kuluttamalla, se kestää kuin suomenhevonen talvisodassa.

Elonkerjuu talsii viidennellä albumillaan tuttua tietä. Rakkaus roihuaa, ikävä kivistää rintaa, maisemassa siintää eteläpohjalaiset pellot tienhaaroineen. Hevonen on vaihtunut Datsuniin. Sillä polkaistaan kaupunkiin tyttösiä riiaamaan. Tekstimaailma tuo paikoin mieleen Kolmannen Naisen kotiseutukaihoisat laulut. Lauri Tähkän teksteissä "remmastelu" ja elämän pohdiskelu ovat jälleen kantavana voimana.

Vaikka useimmissa kappaleissa on edelleen folkpoljento, yhtye ottaa pienen askeleen raskaampaan suuntaan. Entisaikojen sympaattinen kotikutoisuus on lopullisesti poissa, bändi soittaa tiukemmin kuin koskaan. Se, että kappaleita tekee kolme jäsentä, tuo musiikkiin nyansseja. Simo Rallin nikkaroima, rempseä ja kierolla tavalla svengaava Veljen kanssa kaupunkiin on piristävä poikkeus levyllä.

Tuhannen riemua on tähänastisista tasalaatuisin Elonkerjuu –levy. Täyteraitoja ei alle 40 minuutin kavalkadiin mahdu. Muutaman kuuntelukerran jälkeen helmiä löytyy myös hittisinkkujen (Hetkeksi en sulle rupia ja Pauhaava sydän) takaa. Sellaisia ovat raastava rock-pala Rakasta rintani ruhjeille, hempeä balladi Kimpale kultaa sekä mehevän kitaravallin kera runnova Ainoas.

Tältä levyltä lohkeaa vielä monta hittiä.