Timo Kämäräisen väläytellessä kitaristintaitojaan Ismo Alanko Säätiön riveissä jo 2000-luvun alussa oli eittämättä selvää, että persoonallisen ja tunnistettavan soundin omaavaan mieheen tulisi törmättyä vielä monissa eri yhteyksissä noiden hetkien jälkeenkin. Vuonna 2005 hän ehtikin paitsi julkaista Unea nimeä kantavan soololevyn myös työstää Beagon -yhtyeensä kanssa bändin Countryside -debyytin. Kämäräisen lisäksi Beagonin riveissä seisovat monista eri yhteyksistä tunnetuiksi tulleet Jape Karjalainen ja Olli Krogerus. Ei siis ole mikään ihme, jos tuota nimikavalkadia pitää automaattisesti laaduntakeena jo ennen levyn kuuntelemista.

Beagonin toinen albumi Traffic on sekoitus voimakkaita popbiisejä, kieroutuneita kitarariffejä, monipuolisia soitinvärejä ja loistavaa lyriikkaa. Siinä missä trilogiaksi suunnitellun kokonaisuuden aloittanut Countryside oli täynnä koti-ikävää, kaipuuta takaisin maaseudulle ja kamppailua kaupungin arjessa, on Traffic puolestaan tarina sopeutumisesta ja elämisen tunteesta. Teemaan johdattelee ärhäkkä aloitusraita Face My Fears, jota seuraavat loistavia tunnelmakuvauksia kerrostaloasumisesta tarjoileva Love Was a Fantasy sekä kitarasoundinsa puolesta Ismo Alanko Säätiön Minä ja Pojat -levylle täysin soviteltavissa oleva Ball of the Gods.

Vaikka levy onkin täynnä kiitettävää monipuolisuutta, ovat sen vahvuudet ehdottomasti rauhallisempien biisien parissa, joissa Kämäräisen pienellä karheudella varustettu, hämmentävänkin koukuttava ääni pääsee paremmin oikeuksiinsa. Albumin loppupuolelta löytyvä You´re the Only One onkin täyden tähdityksen arvoinen kappale, joka jokaisella kuuntelukerralla aiheuttaa samaan aikaan sekä kummallista haikeuden että lohdullisuuden tunnetta. Ilman sen ihmeellisempää kikkailua täysin perustoiminnoilla etenevä biisi on kontekstissaan lähes täydellinen.

Pieni puolitehon tuntu levyä kuitenkin varjostaa. Kappaleiden monipuolisesta musiikillisesta latauksesta huolimatta lopullinen jalat alta vievä kuuntelukokemus antaa jäädä odottamaan itseään. Ehkä tämä kunnia annetaan trilogian kolmannelle osalle, jonka ilmestymistä kannattaa kahden ensimmäisen levyn jälkeen todella odottaa.

Nunnu Koskenniemi