London 2012
Arvioitu: | Playstation 3 |
Genre: | Urheilupelit |
Pelaajia: | 1-4 (verkossa 2-8) |
Ikärajoitus: | 3 |
Kehittäjä: | Sega |
Julkaisija: | Sega |
Julkaisupäivä: | 29.06.2012 |
Pelin kotisivut |
On your mark! Get set! Go!
Neljän vuoden odotus palkittiin vihdoin, kun Lontoon kesäolympialaiset polkaistiin juuri käyntiin. Sega on reagoinut tilanteeseen ja tuonut markkinoille virallista kisalisenssiä kantavan urheilupelin. Miltä tuntuisi ajatus siitä, että Suomi toisi matkatuliaisina kymmeniä mitaleja?
Pelissä tunnelma on kohdallaan heti alusta pitäen. Kisojen teeman mukainen värimaailma on hienosti esillä ja musiikki olympiapeliin sopivaa. Onnistumiset palkitaan yleisön hurrauksella ja kultamitalin voittaneen maan kansallishymnillä. Graafisesti peli on silmää miellyttävä, oikeastaan todella hienon näköinen. Valitettavasti välillä ruudunpäivitys siirtyy nykimisvaihteelle ja kisasuoritukset menevät täysin mönkään, onneksi kuitenkin suhteellisen harvoin. Äänimaailma on laadukkaasti toteutettu, kuulostaen uskottavalta.
Tunnelmaa nostattamassa ovat myös esikuviensa mukaisesti mallinnetut kisa-areenat ja laaja valikoima eri kansallisuuksia edustettavaksi. Mikäs sen hienompaa kuin ohjastaa Pakkalan Karia keihäässä ja Tammen Tuirea uinnissa maailmanennätyksiin? Köh, keitäs he ovat? Eivät ainakaan huippu-urheilijoita kyseisissä lajeissa. Peli ei siis sisällä oikeita kisoihin osallistuvia urheilijoita, mikä ei liene kenellekään suuri yllätys. Innokkaimmille tarjotaan kuitenkin mahdollisuutta muokata hahmojen nimiä ja ulkonäköä lähemmäs oikeissakin kisoissa esiintyviä esikuviaan. Tämä puute toki hieman madaltaa fiilistä, mutta muut puitteet ovat kunnossa kisalisenssin ansiosta.
Virtuaalinen Lontoon kisapassi sisältää miltei 50 eri kisatapahtumaa, mutta pelillisesti toisistaan eroavia lajeja on vain toistakymmentä. Lajeja löytyy laidasta laitaan suomalaisille niin rakkaasta keihäänheitosta pöytätennikseen ja ratapyöräilystä jousiammuntaan. Lajivalikoimaan olisi toivonut vieläkin enemmän monipuolisuutta, kun esimerkiksi taistelulajit on täysin unohdettu.
Aiempia olympialaispelejä pelanneet ovat tottuneet rakkoilevaan peukaloon ja hajonneisiin ohjaimiin, mikä johtui armottomasta nappien naputuksesta. Segalla on päätetty uudistaa ohjausta taitoa vaativampaan suuntaan. Tästä johtuen vauhdinotto ja juoksu hoidetaan temmokkaalla, muttei naamaa vääntävällä tasatahtisella naputuksella. Uudistus on onnistunut ja virtuaaliurheilu on paljon mukavampaa kuin aiemmissa kisapeleissä.
Muutenkin kontrollit juoksua vaativissa lajeissa ovat toimivat. Esimerkiksi korkeushypyssä naputellaan oikealla temmolla X-nappulaa, tatilla osoitetaan hyppykulma, jonka jälkeen riman yllä X-napilla oikaistaan jalat – yksinkertaista, mutta huipputuloksiin pääsemiseen vaaditaan rutkasti harjoittelua. Yleisurheilulajien ulkopuolella käytetään hieman erilaisia lähestymistapoja ohjaukseen esimerkiksi quick time eventtien muodossa ja ammuntalajeissa perinteisemmällä "tähtää tatilla ja tulita liipaisimella".
Pelatessasi yksin voit osallistua valitsemasi maasi mukana 10 päivää kestäviin olympialaisiin. Jokaiselle päivälle on kisattavaksi kaksi lajia, joissa ensin karsinnoista on edettävä finaaliin, missä kisataan tietysti siitä kultaisimmasta mitalista. Suurimpana tavoitteenasi näissä varjokilpailuissa on turnajaisten päättäjäisiksi keikkua mitallitaulukon kärjessä. Tavoitteeseen pääsy ei aluksi ole mikään ylivoimainen este, mutta vaikeimman vaikeusasteen auetessa, alkaa haastepuoli olla kunnossa. Harmillisesti kaikki säännöt eivät ole läsnä: päästessäsi karsinnoista esimerkiksi keihään finaaliin, saat kuusi yritystä, menipä kolme ensimmäistä heittoa sitten miten meni.
Move-kapuloiden omistajia ei ole täysin unohdettu, vaan toimivan paketin päälle on liimattu myös tuki näille liikettä tunnistaville ohjaimille. Ammuntalajeissa tuki on ihan kiva vaihtoehto normaalille ohjaimelle, mutta keihäänheitossa vaadittava liikerata olisi realistisen tuntuinen, jos oltaisiin heittämässä tikkaa. Vielä kun kisatapahtumia on valittavissa vain 12, voidaan todeta, että tuki on kiva pieni lisä, muttei sillä peliä markkinoida kannattaisi.
Tämän tunteiden vuoristoradan jälkeen on hyvä lähteä viimeiseen nousuun. Moninpeli, se kultainen asia, joka pelastaa monen pelin, siivittää myös tämän pelin varsin positiiviseen mielikuvaan. On mukana sitten oikeita kavereita saman television ääressä tai kavereita verkon välityksellä, niin onhan se tasaisen kiivaan kamppailun jälkeen hienoa nousta viimeisellä hypyllä tai metrillä kilpailun voittoon. Tämä on sitä todellista kilpailua, missä pieeen virheen tehtyään voi nähdä, kuinka voitto meni sivu suun. Teknisesti moninpeli on toteutettu kaikin puolin hienosti, joskin pienen pienen miinuksen voisi antaa siitä, ettei verkkomoninpelissä ole mahdollisuutta seurata kilpailijoiden heittoja ja hyppyjä.
London 2012 on kokonaisuudessaan pienimuotoinen vuoristorata – osa asioista on toteutettu mahtavasti, kun taas osittain on sotkettu vähän sinnepäin. Pelin kisatapahtumat ovat paljon toistensa toisintoja ja Move-tuki on turhan tuntuinen. Toisessa vaakakupissa taas painaa hieno tunnelma ja kilpailullinen moninpeli. Ohjauksessa tehdyt uudistukset ovat niinkin positiivisia, että on helppo julistaa, että kyseessä on paras olympiapeli pariinkymmeneen vuoteen. Seuraaviin olympialaisiin jäi kuitenkin vielä paljon petrattavaa.
Muuten, lempilajikseni nousi jousiammunta.
Pelissä tunnelma on kohdallaan heti alusta pitäen. Kisojen teeman mukainen värimaailma on hienosti esillä ja musiikki olympiapeliin sopivaa. Onnistumiset palkitaan yleisön hurrauksella ja kultamitalin voittaneen maan kansallishymnillä. Graafisesti peli on silmää miellyttävä, oikeastaan todella hienon näköinen. Valitettavasti välillä ruudunpäivitys siirtyy nykimisvaihteelle ja kisasuoritukset menevät täysin mönkään, onneksi kuitenkin suhteellisen harvoin. Äänimaailma on laadukkaasti toteutettu, kuulostaen uskottavalta.
Tunnelmaa nostattamassa ovat myös esikuviensa mukaisesti mallinnetut kisa-areenat ja laaja valikoima eri kansallisuuksia edustettavaksi. Mikäs sen hienompaa kuin ohjastaa Pakkalan Karia keihäässä ja Tammen Tuirea uinnissa maailmanennätyksiin? Köh, keitäs he ovat? Eivät ainakaan huippu-urheilijoita kyseisissä lajeissa. Peli ei siis sisällä oikeita kisoihin osallistuvia urheilijoita, mikä ei liene kenellekään suuri yllätys. Innokkaimmille tarjotaan kuitenkin mahdollisuutta muokata hahmojen nimiä ja ulkonäköä lähemmäs oikeissakin kisoissa esiintyviä esikuviaan. Tämä puute toki hieman madaltaa fiilistä, mutta muut puitteet ovat kunnossa kisalisenssin ansiosta.
Viissataatonnia käteen ja keihäs lentää sata metriä
Virtuaalinen Lontoon kisapassi sisältää miltei 50 eri kisatapahtumaa, mutta pelillisesti toisistaan eroavia lajeja on vain toistakymmentä. Lajeja löytyy laidasta laitaan suomalaisille niin rakkaasta keihäänheitosta pöytätennikseen ja ratapyöräilystä jousiammuntaan. Lajivalikoimaan olisi toivonut vieläkin enemmän monipuolisuutta, kun esimerkiksi taistelulajit on täysin unohdettu.
Aiempia olympialaispelejä pelanneet ovat tottuneet rakkoilevaan peukaloon ja hajonneisiin ohjaimiin, mikä johtui armottomasta nappien naputuksesta. Segalla on päätetty uudistaa ohjausta taitoa vaativampaan suuntaan. Tästä johtuen vauhdinotto ja juoksu hoidetaan temmokkaalla, muttei naamaa vääntävällä tasatahtisella naputuksella. Uudistus on onnistunut ja virtuaaliurheilu on paljon mukavampaa kuin aiemmissa kisapeleissä.
Muutenkin kontrollit juoksua vaativissa lajeissa ovat toimivat. Esimerkiksi korkeushypyssä naputellaan oikealla temmolla X-nappulaa, tatilla osoitetaan hyppykulma, jonka jälkeen riman yllä X-napilla oikaistaan jalat – yksinkertaista, mutta huipputuloksiin pääsemiseen vaaditaan rutkasti harjoittelua. Yleisurheilulajien ulkopuolella käytetään hieman erilaisia lähestymistapoja ohjaukseen esimerkiksi quick time eventtien muodossa ja ammuntalajeissa perinteisemmällä "tähtää tatilla ja tulita liipaisimella".
Pelatessasi yksin voit osallistua valitsemasi maasi mukana 10 päivää kestäviin olympialaisiin. Jokaiselle päivälle on kisattavaksi kaksi lajia, joissa ensin karsinnoista on edettävä finaaliin, missä kisataan tietysti siitä kultaisimmasta mitalista. Suurimpana tavoitteenasi näissä varjokilpailuissa on turnajaisten päättäjäisiksi keikkua mitallitaulukon kärjessä. Tavoitteeseen pääsy ei aluksi ole mikään ylivoimainen este, mutta vaikeimman vaikeusasteen auetessa, alkaa haastepuoli olla kunnossa. Harmillisesti kaikki säännöt eivät ole läsnä: päästessäsi karsinnoista esimerkiksi keihään finaaliin, saat kuusi yritystä, menipä kolme ensimmäistä heittoa sitten miten meni.
No en prkl lähe, jos ei oo pakko
Move-kapuloiden omistajia ei ole täysin unohdettu, vaan toimivan paketin päälle on liimattu myös tuki näille liikettä tunnistaville ohjaimille. Ammuntalajeissa tuki on ihan kiva vaihtoehto normaalille ohjaimelle, mutta keihäänheitossa vaadittava liikerata olisi realistisen tuntuinen, jos oltaisiin heittämässä tikkaa. Vielä kun kisatapahtumia on valittavissa vain 12, voidaan todeta, että tuki on kiva pieni lisä, muttei sillä peliä markkinoida kannattaisi.
Tämän tunteiden vuoristoradan jälkeen on hyvä lähteä viimeiseen nousuun. Moninpeli, se kultainen asia, joka pelastaa monen pelin, siivittää myös tämän pelin varsin positiiviseen mielikuvaan. On mukana sitten oikeita kavereita saman television ääressä tai kavereita verkon välityksellä, niin onhan se tasaisen kiivaan kamppailun jälkeen hienoa nousta viimeisellä hypyllä tai metrillä kilpailun voittoon. Tämä on sitä todellista kilpailua, missä pieeen virheen tehtyään voi nähdä, kuinka voitto meni sivu suun. Teknisesti moninpeli on toteutettu kaikin puolin hienosti, joskin pienen pienen miinuksen voisi antaa siitä, ettei verkkomoninpelissä ole mahdollisuutta seurata kilpailijoiden heittoja ja hyppyjä.
London 2012 on kokonaisuudessaan pienimuotoinen vuoristorata – osa asioista on toteutettu mahtavasti, kun taas osittain on sotkettu vähän sinnepäin. Pelin kisatapahtumat ovat paljon toistensa toisintoja ja Move-tuki on turhan tuntuinen. Toisessa vaakakupissa taas painaa hieno tunnelma ja kilpailullinen moninpeli. Ohjauksessa tehdyt uudistukset ovat niinkin positiivisia, että on helppo julistaa, että kyseessä on paras olympiapeli pariinkymmeneen vuoteen. Seuraaviin olympialaisiin jäi kuitenkin vielä paljon petrattavaa.
Muuten, lempilajikseni nousi jousiammunta.
London 2012 (Playstation 3)
Jos olympialaiset ovat sinulle innostumisen aihe ja pidät videopeleistä, tulet varmasti tykkäämään London 2012 –pelistä.
- Olympia-tunnelma
- Uudistukset edeltäviin olympia-peleihin
- Jännittävät moninpelit
- Urheilulajit paljolti toistensa toisintoja
- turha Move-tuki
Keskustelut (8 viestiä)
Rekisteröitynyt 04.01.2011
31.07.2012 klo 15.29 2
31.07.2012 klo 16.18 1
Rekisteröitynyt 03.01.2008
31.07.2012 klo 19.39 10
Rekisteröitynyt 11.04.2007
31.07.2012 klo 23.56 3
01.08.2012 klo 07.25
Rekisteröitynyt 22.06.2008
01.08.2012 klo 19.14 1
Mutta olisi ihan jees, jos olisi vaikka judo tai taekwondo tässä, mutta sellasilla oikeesti kivoilla kontrolleilla, eikä A:n rämpytys tietyssä kohtaa tjsp.
02.08.2012 klo 18.51
ja tosiaan luulis että neljässä vuodessa saisivat kaikki lajit mukaan. ainakin kamppailulajit pitäisi olla automaattista ainakin kun kaikki lajit ovat kuitenkin samaa rämpytystä
Rekisteröitynyt 10.04.2007
05.08.2012 klo 20.04
Lisäksi kokeiltiin 100m juoksua, pingistä, koskipujottelua ja jousiammunnan eri muotoja, mutta eivät tarjonneet samanlaista viihdettä kuin "javelin."
Kirjoita kommentti