Infamous ja Prototype ovat kaksi pelisarjaa, jotka helposti sekoittaa toisiinsa, ellei ole selkeästi jomman kumman fani. Samantyylisten pelien ensimmäisen erän vei Infamous, mutta ei Prototypekään huonosti pärjännyt. Infamouksen jatko oli myöskin onnistunut, joten on aika päästää kaupungin kaduille Prototype 2 ja selvittää, haastaako se Sucker Punchin PS3-yksinoikeuden supervoimilla varustettujen kaupunkiloikintojen kakkoserässä.




Jatko-osalle epätyypillisenä vetona päähenkilö on pistetty uusiksi. Tällä kertaa pelaajan ohjauksessa on James Heller, jolla on kana kynittävänä ykkösosan Alex Mercerin kanssa. Merceriä syytetään viruksen levittämisestä New Yorkiin ja Hellerin perhe joutui uhriksi, joten kosto elää. Kun miehet kohtaavat pelin alkumetreillä, tapahtuu väistämätön: Helleristä itsestään tulee mutantti. Mukana ovat myös puolisotilaallinen Blackwatch-ryhmittymä järjestystä pitämässä ja lääkettä virukseen etsivä Gentek Corporation, molemmilla tietenkin omat lehmät ojassa, joten salaliitot ja juonimutkat ovat rikkaalla pohjalla.

Hellerin tehtävänä on tietenkin selvittää koko totuus siitä, mitä firmat oikein aikovat tehdä viruksen kanssa ja Mercerin osuudesta asiaan, joten uudet supervoimat tulevat tarpeeseen. Juonta kuljetetaan tyylikkäästi leikatuilla mustavalkopunaisilla väliosuuksilla, joita näkee, kun sulauttaa merkkihenkilöitä itseensä. Tarina onkin astetta vahvempi kuin edeltäjässä, vaikka käsikirjoitus-Oscareita ei aleta pokkailemaan. Toimintapeliin se tarjoaa ihan riittävää motivaatiota eteenpäin pyrkimiselle, vaikka taustalla vaikuttavat voimat ovatkin alusta asti tiedossa.




Mutaation avulla Hellerille ei mikään este New Yorkissa ole liian iso - parkour sujuu yhtä nappia painamalla ja pilvenpiirtäjien seiniäkin voi juosta pystysuoraan. Alas katoilta pääsee myös ongelmitta, kun loikkaaminen sadannesta kerroksesta ei taita edes varpaankynttä. Rakennuksesta toiseen voi myös leijua liito-oravan lailla. Kaupungissa vapaasti liikkuminen onkin yksi Prototype 2:n parhaista osa-alueista - se on yksinkertaisesti hauskaa, kun mikään ei hidasta matkantekoa, eikä kuitenkaan apinoida Hämähäkkimiestä tai Teräsmiestä. Pelimoottorikin käsittelee tätä vapautta ihan pätevästi, vaikka välillä räystäisiin tuppaa jäämään kieppumaan voltteja heitellen. Kun niitä oppii välttämään, ongelmia ei juuri ole.

Liikkumisen lisäksi mutaatio suo toki muitakin apuja. Kaikuluotaimen avulla voi paikantaa juonen kannalta tärkeitä henkilöitä ja muodonmuutos on avuksi, kun pitää päästä hiippailemaan Blackwatchin alueelle, tai siellä aiheutetun hälytyksen herättämiä sotajoukkoja pakoon. Taisteluun saa avuksi ensin kynnet, joista Wolverinekin olisi kateellinen ja pelin edetessä kaikki Hellerin kyvyt voimistuvat sekä lisävoimia kerääntyy. Voimistuvat liikaakin, sillä ei kestä kauaa, ennenkuin miehestämme tulee ylivoimainen ja pelaaminen muuttuu nappia takovaksi grindaukseksi vain sen vuoksi, että juonen näkisi loppuun. Samalla haasteen puute lyhentää pelikokemuksen noin kymmeneksi tunniksi. Pääjuonen ympärilläkään ei ole juuri mielekästä tekemistä, vaikka kaaosta on hetken aikaa kiva aiheuttaa.

Toinen asia, joka vaikuttaa pelin helppouteen on vihollisten tekoäly. Aivan viimeiseen lopputaistoon asti törpöt pahikset huitovat ilmaa paikasta, jossa Heller on ollut jokin aika sitten, eivätkä reagoi juuri mihinkään tai näe juuri mitään.




Prototype 2:n New Yorkissa on komeasti vipinää kadulla. Sivukujilta löytyy kodittomia lämmittelemästä nuotion ympärillä ja jalankulkijoita sekä liikennettä ovat kadut täynnä. Illuusio elävästä kaupungista on kohtuullinen, ellei kiinnitä paljon huomiota siihen, että variaatiota ei juurikaan ole. Pidän kuitenkin Prototype 2:n graafisesta annista. Se ei tipauttele leukoja, muttei missään vaiheessa pistä pahasti silmäänkään. Peli sisältämä alue ei ole jättimäisen valtava, joten yksityiskohdillekin on saatu tilaa.

Kaiken kaikkiaan voisin tiivistää Prototype 2:n kahteen hieman ristiriitaiseen sanaan: simppeli ja sekava. Se rymistelee kymmentuntisensa suoraan dvd:lle julkaistun toimintaleffan mentaliteetilla, eikä pelaajalle jää sen kummempaa tunnepohjaista sidettä tai tarvetta jälkipohdinnalle. Sekavuus tulee esiin mm. siinä, että parin taukopäivän jälkeen peliin palatessa minulta olivat sekä kontrollit, että tilanne hetken aikaa hukassa. Monet asiat ovat kuitenkin kunnossa, joten ei tätä aivan tyrmätäkään voi, mikä näkyy pistemäärässä. Joskus valmiiksi pureskeltu popcorni maistuu ihan hyvältä.