Bugbear Entertainment on kehittäjänä melko selkeästi profiloitunut: se tekee autopelejä. Ja vieläpä hyviä sellaisia. Muinaisen Rally Trophyn jälkeen tehtiin monta Flatoutia (sekä mm. Sega Rallyn PSP-versio), mutta julkaisijakuvioiden muuttumisen myötä oltiin uuden alun kynnyksellä. Aiemmat näytöt riittivät vakuuttamaan Namco Bandain siitä, että suomalaisstudiolle kannattaa antaa käsittelyyn Ridge Racerin tapainen maineikas, jos kohta aavistuksen paikalleen jämähtänyt brändi. Bugbear onkin nyt toteuttanut kaikin puolin oman näköisensä Ridge Racerin - jopa siinä määrin, ettei tämä ole Ridge Raceria juuri nähnytkään. Huomioiden kuitenkin, että sarjassa on nyt julkaistu sama peli ainakin 6 kertaa, irtiotto on aivan paikallaan.

Pelillä on taustatarina, jonka sivuutan. Sen sijaan maininnan arvoista on, että se sijoittuu nyt suurkaupunkiin, jossa ajoympäristöt ovat tiiviitä ja täynnä tavaraa. Tavaraa, jota voi rikkoa. Siinä onkin RRU:n syvin olemus.




Yksinpeli jakautuu kaupunginosiin, jotka on tarkoitus ottaa haltuun yksi kerrallaan. Käytännössä tämä tapahtuu voittamalla ko. kaupunginosan seitsemän osakilpailua, jotka ovat variaatioita tutuista teemoista: kisaa muita autoja vastaan, aika-ajoa tai romutustehtäviä. Normaalit autot sun muut avautuvat matkan varrella.

Pelillinen jippo on se, että driftailu, vauhdikas ajaminen ja irtoesineiden tuhoaminen keräävät autoon "voimaa". Voima voidaan vapauttaa, jolloin auto on hetken ajan tuhoutumaton ja kiihtyy raivokkaasti. Tällöin voidaan paitsi tuhota muiden kuskien autot yhdellä osumalla, myös jyrätä läpi ympäristössä olevista tuhokohteista - joista saa lisää voimabonusta. Lisäksi ympäristön laittaminen remonttiin on parhaimmillaan äärettömän tyydyttävää.

Voiman käyttöön liittyy kuitenkin pieni ongelma. Kun superpotku on käynnissä, missään ei ilmoiteta, kauanko se on vielä käytössä. Tästä seuraa se, että tottumaton pelaaja ottaa voimainsa tunnossa suuntiman kohti seinää, jolloin teho katkeaakin yllättäin ja tuloksena ei ole niinkään seinän tuhoaminen kuin massiivinen kolari. Ongelma poistuu, kun kokemusta tulee lisää, mutta tämä nostaa v-käyrää alussa aivan turhaan.




RRU on mielettömän komea peli, etenkin liikkeessä. Ruudunpäivitys on erittäin sulavaa, grafiikassa on runsaasti yksityiskohtia, jatkuvasti räjähtää jossain ja kolarit näkyvät Burnout-tyylisinä hidastusmässäilyinä. Autot ja ympäristöt ottavat vahinkoa ja muutaman kierroksen jälkeen radat ovat täynnä kaikenlaista irto-osaa.

Kaikkein hienoin yksityiskohta ovat mielestäni maisemien päälle heijastetut tiedot pisteistä, kierroksesta ja sijoituksesta. Ensimmäisellä pelikerralla ne tuntuvat kikkailulta, mutta jo pian niihin tottuu siinä määrin, että voin ennustaa tälle ominaisuudelle tulevaisuutta muissakin peleissä.

Uutta Ridge Racer -sarjassa on myös, että peliin on ympätty erittäin kattava rataeditori. Sen UI tuo hyvällä tavalla mieleen vanhat Stuntsit sun muut ja esineiden asettelu radalle on helppoa - kunhan palikat on ensin voitettu käyttöön yksinpelissä. Tarkoituksena onkin, että pelaajat asettavat toisilleen verkkoon ajohaasteita, joista saadut pisteet kerryttävät sitten kokonais-XP:tä ja nostavat hahmon tasoa kohti uusia autoja, kenttiä ja muita palkintoja.




Mutta sitten niihin kehitysalueisiin. Bugbear on tehnyt jälleen erittäin bugbearmaisen pelin, sekä hyvine puolineen (kuten pelattavuus ja ulkoasu) että myös perinteisine ongelmineen.

Ensinnäkin pelissä on taas kerran syvyyttä noin vesilasin verran. Pelattuaan kaksi eri kaupunginosaa läpi on nähnyt jo käytännössä melkein kaikki eri kisamoodit, tämän jälkeen maisemien vaihtumisen lisäksi nousee vain vaikeustaso.

Ja vaikeustasoa sitten piisaakin. Flatoutit eivät olleet helppoja pelejä, eikä sitä totta vie ole RRU:kaan, jos haluaa saada ylemmillä tasoilla tulokseksi muutakin kuin yhtä ja kahta tähteä. Uudestaan aloittaminen on tehty helpoksi, ja syytä onkin, sillä sitä tulee käytettyä. Suurin vika on siinä, että kapeat radat ovat pullollaan äärimmäisiä vaaranpaikkoja: tuhottavien seinien jälkeen edessä voikin olla yllättäen tuhoutumaton seinä, ja ekstravoimaa käyttämällä puhkaistu oikotie voi johtaa suoraan ulos radalta, jos ei ymmärrä kääntää ajoissa. Käytännössä ylemmillä tasoilla yksi kolari tai ulosajo riittää tuhoamaan voiton mahdollisuudet, joten kisaa on turha jatkaa. Peli saa olla vaikea, mutta se ei saa olla epäreilu - ja Unbounded tasapainoilee tällä rajalla, välttäen kuitenkin onneksi aivan suoranaisen raivostuttavuuden.

Pelin pitkäikäisyyden suhteen Bugbear on siis luottanut siihen, että rataeditori yllyttää ihmiset väsäämään omia haasteitaan muille rataeditorin avulla. Tämän strategian toimivuutta ei vielä pressiversiolla voinut varmistaa, mutta verkkopelissä saatavana ollutta muutamaa rataa oli kyllä hauska tahkota suunnittelijan pisteitä vastaan. Ratatyökalu onkin hyvä, muttei kuitenkaan aivan yhtä intuitiivinen kuin vaikkapa Modnation Racersissa. Toisaalta se mahdollistaa enemmän irrottelua kenttäelementtien kanssa, joten on lupa odottaa melko villejäkin tuotoksia. Valitettavasti myös siksi, ettei sinällään mainio fysiikkarutiini ole aivan bugiton.


Jonkinlainen traditio on myös se, että sekä Flatouteissa että Ridge Racereissa ainakin suurin osa taustamusiikista on huonoa, vaikka molempien soundtrackeilta muutama asiallinen veto on aina löytynytkin. Unbounded ei ole poikkeus. Artisti nimeltä Skrillex edustaa mielestäni pitkälti sitä, mikä nykytanssimusassa on pielessä, mutta huomasinkin toistuvasti vaihtavani pelimusiikiksi toisen kahdesta lisensoidusta Skrillex-biisistä, koska niitä sentään saattoi kuunnella verrattuna muun soundtrackin viiden pennin italogabberiin.



Kritiikistä huolimatta huomasin nauttivani pelistä sitä enemmän, mitä pitempään sitä pelasin. Kun vaikeusruuvi on kohtuullisen kireällä, myös saavutuksen tunne on suurempi. Autojen ajettavuus on haettu kohdalleen ja jopa jo alkaneita katastrofeja on mahdollista pelastaa oikeansuuntaisilla ohjausliikkeillä.


Ja ennen kaikkea Ridge Racer Unbounded on uskollinen sille, että arcade-autopelin pitää olla nopea, sulava ja aistiärsykkeitä tarjoava. Tämän tulisi riittää menestykseen, joka auttaa työllistämään kehittäjää jatkossakin - sillä teknisesti homma on hanskassa, jos pelillistä syvyyttä vähän puuttuukin. Tätä peliä ei ehkä tulla muistamaan autopelien historian mahtavimpana saavutuksena, ei edes Ridge Racer -sarjasta, mutta sen sijaan se muistetaan Bugbearin hienona paluuna AAA-kehittäjien joukkoon. Sitä ennen Flatoutia luvattua "jokkisluokkapeliä" kuitenkin edelleen odotellessa.

---

Bugbear ja V2.fi järjestävät yhteistyössä RRU-kilpailun, jossa yksi onnekas saa julisteen pelin tekijöiden nimmareilla, sekä t-paidan. Vastaa seuraavaan kysymykseen:

Suomenna, kuvaile tai keksi, mitä "Unbounded" mielestäsi tarkoittaa, tai millaista fiilistä sana edustaa.

Lähetä vastauksesi osoitteeseen kilpailut@v2.fi otsikolla "RR Unbounded" varustettuna 6.4. klo 23:59 mennessä ja osallistut arvontaan. Alasin Media Oy:n työntekijät eivät voi osallistua.