Alkuun vakiopahoittelut siitä, että arvostelu tulee vasta nyt, pari kuukautta pelin julkaisusta. Maahantuojan lähettämä kappale hukkui ilmeisesti postissa, joten kävin hakemassa pelin itse kaupasta, ja siinä välissä oli tullut ns. oikeaa tekemistä, joka siirsi vähän arvostelun kirjoittamista. Katsoin kuitenkin tarpeelliseksi kommentoida peliä, josta povattiin yhtä PS3:n suurimmista hiteistä ja joka ennakkokuvien perusteella näyttikin likimain käsittämättömän hyvältä. Koettuani Taivaan Miekan nyt alusta loppuun olen ennakkokäsitysteni kanssa osittain samaa, mutta myös erittäin paljon eri mieltä.

PS2:n massiivisen hieno God of War nosti eeppisen antisankaritarinan arvoonsa myös pelikerronnassa, eikä Heavenly Swordin vaikutteita tarvitsekaan kaukaa etsiä: tämäkin peli alkaa päähenkilön kuolemasta. Karun tappajan Kratoksen sijaan päärooliin on kuitenkin saatu hehkeä Nariko-neitonen, jolla ei ole kontollaan perheen tappamisen kaltaisia pikku töppäyksiä. Noin muuten hän ei, kiitos "väärän" sukupuolensa, ole heimonsa piirissä kovin suosittu. Puhe kun oli, että päällikön poikalapsesta tulisi tarujen sankari, joka pelastaa koko porukan ilkeän Bohan-ruhtinaan sortovallasta käyttämällä Taivaan Miekkaa. No, kyllähän Narikonkin kutreille sankarin kruunu saadaan istutettua, mutta oppirahat ovat kalliit.



Heavenly Sword koostuu luvuista, jotka jakautuvat näytöksiin. Niiden aikana pääsee harrastamaan monenlaista puuhastelua: useimmiten mätetään vastustajia miekalla ja/tai potkuilla, enemmän kuin vähän God of War -hengessä, mutta tarjolla on myös tarkkuusammuntaa, pieniä puzzleja ja reaktiotestejä, joissa pitää painaa oikeaa näppäintä oikealla hetkellä. Jousiammunnasta ja kiipeilystä huolehtii Narikon lapsena Bohanilta pelastama Kai, joka nimestään huolimatta on myös tyttö, vaikkakin vähän yksinkertainen sellainen. Kahden henkilön käyttö mahdollistaa luonnollisesti enemmän juonenkäänteitä ja vaihtelua.

Lukuja on kaiken kaikkiaan kuusi kappaletta, ja näytöksiä niissä yhdestä reiluun kymmeneen. Kunkin näytöksen pituuden vaihdellessa minuutista kymmeneen minuuttiin jää pelin kokonaispituus hämmentävän lyhyeen noin viiteen tuntiin, ellei lukuun oteta käsittämättömän raivostuttavaa loppuvastustajaa, josta myöhemmin lisää. Läpipeluuta voi toki yrittää myöhemmin uudelleen korkeammalla vaikeusasteella ja yrittää keräillä kaikki bonus-sisällöt nappaamalla parhaat arvosanat kustakin näytöksestä. Heavenly Swordistakaan ei tullut sitä kautta aikojen toista toimintapeliä (Metal Gear Solid oli ensimmäinen), jonka jaksaisin pelata uudelleen läpi.



Heavenly Sword on kaunis ja sujuvasti etenevä peli. Vaikka grafiikka ei toimikaan täydellä FullHD-tarkkuudella, on silmänruokaa tarjolla runsaasti. Massakohtaukset ovat nimensä veroisia, kun tuhansittain sotilaita vyöryy joukkona pelaajaa kohti, räjähtäen seuraavassa hetkessä oikein ammutun nuolen osuessa ruutitynnyriin. Myös kanuunalla päästään kurmuuttamaan katapultteja, joiden kappaleet lentelevät hienon näköisesti. Ruudunpäivitys tahmaa kuitenkin ajoittain, joten parantamisenkin varaa vielä on.

Toinen huomiota herättävä seikka on pelin suomentaminen kauttaaltaan. Sonyn lokalisointiporukka on jo vuosia ollut omaa luokkaansa - todisteena tästä Singstarit, Buzzit, Lemmings ym. - ja Heavenly Sword jatkaa samaa laadukasta linjaa. Tekstitykset eivät tunnu typeriltä ja valikot ovat selkeät, kumarrus siis työn tehneille kääntäjille, jotka luonnollisesti eivät nimeään pelin lopputeksteihin saaneet.

Sen sijaan turhan tuntuinen lisäys on, että kanuunankuulet, nuolet, tulipallot jne. pitää kuljettaa maaliinsa tekemällä "läpivienti", eli käytännössä ohjaamalla ammusta SIXAXIS-ohjainta kallistelemalla. Kohtauksessa, jossa suojellaan Narikon isää Bohanin sotureilta sillalla, tätä joutuu tekemään kymmeniä kertoja, jolloin uutuudenviehätys ja muutkin positiiviset tunteet kaikkoavat varmasti. Kerran-pari tällainen gimmick menee läpi, mutta jatkuvasti toistettuna se vain vähentää uskoa ohjelmoijien kykyihin käyttää liikkeentunnistusta hyödykseen. Pari kertaa lipsahdetaan myös naurettavan puolelle: kun Nariko astuu ulos linnoituksesta ja lataa raketinheittimen pumppuhaulikon tapaan, särkyy illuusio katkerasta viimeisestä taistelusta pahemman kerran. Puzzleista taas Penny Arcade sanoo kaiken tarpeellisen.



Kuudennen luvun kohdalla kehittäjätiimi on ilmeisesti huomannut, että pelistä on tulossa kovin lyhyt. Niinpä se onkin päättänyt laittaa koko pelin raivostuttavimman ja epäreiluimman kohtauksen loppuun. Kun Heavenly Sword on ensin käytännössä pelannut itseään läpi muutaman tunnin ajan, ilman suurempaa turhautumista, saadaan vastaan loppuhirviö. Tällä sedällä on energiaa kolme kertaa enemmän kuin Narikolla, ja hänet pitää siis voittaa kolmeen kertaan. Lentävänä pomo osaa liidellä Narikon ulottumattomiin ja ampua sieltä joko lintuja, jotka voi torjua, tai valopalloja, joita ei voi torjua. Tähän asti vain vähän epäreilua.

Mennäänpä siis esimerkkiin 1. Olen onnistunut mättämään pahikselta energiat noin kolmannekseen. Tämä käynnistää reaktiotestiosion, jolla minun pitäisi saada vietyä energiaa runsaasti lisää. Valitettavasti vain sormi on edelleen kolmiopainikkeella, jota olen käyttänyt yhdistelmähyökkäyksen tekemiseen. Kun sitten ruutuun salamannopeasti ilmestyykin neliönäppäimen kuva, on hyvin todennäköistä, että peli tulkitsee minun painaneenkin kolmiota neliön sijaan, vaikka yrittäisin siirtää sormen napilta toiselle pikapikaa. Lopputulos: pahis voittaa reaktiotestin ja saa lisää energiaa (mistä?). Hyvin epäreilua.

Esimerkki 2. Olen lähes voittanut pahiksen viimeisen kerran. Onnistun lyömään sitä niin, että viimeinenkin energiaviiva kaikkoaa palkista. Itselläni energiaa on vielä noin kolmannes. Mutta voih! Ennen lyöntiäni pahis on jo ehtinyt käynnistää jakson, jossa se nousee lentoon, eikä tappava iskuni nähtävästi keskeytä tätä toimintoa. Siispä se lentää ulottumattomiini ja alkaa räiskiä valopalloja. Pystyn väistelemään osan, mutta kuulaa tulee niin paljon, että osa niistä tavoittaa Narikon, ja energiani häipyy taivaan tuuliin. Toisin kuin pahis, minä en voi valekuolla ja jatkaa taistelua, vaan peli päättyy tähän. Uskomattoman epäreilua ja turhauttavaa.

Kuvitelkaa näiden kahden epäreiluuden toistumista puolen tunnin ajan, kolmeen eri kertaan, ja olette kuvitelleet Heavenly Swordin loppuhuipennuksen. Taistelu olisi perinteisyydessään tarpeeksi itseään toistavaa jo ilman näitä äärimmäisen ärsyttäviä välikohtauksia, jotka pilasivat oman pelini varmasti kymmenen kertaa. Ainoa pelastava seikka on, että pelin voi sentään tallentaa jokaisen osaottelun välissä. Peli saa puolestani olla vaikka miten vaikea, mutta ei epäreilu, ja tätä sääntöä Heavenly Sword rikkoo mennen tullen.



Heavenly Swordin piti olla upean näköinen peli, jonka mukaansatempaava tarina ja loistava pelattavuus saa ihmiset PS3-ostohuuman valtaan. Käytännössä se on kohtuullisen upean näköinen, korkeilla tuotantoarvoilla tehty peli, ja siinä todellakin kaikki. Juoni on puolivillainen God of War -klooni, pelattavuus samoin, peli on anteeksiantamattoman lyhyt, puzzlet selittävät itsensä niin että moni ameebakin jo pyytäisi enemmän haastetta, puolet kohtauksista on venytetty keinotekoisesti ja puolessa pitää tehdä täysin turhaa liiketunnistuskikkailua. Kirsikkana kakun päälle tulee lopputaistelu, josta on vaikea keksiä mitään pelillistä hyvää sanottavaa. Kun PlayStation 3 -pelejä saa aikanaan vuokralle, tämä olkoon ensimmäinen suositukseni. Nätit grafiikat kannattaa katsoa ja suomennosta ihastella, itse pelikin menee siinä sivussa läpi yhdessä illassa. 75 euron hinnalle vastinetta ei kerta kaikkiaan riitä.