Tony Hawk on dominoinut skeittipelimarkkinoita raudanlujalla otteella jo vuosikausia. Muutamia, enemmän tai vähemmän kehnoja kilpailijaehdokkaita on putkahdellut silloin tällöin haastamaan hallitsijan asemaa, mutta kovin sitkeästi on kruunu juurtunut kuninkaan kupoliin. Vihdoinkin tänä armon vuonna 2007 muutoksen tuulet puhaltavat. Ystävät ja kylänmiehet! Itse ommellut pipot pois päästä, sillä asfalttisurffauksen valtakunnassa on juuri tapahtunut radikaali vallanvaihdos.



Rullalautapelien uusi valtias on nimetty ytimekkäästi Skateksi. Se keskittyy kursailematta ja hyvin maanläheisesti itse pääasiaan. Skatessa ei kierrellä ympäri kenttää keräilemässä kirjaimia ja bonusesineitä, vaan pääpaino lepää nimenomaan rullalautailussa. Maailma onkin varsin erilainen skeittarin silmin. Jokainen puistonpenkki houkuttaa lautapoikaa vaarantamaan terveytensä näyttävän tempun nimissä. Samat kaupungintalon rappuset, joita tylsät toimistorotat kuluttavat päivittäin töihin siirtymiseen, tuottavat loputonta hupia rullalautarakkareille. Peli käynnistyy harvinaisen tyylikkäästi ja katu-uskottavasti toteutetulla introvideolla, jossa skeittaripoju rysähtää varsin rumasti auton alle. Oikeat (skeittitähti-)näyttelijät alustavat tulevaa pelikokemusta erinomaisesti. Näin railakkaan aloituksen jälkeen pelaaja suorastaan janoaa päästä vaarantamaan sukukalleutensa heti ensimmäiseen rappukaiteeseen.

Pelialueen virkaa toimittaa suurikokoinen kaupunki, jossa pelaaja voi suhailla laudallaan suhteellisen vapaaseen tahtiin. Vaikka kylästä löytyy jokunen varta vasten rakennettu skeittipuistokin, piilee Skaten koukuttavin piirre juuri siinä, että koko kaupunki on kuin yksi iso temppurata. Ympäri pitäjää on ripoteltu erilaisia tehtäviä ja haasteita, joita voi suorittaa näennäisen vapaaseen tahtiin. Itselleni skeittauksen kannalta suurimmaksi ongelmaksi muodostuivat manuaalitemput, joissa tasapainoillaan laudan etu- tai takarenkailla. Siksipä pyrinkin enimmäkseen välttämään moisia haasteita. Ikävien tehtävien panttaaminen johti kuitenkin siihen, että lopulta olin tilanteessa, jossa kaupungin ainoat haasteet olivat juuri näitä vihaamiani tasapainottelutrikkejä. Tämä söi osaltaan pelistä hauskuutta koiran lailla. Vaan pakko oli hampaat irvessä yrittää keksiä, kuinka kummassa voin ensin rullata pelkillä takarenkailla, flipata lautani ympäri, singahtaa sementtimöykyltä toiselle, laskeutuen jälleen takarenkailleni - ja pysyä vieläpä pystyssä? Taipale skeittitähteyteen on todellakin pitkä ja tuskainen.



Yksi pelin hankalimmista haasteista on S.K.A.T.E, jossa kaksi lautailijaa pyrkii kopioimaan toistensa temppukombon. Epäonnistuneesta yrityksestä vastustaja palkitaan yhdellä kirjaimella. Tekoälyskeittarit ovat useimmiten jokseenkin epäreiluja vastuksia, joiden perässä pysymisen vaatii melkoisia salamasormia. Haasteista hauskimpia taas ovat ne, joissa temppurupeaman paikan voi valita aivan itse. Jos tehtävänä on vaikkapa grindata vähintään parinkymmenen metrin verran, niin ei muuta kuin metsästämään moiseen toimintaan otollista hoodia. Varsin suuri osa peliajasta kuluu joko temppupaikkoja metsästellen, tai sitten haasteiden parissa rankasti retry-nappia hakaten. Etenkin myöhempien tehtävien läpäiseminen vaatii yleensä kosolti yrityksiä, pitkän liudan painokkaita kirosanoja sekä tietysti hitusen tuuriakin. Pelihahmon taitojen kehittymistä en ollut pelissä havaitsevinani, joten evoluution on tapahduttava pelaajan omissa näpeissä. Tämä on ratkaisuna ehkä uskalias, mutta tavallaan myös pelaajan kannalta antoisampi, kannustavampi sekä realistisempi.

Skaten visuaalinen design on varsin tyylikästä, vaikka Xbox 360:n terävintä kärkeä pelin grafiikka ei edustakaan. Kaduilla hyörii sopivassa määrin jalankulkijoita sekä autoja - vaan ei ruuhkaksi asti, mikä on ihan hyväkin, sillä jo nyt liikenteeseen kompastuu vähän väliä. Pelin musiikkianti on myös tyylilleen uskollista vanhan koulun hiphoppia ja skeittirokkia. EA:n uudempien pelien tyyliin myös Skatessa ääninäyttelyyn on todella panostettu. Letkeää dialogia löytyy runsaasti ja useimmiten kommentit osuvat tilanteisiin kuin nenä päähän. Virtuaalisten kanssaihmisten vilpitön huvitus pelihahmon kompuroinnista tarttuu pelaajaan itseenkin.



Laajan pelialueensa lisäksi Skaten parasta antia ovat todella sujuvat kontrollit, jotka vievät pelaajan niin lähelle oikeata rullalautailun fiilistä, kuin ylipäätään on mahdollista. EA:n viime aikojen urheilupeleistä tuttuun tyyliin molemmat tatit ovat vahvasti käytössä. Vasemmalla ohjastellaan lautailijan suuntaa ja oikealla suoritetaan laudalla temppuja, joiden suorittaminen tuntuu hämmästyttävän loogiselta. Harvassa ovat pelit, joihin voi muodostaa näin mainion perstuntuman. Kaatuilusta saa syytää yleensä vain itseään. Välillä on tosin syytettävä myös skeittaria dekin liimaamisesta jalkoihinsa kiinni. Pienemmät esteet toki pääsee loikkimallakin yli, mutta esimerkiksi rappusten ylöspäin kiipeäminen rullalaudalla tuottaa jo enemmän päänvaivaa.

Muutakin pientä itkettävää Skatesta löytyy, jopa suoranaisia bugeja. Pelaajat ympäri maailmaa ovat raportoineet mitä villeimmistä seinien sisään jumittumisista sekä huikeista kymmenien metrien ilmalennoista. Itse onnistuin hankkiutumaan seinien sisään suunnilleen pariin otteeseen reilun kymmenen tunnin testisession aikana, joten täysin anteeksiantamattomasta toimimattomuudesta ei sentään puhuta. En tiedä, onko vika omassa pelilevyssäni, mutta skeittikauppojen valikoimaa selattaessa peli jäi myös juntturaan muutamaan otteeseen.

Enemmän satikutia sataa kuitenkin pelin kameraratkaisusta, joka aiheuttaa näköhaittoja temppuilun kannalta. On sinänsä ihan omaperäinen ja tyylikkään näköinen idea, että kuvakulmana toimii pelaajan edesottamuksia seuraavan kaverin videokamera. Harmi vain, että pelaajan hahmo haukkaa ruudun näkyvyydestä varsin suuren osan, estäen samalla pelaajan näkyvyyden - usein fataalein seurauksin.



Jotta monimutkaisten temppujen opettelu ei menisi aivan harakoille, tarjoaa Skate mahdollisuuden päästä näyttämään taitojaan maailmalle monellakin eri tavalla. Pienimuotoisia skeittivideoitaan voi väkästellä näpsäkän simppelillä videoeditorilla. Näyttävimmät trikkinsä voi jopa lähettää nettiin muiden ihasteltavaksi. Hauskinta moninpeli-iloa pitkään aikaan tarjoaa temppukisa ihmisvastustajien kesken. Pelaajat nakataan johonkin kaupungin parhaista skeittausmestoista ja se, joka työstää komeimmat kombot, on voittaja. Yksinkertaista, mutta hauskaa ja pirskatin koukuttavaa. Moninpeleissä oma ego pönkittyy kummasti, kun todelliset Skate-gurut tuntuvat olevan suhteellisen harvassa, ja varsin usein pelaajien yli-inhimilliset temppuyritykset päättyvät surkuhupaisaan mahalaskuun. Lagi tekee moninpelaamisesta ajoittain suorastaan kelvotonta, mutta niin kauan kun kaikilla pelaajilla ovat yhteydet kunnossa, on pelaaminenkin oikein sujuvaa.

On todella nostettava pelintekijöille lippistä, sillä he ovat onnistuneet tekemään rehellisesti omanlaisensa rullalautailupelin. Nerokas kontrollimetodi saa pelin vähäiset kilpailijat tuntumaan todella vanhanaikaisilta. Ei Skate mikään itse täydellisyys ole, mutta ilman muuta se on ihanan raikas henkäys jo pitkään paikallaan polkeneeseen skeittipelitilanteeseen. Tämän lähemmäksi oikeata rullalautailua ei peliohjaimella pääse.