The Legend of Zelda: Skyward Sword
| Arvioitu: | Nintendo Wii |
| Genre: | Seikkailupelit |
| Pelaajia: | 1 |
| Ikärajoitus: | 12 |
| Kehittäjä: | Nintendo |
| Julkaisija: | Nintendo |
| Julkaisupäivä: | 18.11.2011 |
| Pelin kotisivut |
Liikuttava pelikokemus.
Vuoden suurimpia ja ainoita isoja Wii-julkaisuja on Legend of Zelda: Skyward Sword. Kunnioitettavaan 25 vuoden ikään ehtineen sarjan viimeisin osa on myös oletettavasti viimeisimpiä merkittäviä julkaisuja ennen konsolisukupolven vaihtamista. Mutta onko Zelda kuolevan konsolin joutsenlaulu vai kärsivä kuolonkorahdus?
Ihmisten kansa asuu pilvien yläpuolella saarekkeella, jonka jumalatar irrotti maasta pahojen voimien läheisyydestä. Pilviveikot elävät arkeansa autuaan tietämättöminä pilvien alapuolisesta elämästä, josta kerrotaan enää taruissa ja legendoissa. Kaikki pilviverhoon kadonnut on ikuisiksi ajoiksi menetetty, sillä pilvikerrosta ei suostu läpäisemään edes ratsuina toimivat suojeluslinnut. Tarujen tekstit alkavat käymään toteen, kun Linkin lapsuudenystävä Zelda katoaa pilviverhon alle. Link on vielä vain ritarikokelas vihreässä nutussaan, mutta ehkä pian jo prinsessoja pelastava ritari valkeassa haarniskassaan. Legendojen sankarille on jälleen kysyntää.
Pelikaava 3d-Zeldoissa pysynyt identtisenä aina vuoden -98 Ocarina of Timesta, eikä kovin kaukana olla alkuperäisestä konseptistakaan. Matkaa taitetaan luolastosta toiseen yleensä mystisten taikavoimien tai -esineiden perässä. Puzzleja ratkotaan, kunnes jostain arkusta ponnahtaa uusia reittejä avaava kapistus. Tätä käytetään etenemisessä ja kevyiden aivopähkinöiden ratkaisemiseen lähes kyllästymiseen asti, kunnes tie vie seuraavan esineen luo. Zeldan vuosikymmenien suosion syy on selvä, sillä pelimekaniikka toimii edelleen. Luolastojen tutkimista ei koe suoritukseksi, vaan aidoksi mieltä kutkuttavaksi seikkailuksi. Pelaamisesta kehtaa pitää pienen hengähdystauon vasta, kun kammion perukoilla majaa pitävä pomomörkö on ensin monotettu maan rakoon.
Seikkailu käynnistyy poikkeuksellisen hitaasti, mutta alustuksen aikana Zeldan ja Linkin välille ehditään rakentaa suhdetta, joka tekee pelastusmatkasta aiempaa merkittävämmän tuntuisen. Uusi impressionismista vaikutteita hakeva tyyli sotkee vivahteita Wind Wakerin pirteästä Cel-Shading grafiikasta Twilight Princessin aikuisempaan otteeseen. Vaikka varsinaista seikkailuun lähtöä pihdataan jopa tunteja, on tarinan seuraamisessa ammoisten aikojen lauantaipiirrettyjen lämmintä tunnelmaa. Sopivan pirteä tyyli on mieleeni, mutta UUH! tai AAH! huudahduksia se ei saa aikaan – maisemia harvoin jää ihailemaan.
Harmillisesti kuitenkin pelin ihmiset eivät ole ainoita, jotka asuvat päät pilvessä hieman omissa maailmoissaan – siihen syyllistyvät myös pelintekijät. Mukavuusalueelta ei uskalleta kauas. Vuodesta toiseen Zeldassa ratkotaan pelistä toiseen toistuvia puzzleja toistuvilla välineillä, jotka kerätään usein jopa samassa järjestyksessä. Iänikuista ritsaa ja pommeja löytäessään tuntee olonsa kotoisaksi, mutta kiroaa kehittäjien mielikuvituksen puutetta. Skyward Swordissa on mitättömän vähän uusia tavaroita. Pettymys on myös pelin tapa kohdella pelaajaa tyhmänä. Keskusteluissa toistetaan ja korostetaan tärkeät asiat, jotka haluaisin huomata itse. Törmätessään kryptisempiin vihjeisiin apulaisena hääräilevä Fi rientää kertomaan ratkaisun ja tökkimään oikeaan suuntaan. Tuumimaan joutuu keskimääräistä ADHD-viihdettä enemmän, mutta jumiin ei jää niin millään. Muuten vähän jo väljähtäneestä Zelda-seikkailusta pelastetaan kuitenkin paljon valjastamalla Wiin aiemmin hukattu potentiaali.
Nyt ei heilutella tuulten tahtipuikkoa tai soitella aikojen okariinaa. Valitulle jätettiin miekka, eikä mikään ruosteinen pikkutikari, vaan taivasten taikamela. Kun miekan on vetänyt kivestä kuin kuningas Arthur konsanaan, pääseekin jo poseeraamaan television edessä. Miekka hohkaa jumalallista voimaansa, kun se kohotetaan sankarillisesti taivaaseen. Tässä kohtaa päässä pitäisi jo soida He-Man-tunnari. Vielä kun olisi Kinect ottamassa kuvan. Miekkailu onkin selvästi tarinan keskiössä. Siinä ei tyydytä enää epämääräiseen sohimiseen, sillä nyt on siirrytty plussan puolelle. Motion+ tuo tullessaan pelin tärkeimmän piirteen, nimittäin erinomaisen liikeohjauksen ja suorastaan herkullisen miekkailun. Viistoiskut ja pistot seuraavat pelaajan käden liikettä. Muutamalla erikoisemmalla heilautuksella lähtee tuttu pyöräytysisku ja maassa makaavien vihollisten viimeistelyyn tarkoitettu lopetusisku.
Sivaltaminen ja seivästäminen tuovat varsin suurta mielihyvää, mutta märkien unieni Die By the Sword Wii Edition tämä ei sentään ole, kun raajojen katkominen puuttuu. Kilven ohjaus on minimaalista, kun sitä hoidetaan Nunchukin yksinkertaisella liikkeentunnistuksella. Pelkillä rannelihaksilla pärjää pitkälle ja sohvalla voi yhä retkottaa, sillä MotionPlussassta huolimatta iskut eivät vaadi kovin suurta liikerataa. Taistelut ovat hauskaa liikuntaa, joka ei kuitenkaan vaadi naurettavaa tv:n edessä pomppimista. Viholliset vaativat survaisuja oikeaan suuntaan ja oikealle alueelle, joten satunnaisesti sohimisesta ei palkita. Eritystä nautintoa aiheuttavat taistelut, joissa vihollinen on puolustuskannalla ja vaihtelee jatkuvasti heikkoa kohtaansa. Aivonamia tosin tarjoaa vain murto-osa möröistä. Useimmat pukeutuvat huomioliiveihin, joissa oikea lyöntitapa paistaa turhan selvästi.
Monikäyttöinen miekka sopii surmatyön lisäksi myös ongelmien ratkaisuun sekä navigointiin. Liikeohjausta ei jätetä vain yhden tempun ihmeeksi, vaan siitä saa täysivaltaisen ja vakuuttavan kokemuksen. Pommien vierittäminen onnistuu keilaajan ottein, lentävää koppakuoriaista ohjataan kallistelemalla ja ruoskaa napakalloilla huitaisuilla. Kunpa vain erinomaista jousta ei pihdattaisi niin pitkälle peliä. Nappeja aktivoidaan käsiä vääntelemällä ja 3d-avaimia sovitetaan lukkoon pyöräyttämällä wiimote sopivaan asentoon. Skyward Sword on malliesimerkki kokopitkästä pelistä, joka hyödyntää liikeohjausta kuten odottaa sopii. Tunne liikeohjauksesta turhana gimmickinä loistaa poissaoloaan miltei täydellisesti.
Skyloftissa piipahtaessa pilvien yläpuolella matkaa taitetaan lentäen. Matkustusväline voittaa masentavuudessaan jopa Wind Wakerin seilaamisen. Lentäminenkin on toteutettu liikeohjauksella, joten hereillä täytyy pysyä. Liitely ei vain ole kovin tapahtumarikasta, sillä sen aikana ei huidota miekalla tai ammuta jousella kuten hevosen selässä Twilight Princessissä. Matkojen taittaminen on pakollinen paha, ja ramppaamista on lähes raivostuttavan paljon. Turha juoksuttaminen on muutenkin ongelma, sillä pariin otteeseen peli pakottaa ikävään samojen alueiden kävelemiseen. Linkille lisätty kestävyysmittari varmistaa, ettei koko matkaa voi spurtata. Yleensä rakastan, kun peleissä joutuu peruuttamaan vanhoille alueille, mutta on vastenmielistä koluta jo kerran näkemänsä luolasto vailla uutta. Päässä naksahtaa pahemman kerran, kun uusintakäynti venyy puoleen tuntiin.
Skyward Sword on sentään korjannut ongelmia kerättävän tavaran kanssa. Aikaisemmin harvemmin innostuin keräiltävien esineiden tai hyönteisten metsästämisestä. Nyt jokaisen pienemmän etapin päätteeksi tie vie alun Skyloft–kylään hankkimaan parannuspulloja ja ostamaan kauppaa tyhjäksi. Hyönteiset ovat käypää materiaalia voimistettujen taikajuomien keittämiseen, muuta keräiltävää vaaditaan esimerkiksi ritsan tai kilven päivittämiseen. Kilvillä on lisäksi oma kestonsa, joten rahaa kuluu niidenkin teippaamiseen. Suuntaus on hyvä, sillä aikaisemmissa Zeldoissa rahalla ja keräiltävällä ei usein tehnyt juuri mitään. Matalan vaikeustason vuoksi iso osa tavarasta on toki kokeneemmille edelleen hieman turhanpäiväistä.
Skyward Sword ei ehkä ole maailman mahtavin toimintaseikkailu – eikä edes mahtavin Zelda. Toimivasta toimintaseikkailusta löytyy niin pientä kuin isompaakin häiritsevää, jonka kuitenkin vankimmat fanit ohittanevat olan kohautuksella. Liikeohjauksen tarjoamat mahdollisuudet on kuitenkin hyötykäytetty tavalla, jota odotettiin jo, kun konsolia ensimmäisiä kertoja demottiin. Legend of Zelda: Skyward Sword on nautittava osa Zelda-sarjaa, jonka peruskaavaan on vuosien mittaan saatu turhan vahva ”leikkaa & liimaa” -fiilis. Kaipaamaan jää vähän enemmän haastetta niin taisteluihin kuin aivopähkinöihinkin, sillä nyt pelaaja päästetään turhan helpolla.
Ihmisten kansa asuu pilvien yläpuolella saarekkeella, jonka jumalatar irrotti maasta pahojen voimien läheisyydestä. Pilviveikot elävät arkeansa autuaan tietämättöminä pilvien alapuolisesta elämästä, josta kerrotaan enää taruissa ja legendoissa. Kaikki pilviverhoon kadonnut on ikuisiksi ajoiksi menetetty, sillä pilvikerrosta ei suostu läpäisemään edes ratsuina toimivat suojeluslinnut. Tarujen tekstit alkavat käymään toteen, kun Linkin lapsuudenystävä Zelda katoaa pilviverhon alle. Link on vielä vain ritarikokelas vihreässä nutussaan, mutta ehkä pian jo prinsessoja pelastava ritari valkeassa haarniskassaan. Legendojen sankarille on jälleen kysyntää.
25 vuotta ja kauas ei ole tultu…
 |
Pelikaava 3d-Zeldoissa pysynyt identtisenä aina vuoden -98 Ocarina of Timesta, eikä kovin kaukana olla alkuperäisestä konseptistakaan. Matkaa taitetaan luolastosta toiseen yleensä mystisten taikavoimien tai -esineiden perässä. Puzzleja ratkotaan, kunnes jostain arkusta ponnahtaa uusia reittejä avaava kapistus. Tätä käytetään etenemisessä ja kevyiden aivopähkinöiden ratkaisemiseen lähes kyllästymiseen asti, kunnes tie vie seuraavan esineen luo. Zeldan vuosikymmenien suosion syy on selvä, sillä pelimekaniikka toimii edelleen. Luolastojen tutkimista ei koe suoritukseksi, vaan aidoksi mieltä kutkuttavaksi seikkailuksi. Pelaamisesta kehtaa pitää pienen hengähdystauon vasta, kun kammion perukoilla majaa pitävä pomomörkö on ensin monotettu maan rakoon.
Seikkailu käynnistyy poikkeuksellisen hitaasti, mutta alustuksen aikana Zeldan ja Linkin välille ehditään rakentaa suhdetta, joka tekee pelastusmatkasta aiempaa merkittävämmän tuntuisen. Uusi impressionismista vaikutteita hakeva tyyli sotkee vivahteita Wind Wakerin pirteästä Cel-Shading grafiikasta Twilight Princessin aikuisempaan otteeseen. Vaikka varsinaista seikkailuun lähtöä pihdataan jopa tunteja, on tarinan seuraamisessa ammoisten aikojen lauantaipiirrettyjen lämmintä tunnelmaa. Sopivan pirteä tyyli on mieleeni, mutta UUH! tai AAH! huudahduksia se ei saa aikaan – maisemia harvoin jää ihailemaan.
Harmillisesti kuitenkin pelin ihmiset eivät ole ainoita, jotka asuvat päät pilvessä hieman omissa maailmoissaan – siihen syyllistyvät myös pelintekijät. Mukavuusalueelta ei uskalleta kauas. Vuodesta toiseen Zeldassa ratkotaan pelistä toiseen toistuvia puzzleja toistuvilla välineillä, jotka kerätään usein jopa samassa järjestyksessä. Iänikuista ritsaa ja pommeja löytäessään tuntee olonsa kotoisaksi, mutta kiroaa kehittäjien mielikuvituksen puutetta. Skyward Swordissa on mitättömän vähän uusia tavaroita. Pettymys on myös pelin tapa kohdella pelaajaa tyhmänä. Keskusteluissa toistetaan ja korostetaan tärkeät asiat, jotka haluaisin huomata itse. Törmätessään kryptisempiin vihjeisiin apulaisena hääräilevä Fi rientää kertomaan ratkaisun ja tökkimään oikeaan suuntaan. Tuumimaan joutuu keskimääräistä ADHD-viihdettä enemmän, mutta jumiin ei jää niin millään. Muuten vähän jo väljähtäneestä Zelda-seikkailusta pelastetaan kuitenkin paljon valjastamalla Wiin aiemmin hukattu potentiaali.
By the Power of Grayskull
 |
Nyt ei heilutella tuulten tahtipuikkoa tai soitella aikojen okariinaa. Valitulle jätettiin miekka, eikä mikään ruosteinen pikkutikari, vaan taivasten taikamela. Kun miekan on vetänyt kivestä kuin kuningas Arthur konsanaan, pääseekin jo poseeraamaan television edessä. Miekka hohkaa jumalallista voimaansa, kun se kohotetaan sankarillisesti taivaaseen. Tässä kohtaa päässä pitäisi jo soida He-Man-tunnari. Vielä kun olisi Kinect ottamassa kuvan. Miekkailu onkin selvästi tarinan keskiössä. Siinä ei tyydytä enää epämääräiseen sohimiseen, sillä nyt on siirrytty plussan puolelle. Motion+ tuo tullessaan pelin tärkeimmän piirteen, nimittäin erinomaisen liikeohjauksen ja suorastaan herkullisen miekkailun. Viistoiskut ja pistot seuraavat pelaajan käden liikettä. Muutamalla erikoisemmalla heilautuksella lähtee tuttu pyöräytysisku ja maassa makaavien vihollisten viimeistelyyn tarkoitettu lopetusisku.
Sivaltaminen ja seivästäminen tuovat varsin suurta mielihyvää, mutta märkien unieni Die By the Sword Wii Edition tämä ei sentään ole, kun raajojen katkominen puuttuu. Kilven ohjaus on minimaalista, kun sitä hoidetaan Nunchukin yksinkertaisella liikkeentunnistuksella. Pelkillä rannelihaksilla pärjää pitkälle ja sohvalla voi yhä retkottaa, sillä MotionPlussassta huolimatta iskut eivät vaadi kovin suurta liikerataa. Taistelut ovat hauskaa liikuntaa, joka ei kuitenkaan vaadi naurettavaa tv:n edessä pomppimista. Viholliset vaativat survaisuja oikeaan suuntaan ja oikealle alueelle, joten satunnaisesti sohimisesta ei palkita. Eritystä nautintoa aiheuttavat taistelut, joissa vihollinen on puolustuskannalla ja vaihtelee jatkuvasti heikkoa kohtaansa. Aivonamia tosin tarjoaa vain murto-osa möröistä. Useimmat pukeutuvat huomioliiveihin, joissa oikea lyöntitapa paistaa turhan selvästi.
Monikäyttöinen miekka sopii surmatyön lisäksi myös ongelmien ratkaisuun sekä navigointiin. Liikeohjausta ei jätetä vain yhden tempun ihmeeksi, vaan siitä saa täysivaltaisen ja vakuuttavan kokemuksen. Pommien vierittäminen onnistuu keilaajan ottein, lentävää koppakuoriaista ohjataan kallistelemalla ja ruoskaa napakalloilla huitaisuilla. Kunpa vain erinomaista jousta ei pihdattaisi niin pitkälle peliä. Nappeja aktivoidaan käsiä vääntelemällä ja 3d-avaimia sovitetaan lukkoon pyöräyttämällä wiimote sopivaan asentoon. Skyward Sword on malliesimerkki kokopitkästä pelistä, joka hyödyntää liikeohjausta kuten odottaa sopii. Tunne liikeohjauksesta turhana gimmickinä loistaa poissaoloaan miltei täydellisesti.
Ilmojen halki käy Linkin tie
 |
Skyloftissa piipahtaessa pilvien yläpuolella matkaa taitetaan lentäen. Matkustusväline voittaa masentavuudessaan jopa Wind Wakerin seilaamisen. Lentäminenkin on toteutettu liikeohjauksella, joten hereillä täytyy pysyä. Liitely ei vain ole kovin tapahtumarikasta, sillä sen aikana ei huidota miekalla tai ammuta jousella kuten hevosen selässä Twilight Princessissä. Matkojen taittaminen on pakollinen paha, ja ramppaamista on lähes raivostuttavan paljon. Turha juoksuttaminen on muutenkin ongelma, sillä pariin otteeseen peli pakottaa ikävään samojen alueiden kävelemiseen. Linkille lisätty kestävyysmittari varmistaa, ettei koko matkaa voi spurtata. Yleensä rakastan, kun peleissä joutuu peruuttamaan vanhoille alueille, mutta on vastenmielistä koluta jo kerran näkemänsä luolasto vailla uutta. Päässä naksahtaa pahemman kerran, kun uusintakäynti venyy puoleen tuntiin.
Skyward Sword on sentään korjannut ongelmia kerättävän tavaran kanssa. Aikaisemmin harvemmin innostuin keräiltävien esineiden tai hyönteisten metsästämisestä. Nyt jokaisen pienemmän etapin päätteeksi tie vie alun Skyloft–kylään hankkimaan parannuspulloja ja ostamaan kauppaa tyhjäksi. Hyönteiset ovat käypää materiaalia voimistettujen taikajuomien keittämiseen, muuta keräiltävää vaaditaan esimerkiksi ritsan tai kilven päivittämiseen. Kilvillä on lisäksi oma kestonsa, joten rahaa kuluu niidenkin teippaamiseen. Suuntaus on hyvä, sillä aikaisemmissa Zeldoissa rahalla ja keräiltävällä ei usein tehnyt juuri mitään. Matalan vaikeustason vuoksi iso osa tavarasta on toki kokeneemmille edelleen hieman turhanpäiväistä.
Skyward Sword ei ehkä ole maailman mahtavin toimintaseikkailu – eikä edes mahtavin Zelda. Toimivasta toimintaseikkailusta löytyy niin pientä kuin isompaakin häiritsevää, jonka kuitenkin vankimmat fanit ohittanevat olan kohautuksella. Liikeohjauksen tarjoamat mahdollisuudet on kuitenkin hyötykäytetty tavalla, jota odotettiin jo, kun konsolia ensimmäisiä kertoja demottiin. Legend of Zelda: Skyward Sword on nautittava osa Zelda-sarjaa, jonka peruskaavaan on vuosien mittaan saatu turhan vahva ”leikkaa & liimaa” -fiilis. Kaipaamaan jää vähän enemmän haastetta niin taisteluihin kuin aivopähkinöihinkin, sillä nyt pelaaja päästetään turhan helpolla.
 |
The Legend of Zelda: Skyward Sword (Nintendo Wii)
Esi-isiensä traditiota kunnioittava Zelda-seikkailu, joka tekee television äärellä huitomisen ja heilumisen esimerkilliseen tapaan.
- Liikeohjaus
- Luolastot koukuttavat
- Perinteinen Zelda
- Perinteinen Zelda
- Turhauttavaa ramppaamista
- Rautalangan määrä
Keskustelut (63 viestiä)
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
18.11.2011 klo 11.55
18.11.2011 klo 13.18
Rekisteröitynyt 03.01.2008
18.11.2011 klo 13.38
Ihan hyvä arvostelu. Uskalletaan jo vähän moittiakkin, tosin Gamespot meni vielä pidemmälle haukuissaan. Ehkä ihan syystäkin. Ei ole paljon kaava muuttunut.
Rekisteröitynyt 04.11.2007
18.11.2011 klo 14.46
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
18.11.2011 klo 14.58
Twilight Princessin tosin pelasin GameCubella.
18.11.2011 klo 15.38
Mitä tulee tämän pelin arvosteluun, yksi virke paljastaa miksi peli ei saa ansaitsemaansa 95 pistettä vaan 85: "Taistelut ovat hauskaa liikuntaa, joka ei kuitenkaan vaadi naurettavaa tv:n edessä pomppimista."
Tämän jälkeen ei voi ottaa arvostelua tosissaan. Arvostelijalla selvät henkiset estot Wiin parasta puolta kohtaan.
Pelasin tässä juuri hypetettyä Batman Arkham Citya, jossa taistelua on myös kehuttu maasta taivaisiin. Lyhyesti sanottuna taistelu menee PS3:lla näin: Kolmio, kolmio, neliö, neliö, kolmio, ruksi, ruksi, kolmio kolmio kolmio, neliö, neliö. Kolmio, kolmio, neliö, neliö, kolmio, ruksi, ruksi, kolmio kolmio kolmio, neliö, neliö.
Hommanhan voi hoitaa vaikka silmät kiinni! I'm Batman! Kolmio, kolmio, neliö!
Okei. Jos lukee ylläolevan arvostelun välittämättä selvistä ennakkoluuloista niin kyllähän siellä liikeohjausta kehutaan. Mutta selväksi ei tullut oliko pelin Wiin joutsenlaulu vai kuolonkorahdus. Ehkä se oli joutsenkorahdus.
18.11.2011 klo 16.00
Miten tällaisia arvosteluja edes julkaistaan?
18.11.2011 klo 16.11
Tai kuten Xenobladea arvostellessasi osuvasti sanoitkin: "Teitä on nyt varoitettu – muutamaa erikoistapausta lukuun ottamatta kierrän JRPG:t kaukaa."
Lisäksi arvostelusi ovat lapsellisia. Arvostelusta huokuu kritiikki Zeldaa kohtaan siksi, että Zelda on edelleen perinteinen ja Zeldamainen. Kuitenkin lyttäsit Metroidin siksi, että siinä kerrankin uudistettiin pelimekaniikkaa.
Rekisteröitynyt 04.01.2011
18.11.2011 klo 16.29
Rekisteröitynyt 15.11.2008
18.11.2011 klo 16.32
Antakaa nyt herran jumala pelit sellaisille ihmisille arvosteltaviksi, jotka eivät suhtaudu kaikkeen näin ennakkoluuloisesti. Arvosteluistasi paistaa läpi erittäin nihkeä asenne Wiitä kohtaan.
Tai kuten Xenobladea arvostellessasi osuvasti sanoitkin: "Teitä on nyt varoitettu – muutamaa erikoistapausta lukuun ottamatta kierrän JRPG:t kaukaa."
Lisäksi arvostelusi ovat lapsellisia. Arvostelusta huokuu kritiikki Zeldaa kohtaan siksi, että Zelda on edelleen perinteinen ja Zeldamainen. Kuitenkin lyttäsit Metroidin siksi, että siinä kerrankin uudistettiin pelimekaniikkaa.
Huomasitko sen kohdan missä arvostelija antoi pelille 85 pistettä ja piti siitä? Ai niin, tämänhän olisi pitänyt saada ainakin 90 koska tämä on Zelda ja Zeldaa ei saa muuttaa.
Rekisteröitynyt 22.04.2007
18.11.2011 klo 16.59
Lisäksi arvostelusi ovat lapsellisia. Arvostelusta huokuu kritiikki Zeldaa kohtaan siksi, että Zelda on edelleen perinteinen ja Zeldamainen. Kuitenkin lyttäsit Metroidin siksi, että siinä kerrankin uudistettiin pelimekaniikkaa.
Itseäni jäi mietityttämään tämä kohta:
Mukavuusalueelta ei uskalleta kauas. Vuodesta toiseen Zeldassa ratkotaan pelistä toiseen toistuvia puzzleja toistuvilla välineillä, jotka kerätään usein jopa samassa järjestyksessä.
Kunpa vain erinomaista jousta ei pihdattaisi niin pitkälle peliä.
En tiedä sinusta, mutta minun mielestäni on melko ristiriitaista ensin valittaa, että välineet toistuvat ja myöhemmin harmitella, että toistuvaa välinettä ei saa tarpeeksi nopeasti. Tuntuu vähän, että virheitä ja miinusteltavaa etsitään ihan vain, että pääsisi miinustelemaan.
Lisäksi huomasin ainakin yhden typon:
napakalloilla iskuilla
Peliä en itse ole vielä ehtinyt pelata, joten kommenttia siitä tulee myöhemmin.
Edit.
Jousen olisin tahtonut nopeammin...
Oliko tämän tarkoitus siis vastata ihmettelyyni? Jos oli, niin ei oikein auttanut, vaikka ihan looginen perustelu jousen haluamiselle onkin. Vastaus ei kuitenkaan poista sitä seikkaa, että jousi on toistuva esine ja ylipäänsä sen toivominen nopeammin haltuun on ristiriitaista, jos ensin valitetaan esineiden toistuvuutta, oli syy sitten mikä tahansa.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
18.11.2011 klo 16.59
Mutta onko haahuilua jolloin ei oikein tiedä mitä pitäisi tehdä paljoa?
Ei. Tässä tietää koko ajan hyvin tarkasti, mitä pitäisi olla tekemässä. Pariin huoneeseen voi jäädä hetkeksi jumiin kun kerrankin tulee vastaan puzzle, johon Fi ei kerro vastausta suoraan.
Jousen olisin tahtonut nopeammin sen vuoksi, että nyt työnnetään käteen aluksi ritsa, eli "leikkijousi", joka ei ole ohjattavuudeltaan yhtä hauska kuin Skyward Swordin oikea jousi... ja sitten oikea jousi saadaan joskus 15 tuntia myöhemmin. Kun yhtä hyvin oltaisiin voitu jättää ritsa pois, antaa siisti jousi jo aikaisemmin, ja keksiä esimerkiksi joku ihan oikeasti uusi väline sinne loppupuolelle pihdattavaksi.
Ja voi, en toki vihaa Wiitä tai liikeohjausta. Yleensä liikeohjaus vaan on turha gimmick, jota käytetään päin peppua. Donkey Kong Country Returns oli upea, mutta siinäkin liikeohjaus oli turha. Super Mario Galaxyssa + Galaxy 2:ssa liikeohjaus toimi, mutta sitä oli erittäin vähän. Lisäksi muutama ainoastaan liikeohjaukseen perustunut taso tuntuivat aika päälleliimatuilta. Metroid Prime uudisti pelisarjaa, Metroid: Other M sen sijaan unohti kaiken hyvän ja oli vaan umpitylsä. Ainoa mitä vihaan Wiissä on se, että motion+ olisi pitänyt olla kapulassa jo alunperin... ja se, että Nintendon omia studioita lukuunottamatta Wiille ei löydy juuri varteenotettavia pelikehittäjiä.
...ja voi kuulkaa, voin luvata jo parin illan pelikokemuksella, että lisää lapsellista valitustani saatte lukea myös seuraavassa arvostelussani. Sillä kertaa peli ei ole Wiille, mutta voin arvata, että jälleen parit fanit vaativat päätäni vadille. ;)
18.11.2011 klo 17.57
"Pelikaava 3d-Zeldoissa pysynyt identtisenä aina vuoden -98 Ocarina of Timesta"
Riippuu, mitä tällä tarkoitetaan, mutta sanoisin Majora's Maskin olevan melkoinen irtiotto kaavasta. Luolastoja on vain neljä, ja paino on selvästi enemmän sivutehtävissä ynnä muissa dungeoneiden ulkopuolisessa aktiviteeteissa. Toki tässäkin seikkaillaan pelimaailmassa ja mennään luolastosta toiseen, mutta fiilis on hyvinkin erilainen. Kyseessä on kuitenkin yksi pelisarja, joten kai se on ihan hyväksyttävää, että pelit muistuttavat toisiaan?
Mielestäni Zeldat eivät koskaan ole olleet liian samanlaisia. Olen tosissani.
Peli on pakko-ostos arvosteluista huolimatta. Sitä paitsi, onhan tuo ihan hyvin otettu maailmalla vastaan.
18.11.2011 klo 18.10
Lisäksi destructoid, gamespot, 1UP yms kaikki jotka laittoivat 90 alaspäin alemmas arvosanoja ovat menettäneet kasvonsa minun mielestäni pelialalla. Metacriticissä ainoa asia jota haettiin oli arvosanan alemmaksi saaminen ja että spike tv VGA valintaa vuoden parhaaksi pelistä ei voisi kyseenalaistaa
gamespot antoi 80 uusimmalle maddenille se tarkoittaa sitä, että madden on innovatiivisempi ja parempi peli köh köh. Ja mw3 on vuosittain julkaistava lähes sama peli mutta kriitikot ylistää sitä.
Pelasin jo tätä zeldaa 15 tuntia ja tämä on tähän mennessä erikoisin liikkeentunnistuksen, pelimaailman erilaisuuden ja grafiikkatyylin ansiosta. SELVÄSTI GOTY AINESTA
Rekisteröitynyt 04.11.2007
18.11.2011 klo 18.46
Lisäksi destructoid, gamespot, 1UP yms kaikki jotka laittoivat 90 alaspäin alemmas arvosanoja ovat menettäneet kasvonsa minun mielestäni pelialalla. Metacriticissä ainoa asia jota haettiin oli arvosanan alemmaksi saaminen ja että spike tv VGA valintaa vuoden parhaaksi pelistä ei voisi kyseenalaistaa
En ole ikinä ymmärtänyt valitusta, jos oma huippupeli saa alle 90 pistettä. Peliarvostelussa ei ole standardeja jonka mukaan pelit arvostellaan ja jokaisella on omat näkemyksensä. Itse en kyttää liikaa arvosanoja, koska useimmat pelaamani huippupelit löytyy muuhalta kuin 85pojon yläpuolelta.
Minusta V2:n arvostelu on erittäin hyvä ja vaikka en ole pelanut tätä uusinta osaa, niin pystyn samaistumaan kirjoittajan kritiikkiin, koska olen pelanut kaikki aiksemmat pääsarjan Zelda -pelit läpi.
18.11.2011 klo 18.59
Vaan tällaista taas. V2-linjaa näyttää olevan, että kunhan peli on jonkun nimekkään sarjan vuosipäivitys ja siinä on HD, pyssyt ja alle 10 tuntia pelattavaa niin 90 pojoa paukkuu komeasti.
Rekisteröitynyt 15.11.2008
18.11.2011 klo 19.11
Vaan tällaista taas. V2-linjaa näyttää olevan, että kunhan peli on jonkun nimekkään sarjan vuosipäivitys ja siinä on HD, pyssyt ja alle 10 tuntia pelattavaa niin 90 pojoa paukkuu komeasti.
Lue tagmanin viesti. Lue se kunnolla. Ei ole mitään ''V2-linjaa''. Täällä on monta eri arvostelijaa. Huomo ei ole arvostellut näitä räiskintäpelejä joista selität. Ihmisillä on omat mielipiteensä. Ymmärrän että se on vaikea konsepti tajuta, mutta niin se nyt vain on.
18.11.2011 klo 19.41
Lue tagmanin viesti. Lue se kunnolla. Ei ole mitään ''V2-linjaa''. Täällä on monta eri arvostelijaa. Huomo ei ole arvostellut näitä räiskintäpelejä joista selität. Ihmisillä on omat mielipiteensä. Ymmärrän että se on vaikea konsepti tajuta, mutta niin se nyt vain on.
Sen sijaan Huomo antoi Halon jatko-osalle 93 pojoa, joka kyllä kuuluu täysin samaan kategoriaan.
Ja tottakai jokaisella on mielipiteensä ja nönnönnönöö. Silti kun V2-sivuston pelit-sivuja katselee, näkee arvostellut pelit paremmuusjärjestyksessä eikä Huomo- tai Tuomo-kategorioihin jaettuina. Sama pätee muihinkin sivustoihin, joilla on myös useita arvostelijoita. Ja olisi erittäin vaikea uskoa, etteivät nuo arvostelijat koskaan keskustelisi keskenään siitä, millä perusteilla arvosanoja antavat. Ja kyllä täällä on arvosteluissa selkeää linjanvetoa havaittavissa niin tyylissä kuin arvosanoissa aivan kuten on IGN:ssä, Pelit-lehdessä ja Eurogamerissakin.
Itseasiassa jonkinlaisen linjan olemassaolo on ihan hyväkin asia. Olisi hassua, jos samassa lehdessä tai sivustolla A antaisi omasta mielestään uraauurtavalle mestariteokselle 99 pistettä ja B 90. Ja vastaavasti tylsä ja huonosti tehty peli saisi A:lta 60 ja B:ltä 6 pistettä.
Yritin aiemmassa viestissä kysellä millä kriteereillä tuo Zeldan arvosana lopulta annettiin muihin peleihin verrattuna, kun annettu kritiikki oli aika omituista. Ymmärrän että se on vaikea konsepti tajuta, mutta niin se nyt vain on.
Rekisteröitynyt 15.11.2008
18.11.2011 klo 19.57
Lue tagmanin viesti. Lue se kunnolla. Ei ole mitään ''V2-linjaa''. Täällä on monta eri arvostelijaa. Huomo ei ole arvostellut näitä räiskintäpelejä joista selität. Ihmisillä on omat mielipiteensä. Ymmärrän että se on vaikea konsepti tajuta, mutta niin se nyt vain on.
Sen sijaan Huomo antoi Halon jatko-osalle 93 pojoa, joka kyllä kuuluu täysin samaan kategoriaan.
Ja tottakai jokaisella on mielipiteensä ja nönnönnönöö. Silti kun V2-sivuston pelit-sivuja katselee, näkee arvostellut pelit paremmuusjärjestyksessä eikä Huomo- tai Tuomo-kategorioihin jaettuina. Sama pätee muihinkin sivustoihin, joilla on myös useita arvostelijoita. Ja olisi erittäin vaikea uskoa, etteivät nuo arvostelijat koskaan keskustelisi keskenään siitä, millä perusteilla arvosanoja antavat. Ja kyllä täällä on arvosteluissa selkeää linjanvetoa havaittavissa niin tyylissä kuin arvosanoissa aivan kuten on IGN:ssä, Pelit-lehdessä ja Eurogamerissakin.
Itseasiassa jonkinlaisen linjan olemassaolo on ihan hyväkin asia. Olisi hassua, jos samassa lehdessä tai sivustolla A antaisi omasta mielestään uraauurtavalle mestariteokselle 99 pistettä ja B 90. Ja vastaavasti tylsä ja huonosti tehty peli saisi A:lta 60 ja B:ltä 6 pistettä.
Yritin aiemmassa viestissä kysellä millä kriteereillä tuo Zeldan arvosana lopulta annettiin muihin peleihin verrattuna, kun annettu kritiikki oli aika omituista. Ymmärrän että se on vaikea konsepti tajuta, mutta niin se nyt vain on.
Ongelmasi on erittäin yksinkertainen. Kiinnität arvosanoihin liikaa huomiota, ja näin alat sokeasti vertaamaan toisten pelien (jotka eivät edes millään tavalla liity toisiinsa) arvosanoja. Halo: Reach sai todella hyvät pisteet, koska se on todella hyvä Halo-peli. Skyward Sword sai huonommat pisteet kuin Reach, mutta se ei tarkoita sitä, että se on huonompi peli. Tai ehkä tarkoittaa, mutta mitä merkitystä sillä on? Ne ovat täysin erilaisia pelejä, joita pelataan eri syistä.
18.11.2011 klo 21.01
Ongelmasi on erittäin yksinkertainen. Kiinnität arvosanoihin liikaa huomiota, ja näin alat sokeasti vertaamaan toisten pelien (jotka eivät edes millään tavalla liity toisiinsa) arvosanoja. Halo: Reach sai todella hyvät pisteet, koska se on todella hyvä Halo-peli. Skyward Sword sai huonommat pisteet kuin Reach, mutta se ei tarkoita sitä, että se on huonompi peli. Tai ehkä tarkoittaa, mutta mitä merkitystä sillä on? Ne ovat täysin erilaisia pelejä, joita pelataan eri syistä.
Huoh. Jos arvosanoja ei voi verrata eikä niihin pidä kiinnittää huomiota niin miksi sitten niitä annetaan? Pelkkä sanallinen arvostelu poistaisi moisen epäolennaisuuten liittyvän valituksen, eihän kirjoja tai konserttejakaan yleensä arvostella millään pisteillä.
Ja mistä ihmeestä sinä tiedät mistä "syistä" itsekukin pelaa Haloja tai Zeldoja, itse pelaan ainakin kumpiakin ihan samasta syystä: hyvin tehtyjen pelien pelaaminen on mukavaa ja ne ovat hyvää ajanvietettä ja tarjoavat viihdettä ja tekemistä. Mutta kiitos sinulle kuitenkin jo toisesta positiivisessa hengessä kirjoitetusta vastineesta viesteihini ja terveisiä Poriin. Kun näin raivolla kuitenkin puolustat tätä arostelua on vielä pakko kysyä, oletko itse pelannut tätä Zeldaa ja kuinka pitkälle?
Rekisteröitynyt 12.04.2007
18.11.2011 klo 21.11
Hieman häiritsee että kalibrointi- ja vihjenapit ovat samassa, kun ei rutiinilla jaksa vilkaista kumpi kyseisellä hetkellä on käytössä. Ja pommien keilaaminen on sohvan pohjalta vähän työlästä. Mutta pikkuvikoja.
18.11.2011 klo 21.28
Lue tagmanin viesti. Lue se kunnolla. Ei ole mitään ''V2-linjaa''. Täällä on monta eri arvostelijaa. Huomo ei ole arvostellut näitä räiskintäpelejä joista selität. Ihmisillä on omat mielipiteensä. Ymmärrän että se on vaikea konsepti tajuta, mutta niin se nyt vain on.
Sen sijaan Huomo antoi Halon jatko-osalle 93 pojoa, joka kyllä kuuluu täysin samaan kategoriaan.
Johtuisikohan siitä, että zelda pelejä on yli 20 jotka kaikki ovat kaikki ihan samanlaisia, ja esimerkiksi halo pelejä vasta muutama?
18.11.2011 klo 21.29
Olen vasta vähän yli kymmenen tuntia pelannut ja pidän tästä kovasti. Ehkä taivaalla liikuskelu on ollut hiukan liian mietoa tähän mennessä, mutta toivottavasti myöhemmin vastaan tulee kunnon ilmataisteluja. Aseetkin ovat monipuolisempia mitä aikaisemmin, kuten esimerkiksi pommit. Nuolia tosiaan olisin kaivannut tuon säälittävän ritsan tilalle heti aluksi. Muuten ei ole valittamista, mukavan Wind Wakermäinenkin. Takaisin pelin ääreen. ->
Rekisteröitynyt 04.11.2007
18.11.2011 klo 21.45
Ongelmasi on erittäin yksinkertainen. Kiinnität arvosanoihin liikaa huomiota, ja näin alat sokeasti vertaamaan toisten pelien (jotka eivät edes millään tavalla liity toisiinsa) arvosanoja. Halo: Reach sai todella hyvät pisteet, koska se on todella hyvä Halo-peli. Skyward Sword sai huonommat pisteet kuin Reach, mutta se ei tarkoita sitä, että se on huonompi peli. Tai ehkä tarkoittaa, mutta mitä merkitystä sillä on? Ne ovat täysin erilaisia pelejä, joita pelataan eri syistä.
Huoh. Jos arvosanoja ei voi verrata eikä niihin pidä kiinnittää huomiota niin miksi sitten niitä annetaan? Pelkkä sanallinen arvostelu poistaisi moisen epäolennaisuuten liittyvän valituksen, eihän kirjoja tai konserttejakaan yleensä arvostella millään pisteillä.
Arvosanat on suuntaa antavia. Useimmat kriitikot arvostelevat lukuisia pelejä vuosittain, joten eivät he ala miettimään mihin pelin arvosana sijoittuu heidän aikaisemmin arvostelemien pelien joukossa. Myös eri genret vaikeuttaa arvosanojen vertailua tasapuolisesti. Arvosana on hyvä "tiivistelmä" arvostelusta, mutta ei sitä kannata kytätä liian sokeasti. Joka tapauksessa 85 pisteen arvosana on pirun hyvä ja on aika turhamaista valittaa, että se on liian huono.
Rekisteröitynyt 15.11.2008
18.11.2011 klo 21.59
Ongelmasi on erittäin yksinkertainen. Kiinnität arvosanoihin liikaa huomiota, ja näin alat sokeasti vertaamaan toisten pelien (jotka eivät edes millään tavalla liity toisiinsa) arvosanoja. Halo: Reach sai todella hyvät pisteet, koska se on todella hyvä Halo-peli. Skyward Sword sai huonommat pisteet kuin Reach, mutta se ei tarkoita sitä, että se on huonompi peli. Tai ehkä tarkoittaa, mutta mitä merkitystä sillä on? Ne ovat täysin erilaisia pelejä, joita pelataan eri syistä.
Huoh. Jos arvosanoja ei voi verrata eikä niihin pidä kiinnittää huomiota niin miksi sitten niitä annetaan? Pelkkä sanallinen arvostelu poistaisi moisen epäolennaisuuten liittyvän valituksen, eihän kirjoja tai konserttejakaan yleensä arvostella millään pisteillä.
Ja mistä ihmeestä sinä tiedät mistä "syistä" itsekukin pelaa Haloja tai Zeldoja, itse pelaan ainakin kumpiakin ihan samasta syystä: hyvin tehtyjen pelien pelaaminen on mukavaa ja ne ovat hyvää ajanvietettä ja tarjoavat viihdettä ja tekemistä. Mutta kiitos sinulle kuitenkin jo toisesta positiivisessa hengessä kirjoitetusta vastineesta viesteihini ja terveisiä Poriin. Kun näin raivolla kuitenkin puolustat tätä arostelua on vielä pakko kysyä, oletko itse pelannut tätä Zeldaa ja kuinka pitkälle?
En sanonut että niihin ei pidä kiinnittää huomiota. Sanoin ettei niihin pidä kiinnittää liikaa huomiota. Arvosanan on tarkoitus toimia vain suunnannäyttäjänä arvostelun lukijalle, ei minään viimeisenä sanana.
Ja mitä tulee toiseen pointtiisi, ihmiset pelaavat muita pelejä eri syistä. Kyllä, pelejä pelataan koska ne ovat viihdyttäviä ja hyvää ajanvietettä, mutta mitä hain takaa oli se, että ihmisillä on eri tarpeita. Kun haluan pelata hyvää FPS-peliä, pelaan Haloa. Kun haluan pelata hyvää toimintaseikkailua, pelaan Zeldaa. Ne ovat täysin erilaisia pelejä, ja niitä ei kuulu vertailla toisiinsa. On okei verrata Haloa toisiin saman kaliiberin räiskintöihin ja muihin Haloihin, ja sama Zeldalla. Mutta eri lajityypin pelejä ja arvosanoja ei voi verrata toisiinsa.
Sanotaan vielä se, että puolustan tätä arvostelua, koska jotkut kommentit täällä ovat epäreiluja sitä kohtaan ilman mitään hyvää syytä. Puolustamiseni ei liity Zeldaan mitenkään. Käytin sitä esimerkkinä, koska se nyt on juuri arvostelussa.
18.11.2011 klo 22.22
Rassaako porukkaa kaksi numeroa oikeasti noin paljon? Vittu kun on tyhmiä ihmisiä, hyvä peli saa hyvän arvosanan ja sitten itketään kun ei tullut kiitettävää. Sitten kun tulisi se kiitettävä arvosana niin sama jengi luultavasti itkisi yleisestä arvosanojen inflaatiosta ja kuinka kiitettävät arvosanat ei merkkaa nykypäivänä mitään muuta kuin setelitukkua arvostelijan lompakossa.
hyväwiipeli:kin voisi lopettaa sen itkemisen jonkun muinaisen hc-fps:n ja zelda-kapulanheiluttelupelin pisteiden vertauksesta. Ei tuollaisella tee muuta kuin itsensä naurunalaiseksi.
18.11.2011 klo 23.01
...ja voi kuulkaa, voin luvata jo parin illan pelikokemuksella, että lisää lapsellista valitustani saatte lukea myös seuraavassa arvostelussani. Sillä kertaa peli ei ole Wiille, mutta voin arvata, että jälleen parit fanit vaativat päätäni vadille. ;)
Et kai vain ole puhumassa Skyrimista?
Rekisteröitynyt 29.07.2010
18.11.2011 klo 23.25
Turha rutista, mutta jokaisessa zeldassa on enemmän ideaa kuin 90% bestsellereistä. Esim. Batmanit, kaikki sotapelit ym.
Zeldat edustavat peligenreä jossa on todella vähän vastaavanlaatuisia haastajia, eli jos tykkää seikkailupuzzleista ilman rpg pläräilyä niin zeldat vie sen sarjan.
19.11.2011 klo 01.06
Eli suurimman osan ylläolevista viesteistä voisi referoida: "yhyy paska arvostelija kun mun tykkäämä peli ei saanut 10/10 pisteitä koska jotkut muutkin on antanu..."
Rassaako porukkaa kaksi numeroa oikeasti noin paljon? Vittu kun on tyhmiä ihmisiä, hyvä peli saa hyvän arvosanan ja sitten itketään kun ei tullut kiitettävää. Sitten kun tulisi se kiitettävä arvosana niin sama jengi luultavasti itkisi yleisestä arvosanojen inflaatiosta ja kuinka kiitettävät arvosanat ei merkkaa nykypäivänä mitään muuta kuin setelitukkua arvostelijan lompakossa.
hyväwiipeli:kin voisi lopettaa sen itkemisen jonkun muinaisen hc-fps:n ja zelda-kapulanheiluttelupelin pisteiden vertauksesta. Ei tuollaisella tee muuta kuin itsensä naurunalaiseksi.
Naurunalaiseksi itsensä tekee helposti kirjoittamalla agressiivisia itkupurkauksia surkealla suomen kielellä.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
19.11.2011 klo 03.22
Et kai vain ole puhumassa Skyrimista?
Sen verran voin paljastaa, että en.
19.11.2011 klo 10.09
Naurunalaiseksi itsensä tekee helposti kirjoittamalla agressiivisia itkupurkauksia surkealla suomen kielellä.
Auts, osui ilmeisesti nappiin?
Rekisteröitynyt 08.12.2007
19.11.2011 klo 11.49
19.11.2011 klo 17.04
Rekisteröitynyt 22.04.2007
19.11.2011 klo 18.46
Onnimannit ja hyväwiipeli nintendosuperfanboyt voisivat opetalla käsittelemään kritiikkiä.
Minun puolestani pelille saa antaa vaikka 0 pistettä, jos perustelut ovat hyvät ja syyt riittävät, mutta tämänkin arvostelun lähes suoranainen valehtelu sun muu miinustelunhakuisuus saa kyllä ärsytysmittarin nousemaan.
Pelikaava 3d-Zeldoissa pysynyt identtisenä aina vuoden -98 Ocarina of Timesta
Legend of Zelda: Skyward Sword on nautittava osa Zelda-sarjaa, jonka peruskaavaan on vuosien mittaan saatu turhan vahva ”leikkaa & liimaa” -fiilis.
Katsopa mikä pohja näille väitteille on:
Matkaa taitetaan luolastosta toiseen yleensä mystisten taikavoimien tai -esineiden perässä. Puzzleja ratkotaan, kunnes jostain arkusta ponnahtaa uusia reittejä avaava kapistus
Vuodesta toiseen Zeldassa ratkotaan pelistä toiseen toistuvia puzzleja toistuvilla välineillä, jotka kerätään usein jopa samassa järjestyksessä.
Tässä siis valitetaan, että Zelda-peli on Zelda-peli. Valituksen samoista esineistä olisin vielä joten kuten ymmärtänyt, mutta että puzzleja väitetään samoiksi (eipä ole tullut esimerkiksi yhtään "sytytä soihdut" -puzzlea vastaan Faron Woodsiin asti, mikä on Zelda-sarjassa varmaan se perinteisimmistä perinteisin puzzle) ja että Zeldoissa on leikkaa ja liimaa -fiilis vain sen perusteella, että kaikki ovat seikkailupelejä, joissa sama sankari seikkailee miekan, kilven ja tuttujen esineiden kanssa luolastoja ratkoen ei kyllä ole enää ainakaan rakentavaa kritiikkiä, varsinkaan jos ei huomioida, että tässä pelissä lähestulkoon kaikki muu on muuttunut ohjausta myöten. Jos kaiken muuttaa niin peli ei ole enää Zelda kuin ehkä nimellisesti.
Enkä kyllä tiedä mitä sanoa tuohon, että halutaan lisää haastetta taisteluihin. Olen vielä alkupäässä peliä, mutta jo nyt yksikin lepakon isku syö yhden sydämen. Kuudesta iskusta siis on jo vainaa. Faron Woodsin Bokoblinitkin torjuvat iskuja ihan kiitettävästi.
Mutta jooh, jos kaikki pelit arvostellaan yhtä "reilusti", niin aika sama se loppujen lopuksi minulle. Persekään ole enää niin kipeä kun pääsi itse pelistä nauttimaan.
Muoks.
Onnimanni: Sinun mielestäsi tämän uuden Zeldan pitäisi saada korkeammat pisteet, koska se on Zelda?
Minua ei pisteet kiinnosta tässä paskan vertaa. Pelkän nimen takia ei pisteitä tietenkään jakeleman pidä, mutta eipä toisaalta vähentääkään.
Mielestäni 85 on aika hyvä pelille, joka on täysin samanlainen kuin aiemmat osat.
Mielestäni 4/10 on aika hyvä trollille, joka sai minut vastaamaan.
Muoks. 2
Joku ylempänä mainitsikin Gamespotin arvostelun, siis sen jossa valitettiin paljolti ohjauksesta. Paljastuikin, että kyseinen arvostelija ei edes ymmärrä miten peliä pelataan:
http://tinyurl.com/bt9xhyt
Ja sitten vielä ihmettelevät miksi videopelijournalismia pidetään vitsinä.
19.11.2011 klo 20.19
20.11.2011 klo 04.56
Rekisteröitynyt 04.11.2007
20.11.2011 klo 12.54
Mukavuusalueelta ei uskalleta kauas. Vuodesta toiseen Zeldassa ratkotaan pelistä toiseen toistuvia puzzleja toistuvilla välineillä, jotka kerätään usein jopa samassa järjestyksessä.
Kunpa vain erinomaista jousta ei pihdattaisi niin pitkälle peliä.
En tiedä sinusta, mutta minun mielestäni on melko ristiriitaista ensin valittaa, että välineet toistuvat ja myöhemmin harmitella, että toistuvaa välinettä ei saa tarpeeksi nopeasti. Tuntuu vähän, että virheitä ja miinusteltavaa etsitään ihan vain, että pääsisi miinustelemaan.
Ei tuossa ollut mitään ristiriitaista. Ei Tero sanonut, että kaikki tavarat pitäisi laittaa vaihtoon. Erityisesti Twilight Princesissä alkoi jo omalla kohdalla nyppiä samojen vanhojen tavaroiden kierrätys, jotenka olen tässä asiassa täysin samaa mieltä arvostelijan kanssa.
Onnimannit ja hyväwiipeli nintendosuperfanboyt voisivat opetalla käsittelemään kritiikkiä.
Minun puolestani pelille saa antaa vaikka 0 pistettä, jos perustelut ovat hyvät ja syyt riittävät, mutta tämänkin arvostelun lähes suoranainen valehtelu sun muu miinustelunhakuisuus saa kyllä ärsytysmittarin nousemaan.
Kyse ei ole valehtelusta ja miinustenhakuisuudesta vaan vääristä mielipiteistä.
Rekisteröitynyt 11.04.2007
20.11.2011 klo 14.22
Ongelmat alkavat, kun osa arvostelijoista kulkee vielä järki päässä, eikä suostu pakottautumaan 90-100 skaalaan. 85 pistettä on oikeasti pirun kova arvosana pelille joka kierrättää samaa - tosin laadukkaasti toteutettua - huttua vuodesta toiseen.Nyky skaalalla tulos on kuitenkin ala-arvoinen.
Käytännössä pisteitä pitäisi vertailla juuri tuolla Huomo/Tuomo asteikolla.
Rekisteröitynyt 22.04.2007
20.11.2011 klo 18.16
Ei tuossa ollut mitään ristiriitaista. Ei Tero sanonut, että kaikki tavarat pitäisi laittaa vaihtoon. Erityisesti Twilight Princesissä alkoi jo omalla kohdalla nyppiä samojen vanhojen tavaroiden kierrätys, jotenka olen tässä asiassa täysin samaa mieltä arvostelijan kanssa.
Missä kohtaa itse sanoin, että ristiriita olisi syntynyt siitä, että arvostelija olisi jossain kohdassa sanonut haluavansa kaikki tavarat vaihtoon?
Sitä paitsi jo pelkästään se, että "Perinteinen Zelda" on laitettu sekä hyväksi että huonoksi puoleksi on jo itsessään ristiriita.
Kyse ei ole valehtelusta ja miinustenhakuisuudesta vaan vääristä mielipiteistä.
Hyvin perusteltu, Hermanni.
Ongelmat alkavat, kun osa arvostelijoista kulkee vielä järki päässä
Ongelmat voivat alkaa myös siitä, että arvostelijat ovat ilmiselvästi yltiöpuolueellisia:
http://tinyurl.com/d6dmfxr
Havainnollistan muutamaa kohtaa ihan esimerkin vuoksi:
I originally started this review with a fairly lengthy recap of Nintendo’s many past digressions culminating with The Legend of Zelda: Twilight Princess, which wasn’t just a bad game, but also an inexcusably horrid business decision that severely burnt loyal Nintendo fans, even the ones who were too ignorant to realize it.
Hyvin alkaa, kun kerrotaan, että arvostelun piti alunperin alkaa pitkällä pelintekijän virheiden listaamisella, joka ei itse peliin edes liity ja jo toisessa kappaleessa kutsutaan yli 6 milj. kappaletta myynyttä saman sarjan peliä "hirvittäväksi bisnes-ratkaisuksi". Ja vielä huonoksi peliksi, jonka huonoutta fanit eivät ymmärtäneet, koska olivat tyhmiä.
and for the controls to still be a notable point of frustration and inaccuracy proves once and for all that the console is only good for glorified tech demos and party games aimed at the most casual of non-gaming gamers.
Vau, tarvitseeko edes kommentoida? Yleistetäänpä koko konsoli yhden pelin perusteella.
At one point someone walked in and said, “My God this game looks terrible!” She had just finished Uncharted 3, so her standards are much higher than the average Wii owner’s will be
Joku voisi kysyä, että miksi tällaista edes mainitaan toisen pelin arvostelussa, mutta pakkohan jonkun on kertoa, että Wiin omistajilla on pienemmät standardit kuin muilla pelaajilla.
I think I’ve finally, reluctantly, outgrown the Zelda series.
Eli toisin sanoen tästä lähin pelaan vain kypsiä pelejä kypsille pelaajille kuten itse olen.
Paras loppuun (kommenttiosiolta):
but I guess all the writers at the time were still under the effects of the Wii Virus and Metacritic doesn't allow you to change your review scores.
"Wii-virus?" Siis jos jo oletuksena on, että Wii on virus, niin onko ihme, että Wii-pelin arvostelussa ei paljoa kehumista näy ja pisteet ropisevat aika reilusti?
Ja kappas vaan, mitä löytyykään herran ansioista:
Sebastian has written for numerous international gaming magazines and sites over the past several years
X360, The History of Halo
Vaikuttaa uskottavalta, eiksjeh? Vikaa voi olla pelissä, mutta niin arvostelijassakin (varsinkin Gamespotin tapauksessa). Enkä kyllä muista milloin viimeksi yhdessä arvostelussa ehdittiin haukkua pelisarjan faneja tyhmiksi ja leimata pelin konsoli arvosteltavan pelin perusteella.
Edit.
Niin ja yhtä juttua tästäkin arvostelusta pitää vielä kommentoida ennen kuin lähden taas pelin pariin:
Törmätessään kryptisempiin vihjeisiin apulaisena hääräilevä Fi rientää kertomaan ratkaisun ja tökkimään oikeaan suuntaan. Tuumimaan joutuu keskimääräistä ADHD-viihdettä enemmän, mutta jumiin ei jää niin millään.
Niin tarkoitetaanko tässä, että Fi tulee jossain vaiheessa automaattisesti kertomaan ratkaisun pulmiin? Itse olen tähän asti pulmatilanteissa joutunut nimittäin kutsumaan itse, jos olen apua kaivannut. Mikäli näin on, niin eikö se olisi aika sama kuin arvostella peliä, jossa on eri vaikeusasteita, valita helpoin ja sitten valittaa kuinka helppo peli on?
Edit. 2
Pienoinen spoilerivaara, älä lue jos et halua pilaantua:
Skyward Swordissa on mitättömän vähän uusia tavaroita
Olen piakkoin menossa Eldin Volcano -alueen luolastoon (2. luolasto, eli vielä ollaan varmaan aika alkuvaiheissa). Tähän asti on tullut seuraavat uudet tavarat:
Sailcloth
Kaivuuhansikkaat
Lentävä koppakuoriainen
Haavi, jolla napataan hyönteisiä sun muita
Ja tämän arvostelun mukaan on vielä joku ruoskakin. Siinä on nyt jo viisi. Miten tämä on mielestäsi "mitättömästi", kun Zeldoissa ei esineitä muutenkaan ole edes kymmenittäin? Minun mielestäni se on jo aika kohtuullisesti ja esimerkiksi pommeja ja jousia nyt on lähestulkoon joka fantasia-pelissä ja hyvin vaikea korvata.
Myönnettäköön, että haavi ja ruoska ovat ainakin esiintyneet ehkä kerran pari aiemmissakin peleissä, mutta ne eivät mitään pelisarjan vakiokamaa ole kuten hookshot tai jousi. Eikä ole kertaakaan tainnut olla 3D-Zeldassa.
Matkustusväline voittaa masentavuudessaan jopa Wind Wakerin seilaamisen.
Tällekin olisi kiva kuulla jotain perustelua, taivaalla kun on lähes joka välissä boostereita, niitä kivenpalasia joiden läpi lentämällä vauhdin saa maximum overdrivelle, päästen paikasta toiseen hujauksessa. Vertaa Wind Wakerin seilaamiseen ja Ballad of Galesiin, jolla pääsee vain muutamalle saarelle.
20.11.2011 klo 19.16
20.11.2011 klo 19.17
Sitten samalla joka ikinen tusina-fps saa heittämällä pisteitä, vaikka mikään ei ole muuttunut goldeneyestä lähtien....
20.11.2011 klo 20.15
Ja haluan ehdottomasti kuulla Jari Tapani Peltosen mielipiteen tästä pelistä.
Rekisteröitynyt 20.03.2011
21.11.2011 klo 10.29
Paras vaan itseensä luottaa.
Rekisteröitynyt 15.03.2011
21.11.2011 klo 18.41
22.11.2011 klo 09.03
22.11.2011 klo 11.23
Mielestäni noi controllit näyttäisivät toimivan
22.11.2011 klo 13.00
Itse pelaaja parhaiten tietää mistä pitää,arvosteliatkin on vain ihmisiä.Toiset ei tykkää ja toiset taas ovat innoissaan.
Paras vaan itseensä luottaa.
Mutta arvostelija mylvii mielipiteensä julkisuuteen ja arvostelujen perusteella pelaajien pitäisi päättää kannattaako pelin ostaminen vai ei, joten kyllä arvostelijoihin pitää voida luottaa.
Ihan sama kuin jos hygieniatarkastajien tai rakennustarkastajien seula olisi mitä sattuu (ei kiitos kiinnosta kuunnella foliohattujen "kaikki lahjottuja" yms kommentteja)
P.S. En kuitenkaan valita tämän pelin saaneista pisteistä kun ainoa kokemus ja mielikuva on että "saakelin ruma". Ihan kuin Ocarina of Time 3D HD
Rekisteröitynyt 04.11.2007
22.11.2011 klo 13.48
Itse pelaaja parhaiten tietää mistä pitää,arvosteliatkin on vain ihmisiä.Toiset ei tykkää ja toiset taas ovat innoissaan.
Paras vaan itseensä luottaa.
Mutta arvostelija mylvii mielipiteensä julkisuuteen ja arvostelujen perusteella pelaajien pitäisi päättää kannattaako pelin ostaminen vai ei, joten kyllä arvostelijoihin pitää voida luottaa.
Ihan sama kuin jos hygieniatarkastajien tai rakennustarkastajien seula olisi mitä sattuu (ei kiitos kiinnosta kuunnella foliohattujen "kaikki lahjottuja" yms kommentteja)
Luotettava arvostelija on sellainen joka puhuu rehellisesti ja suoraan. Epäluotettavia on ne kriitikot, jotka antaa hittipeleille vastoin omaa mielipidettä sellaisia arvosteluja ja pisteitä joita fanit haluaa nähdä, jotta työnantaja on tyytyväinen/postilaatikko ei tulvi tappouhkauksia.
23.11.2011 klo 05.43
Arvosanaa voi myös peilata näin: Annoin Frozen Synapselle 87. Se on tällä hetkellä oma todennäköinen valintani palkinnoille "vuoden moninpeli", "vuoden strategiapeli" sekä "vuoden soundtrack".
No selittää kyllä kaiken, hyvä kun luin ensimmäisenä kommentteja. Ei tarvitse siis arvostelua lukea eikä absurdia arvosanaa sen enempää ihmetellä.
24.11.2011 klo 01.17
Hyvä arvostelu. Mielipide selvä ja pisteet annettu! Jos mielipide ei ole sama kuin sinun niin sille ei vain sitten voi mitään.
Pelin alku muuten on ihan kauheaa... voi sitä taluttamisen määrää.
24.11.2011 klo 12.12
What is this whining...? I can't even...
Hyvä arvostelu. Mielipide selvä ja pisteet annettu! Jos mielipide ei ole sama kuin sinun niin sille ei vain sitten voi mitään.
Pelin alku muuten on ihan kauheaa... voi sitä taluttamisen määrää.
Arvostelujen tarkoitus ei ole olla mikään subjektiivinen mielipide jonka kanssa voi olla samaa tai täysin eri mieltä. Nämä hemmot saavat siitä palkkansa että kertovat mitkä pelit kannattaa ostaa...
Tosin nykyään ei tunnu olevan sellaista ajattelutapaa vaan kaikki lukevat arvosteluja vasta ostettuaan pelin, missä ei mielestäni enää ole mitään järkeä
24.11.2011 klo 12.15
What is this whining...? I can't even...
Hyvä arvostelu. Mielipide selvä ja pisteet annettu! Jos mielipide ei ole sama kuin sinun niin sille ei vain sitten voi mitään.
Pelin alku muuten on ihan kauheaa... voi sitä taluttamisen määrää.
Arvostelujen tarkoitus ei ole olla mikään subjektiivinen mielipide jonka kanssa voi olla samaa tai täysin eri mieltä. Nämä hemmot saavat siitä palkkansa että kertovat mitkä pelit kannattaa ostaa...
Tosin nykyään ei tunnu olevan sellaista ajattelutapaa vaan kaikki lukevat arvosteluja vasta ostettuaan pelin, missä ei mielestäni enää ole mitään järkeä
Lisäyksenä vielä että täälläkin lähes kaikki arvostelut tehdään hittipeleistä jotka ovat "pakko-ostoksia" saa ne sitten 80 tai 95 pistettä. Ja ne hype-flopitkin kuten TooHuman myyvät valtavasti joten bleergh
24.11.2011 klo 15.14
Skyward Swordissa on mitättömän vähän uusia tavaroita
Olen piakkoin menossa Eldin Volcano -alueen luolastoon (2. luolasto, eli vielä ollaan varmaan aika alkuvaiheissa). Tähän asti on tullut seuraavat uudet tavarat:
Sailcloth
Kaivuuhansikkaat
Lentävä koppakuoriainen
Haavi, jolla napataan hyönteisiä sun muita
Ja tämän arvostelun mukaan on vielä joku ruoskakin. Siinä on nyt jo viisi. Miten tämä on mielestäsi "mitättömästi", kun Zeldoissa ei esineitä muutenkaan ole edes kymmenittäin? Minun mielestäni se on jo aika kohtuullisesti ja esimerkiksi pommeja ja jousia nyt on lähestulkoon joka fantasia-pelissä ja hyvin vaikea korvata.
Näin myös zeldapelejä pelanneena ( paitsi ds:lle olevia) niissä on perus aseet plus jotain muuta mitä ei muissa zeldoissa ole
yleensä kaikissa on miekka, kilpi, bomerang, pommi, ritsa, jousi, hooksot, voimasormus, rautabootsit ja erilaiset puvut (joissakin peleissä) ym. ja
majorkas maskissa oli maskit
ocarina of timessa oli ocarina, taikasuurennuslasi, lentobootsit, ja pystyi olee lapsi kuin myös aikuinen link
Windwakrissa oli windwakertikku, kamera, heittettävä hookshot ja oliko se sellanen kristalli minkä sai parin tehtävän jälkeen yheltä mieheltä joka muistaakseni söi kristalleja ja teki suojakentän linkin päälle ( se oli myös ocarina of timesissa)
Twilightissä pystyi muuttumaan sudeks, pyörivähyrrä juttu (beyblade) jaa sellane ketjumoukari juttu ja tuplahookshot
että että ei ne samoja aseita kuluta puhki
Matkustusväline voittaa masentavuudessaan jopa Wind Wakerin seilaamisen.
Tällekin olisi kiva kuulla jotain perustelua, taivaalla kun on lähes joka välissä boostereita, niitä kivenpalasia joiden läpi lentämällä vauhdin saa maximum overdrivelle, päästen paikasta toiseen hujauksessa. Vertaa Wind Wakerin seilaamiseen ja Ballad of Galesiin, jolla pääsee vain muutamalle saarelle.
Ja mitä windwakerin matkustamiseen tulee sillä yhellä säveleellä ( tais olla juuri toi balld of gales) pääs mihin vaan saareen jos vain piti kalaruokaa aina mukana ja antoi saaren tuntumassa uivalle kalalle joka antoi saaren sijainnin kartalle ja slloin siihen myös pääsi sillä balladilla
Mitä itse skywardswordiin tulee hieno peli minun mielestäni se on
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
24.11.2011 klo 23.21
- Kaikki mainitut esineet ovat olleet Zeldoissa aiemmin, pois lukien lentävä koppakuoriainen. Kaivuuhansikkaat on turhempi versio Minish Capin vastaavista, Sailcloth on heikompi Deku leaf (Wind Waker), ruoska on ollut DS:n Zeldoissa ja haavi (ellei muistini petä) Twilight Princessissä. Jos ei Twilightissa, niin ainakin monikäyttöisempänä Link to The Pastissa. Eipä sentään ollut tikkua/öljylamppua, jolla taas kerran sytyteltäisiin soihtuja. Spoileri: Pölynimuri oli myös Minish Capissa, ja sillä tehtiin siinä enemmänkin kuin pyyhittiin pölyjä.
- Vaikeustasosta yleensä: Peli on minulle helppo. Sydäminpalasia en juuri etsinyt, joten minulla ei ollut edes täysivoimainen Link. Jokainen välivastus meni läpi 1-2 yrittämällä. Dungeonien keskellä harvemmin kuolin. Mukana vielä kulkee 2 pulloa parannusjuomia ja sydämiä löytyy lähes jatkuvasti. MINULLE tämä on helppoa, tuskin sentään. Jos koen pelin helpoksi, en saa siitä ihan samanlaista flowta aikaan kuin sopivan haasteellisesta pelistä. Tällä on suora yhteys viihtyvyyteeni.
- Fistä ja puzzleista: Kun kutsuin Fitä apuun ”muuten vain”, sain vinkit tyyliä ”ole varuillasi, tämä metsä kuhisee pirullisia ilkimyksiä”. Silloin kun en kutsunut Fitä apuun useimpien keskustelujen päätteeksi Fi käy vielä kertaamassa, minne mennään ja mitä tehdään. Kun pulassa oleva neito tulee kertomaan, että hänen poikansa katosi YÖLLÄ ja HAUTAUSMAALLA (sanat korostettu puhetekstissä punaisella), toistaa ne vielä pari kertaa ja Fi lopuksi toteaa ”kannattaisi varmaan mennä YÖLLÄ HAUTAUSMAALLE”, niin voin jo hyvällä omatunnolla motkottaa, että pelaajaa pidetään pällinä. Vastaavasti jo ekassa luolastossa luin kivitaulun, josta Fi alkoi heti sepustaa, kuinka tämä taitaa viitata puzzlen ratkaisuun. Pidin enemmän Zeldoista, jossa tämänkaltaiset apurit joko a) pitivät päänsä kiinni, tai b) ei heitä ollut edes olemassakaan.
- Liikkumisen masentavuudesta: En pitänyt Wind wakerin veneilystä, en pitänyt lentämisestä. Wind Wakerissa ilman teleporttaus-säveltä ainakin matkani taittui yleensä osoittamalla kokka kohti oikeaa suuntaa ja odottelemalla, kunnes ollaan riittävän lähellä saarta tai edessä on este. Voihan niillä pikkusaarilla poiketa matkalla, mutta ei se laivailusta antoisaa tehnyt. Tässä linnulla lentäminen on vähän sama juttu. Eihän niihin matkoihin kamalan kauaa mene, mutta kädellä ylös alas heiluttaminen korkeuden saamiseksi ja liitely nyt vain ei ole yhtään antoisaa. Jos olit kirjoittaessasi Edin –luolastossa, et vielä edes tiedä paljonko tuota edes takaisin ramppaamista saadaan aikaan. Eräällä muita kauempana sijaitsevalla taivassaarella, käydään kai 3 kertaa kääntymässä vain jotta välivideo kertoo seuraavan kohteen. Ramppauksessa kuluu ehkä se 10-15 min, mutta lyhytkin aika voi pitkästyttää.
- ”Perinteinen Zelda” sijoittaminen sekä plussiin että miinuksiin ei ole ristiriita. Plussissa on asiat, joista pidän perinteisessä Zeldassa -> kuten arvostelussa mainitsin, yleinen kaava toimii, eli mennään luolastosta toiseen ja moukutetaan bossi, sitten seikkaillaan vähän muualla. Miinuksissa on asiat, jotka ovat pelistä toiseen ja josta en pidä. Toistuvat välineet, toistuvat teemat, toistuva rasittava apuri. Mainitaan nyt sellainenkin pieni asia, että alan kyllästyä Zeldan ovenavausanimaatioon ja pimpelipommeihin kun arkkuja avaa tai esineitä saa. Varsinkin kun saa sen saman 20 rupian arvoisen timantin kymmenettä kertaa ja yhä joutuu lukemaan tekstin, jota ei vaan voi skipata. Paljon on Zeldassa vastaavaa pientä häiritsevää ja jäänteitä menneisyydestä.
- Tarinaa en kommentoin lähinnä lauseessa, jossa mainitsin, että alussa sen seuraaminen tuo mieleen lauantaipiirretyt. Hyvässä mielessä. Mielessäni oli ehkä enemmänkin vanhemman sukupolven Taotaot, supersankarisarjat, He-Manit ja vastaavat herkut. Hirveästi enempää kommentoitavaa tarinaan ei ole, eikä se mielestäni ole juuri sen syvempi kuin muissakaan Zeldoissa. Vähän turhaan samojakin kaavoja toistellaan, kun Master Swordia varten täytyy taas kolmisen kappaletta koettelemuksia selvittää. Nyky-Nintendon pelejä en näkisi pelaavani tarinan (tai grafiikan) vuoksi. Eipä tarina kuitenkaan mikään tyhmäkään ole.
Kommentoidaan vähän tuota Gamestopin juttua: Ohjausta saa kyllä nollata ja kalibroida uudelleen aina silloin tällöin, kun alkaa olemaan enemmän first person kuvakulman käyttöä. Itse tein noin parikymmentä kertaa, mutta en näe miksi asiasta valittaa, kun se on helppoa ja nopeaa. Yhden napin painallus, ja tähtäin on taas keskellä ruutua. Ja JOS ohjain vikuroi enemmän, niin ainahan siellä on koko moteplussan uudelleen kalibrointi asetuksissa. Se mitä tulee Twilight Princessiin, niin eihän se bisnesmielessä floppi ollut, mutta pettymys se voi silti olla. Benzaie summaa aika hyvin myös omat ajatukseni Twilight Princessistä: http://www.blisteredthumbs.net/2011/06/top-5-why-zelda-tw En ole itse aivan yhtä radikaali peliä kohtaan, mutta hyviä pointteja Benzaiella. Osa niistä pätee myös Skyward Swordiin.
Arvosteluilla on se miellyttävä pituus ja liika jaaritteleminen ei oikein sovi, ei kovin monia kiinnosta lukea romaaneja. En ehkä aina osaa artikuloida tai kertoa asioista tarkasti tämän pituisilla teksteillä. Asioita voi olla joskus todella vaikea vääntää sanoiksi. Enkä ole koulutukseltani kirjoittaja. Jos minulla olisi tarvikkeet ja karismaa, siirtyisin itse arvostelemaan kaikki pelit videoina, jolloin rasittavat asiat voi myös tuoda esiin vaikka 10 sekunnin videopätkällä. Ja mainittakoon, että Suomessa arvostelijana leipänsä tienaa ehkä tasan Pelit-lehden päätoimitus. Minulle tämä on lähinnä harrastus – olen kokopäivätoiminen opiskelija.
Arvostelujen kanssa voi ja pitääkin olla välillä eri mieltä. Jokainen on yksilö, arvostelu on SUBJEKTIIVINEN MIELIPIDE. Viihteen arvostelu on ihan eri juttu kuin joku hygieniatarkastus. Viihdettä ei voi arvostella objektiivisesti, vaikka siinäkin on piirteitä, joille on objektiiviset mittarit. Voin jo luvata, että ensi kerralla on taas yhdestä tietystä näkokulmasta hyvin subjektiivinen arvostelu tulossa. Ihmettelen suuresti, jos peli(sarja)n faneilta ei tule samankaltaista kommentointia kuin tämän arvostelun kommenteissa on ollut.
Toistetaan lopuksi nimimerkin GEN_esis esiin tuoma kysymys osoittamalla se kaikille, joiden mielestä arvostelussa oli jotain vikaa: ” Huomasitteko sen kohdan missä arvostelija antoi pelille 85 pistettä ja piti siitä?”
Rekisteröitynyt 22.04.2007
25.11.2011 klo 14.04
- Kaikki mainitut esineet ovat olleet Zeldoissa aiemmin, pois lukien lentävä koppakuoriainen. Kaivuuhansikkaat on turhempi versio Minish Capin vastaavista, Sailcloth on heikompi Deku leaf (Wind Waker), ruoska on ollut DS:n Zeldoissa ja haavi (ellei muistini petä) Twilight Princessissä. Jos ei Twilightissa, niin ainakin monikäyttöisempänä Link to The Pastissa. Eipä sentään ollut tikkua/öljylamppua, jolla taas kerran sytyteltäisiin soihtuja. Spoileri: Pölynimuri oli myös Minish Capissa, ja sillä tehtiin siinä enemmänkin kuin pyyhittiin pölyjä.
Itse en kyllä muista kaivuuhansikkaista, että Minish Capin vastaavilla olisi voinut kaivautua maan alle tai että Skyward Swordin vastaavilla olisi voinut kaivautua seinien läpi. Sailclothillakaan ei tähän mennessä ole voinut lyödä ilmaa eikä laskeutumisetkaan vaadi taikavoimia. Haavikin nähtiin viimeksi pelisarjassa noin 20 vuotta sitten. Ruoska nähtiin viime Zeldassa ensimmäisen kerran.
Tähän kun lisätään, että jokainen näistä esineistä on esiintynyt vain kerran pelisarjassa, niin en kyllä millään voi ymmärtää, miten niitä voi kutsua (umpikuluneen) vanhoiksi tai etenkään "toistuviksi".
- Vaikeustasosta yleensä: Peli on minulle helppo. Sydäminpalasia en juuri etsinyt, joten minulla ei ollut edes täysivoimainen Link. Jokainen välivastus meni läpi 1-2 yrittämällä. Dungeonien keskellä harvemmin kuolin. Mukana vielä kulkee 2 pulloa parannusjuomia ja sydämiä löytyy lähes jatkuvasti. MINULLE tämä on helppoa, tuskin sentään. Jos koen pelin helpoksi, en saa siitä ihan samanlaista flowta aikaan kuin sopivan haasteellisesta pelistä. Tällä on suora yhteys viihtyvyyteeni.
Ja sen takiahan arvosteletkin peliä, jonka 12-vuotiaankin pitäisi päästä kyynelittä lävitse. Suhteuttaminen on taitolaji. Ja jos ylipäänsä olet muutamaan otteeseen jo kuollut, niin miten peli voi olla turhan helppo?
MINULLE tämä on helppoa, tuskin sentään.
Suomentaisitko tämän kohdan? Logiikka jäi vähän auki.
- Fistä ja puzzleista: Kun kutsuin Fitä apuun ”muuten vain”, sain vinkit tyyliä ”ole varuillasi, tämä metsä kuhisee pirullisia ilkimyksiä”. Silloin kun en kutsunut Fitä apuun useimpien keskustelujen päätteeksi Fi käy vielä kertaamassa, minne mennään ja mitä tehdään. Kun pulassa oleva neito tulee kertomaan, että hänen poikansa katosi YÖLLÄ ja HAUTAUSMAALLA (sanat korostettu puhetekstissä punaisella), toistaa ne vielä pari kertaa ja Fi lopuksi toteaa ”kannattaisi varmaan mennä YÖLLÄ HAUTAUSMAALLE”, niin voin jo hyvällä omatunnolla motkottaa, että pelaajaa pidetään pällinä. Vastaavasti jo ekassa luolastossa luin kivitaulun, josta Fi alkoi heti sepustaa, kuinka tämä taitaa viitata puzzlen ratkaisuun. Pidin enemmän Zeldoista, jossa tämänkaltaiset apurit joko a) pitivät päänsä kiinni, tai b) ei heitä ollut edes olemassakaan.
Eli kutsuillet Fitä apuun "muuten vain" ja sitten ärsyynnyt, kun se antaa turhia vinkkejä? Tuliko mieleen, että sitä ei varmaan kannattaisi kutsua apuun, jos apua ei tarvitse? Sitä paitsi Fi on robotti ja jos hän kaikista ilmiselvimmissä kohdissa toistaa puzzlen, niin siinä tuskin pelaajaa pidetään pässinä vaan tarkoituksena on korostaa, että Fi on robotti, joka ei ymmärrä ihmisiä. Ehkä kannattaisi vähän miettiä, ennen kuin hyppää miinustelemaan?
- Liikkumisen masentavuudesta: En pitänyt Wind wakerin veneilystä, en pitänyt lentämisestä. Wind Wakerissa ilman teleporttaus-säveltä ainakin matkani taittui yleensä osoittamalla kokka kohti oikeaa suuntaa ja odottelemalla, kunnes ollaan riittävän lähellä saarta tai edessä on este. Voihan niillä pikkusaarilla poiketa matkalla, mutta ei se laivailusta antoisaa tehnyt. Tässä linnulla lentäminen on vähän sama juttu. Eihän niihin matkoihin kamalan kauaa mene, mutta kädellä ylös alas heiluttaminen korkeuden saamiseksi ja liitely nyt vain ei ole yhtään antoisaa. Jos olit kirjoittaessasi Edin –luolastossa, et vielä edes tiedä paljonko tuota edes takaisin ramppaamista saadaan aikaan. Eräällä muita kauempana sijaitsevalla taivassaarella, käydään kai 3 kertaa kääntymässä vain jotta välivideo kertoo seuraavan kohteen. Ramppauksessa kuluu ehkä se 10-15 min, mutta lyhytkin aika voi pitkästyttää.
Tämä ei vastannut kysymykseeni ollenkaan.
- ”Perinteinen Zelda” sijoittaminen sekä plussiin että miinuksiin ei ole ristiriita.
Ikävä kyllä on, mikäli se laitetaan vain hämärästi muodossa "Perinteinen Zelda", siinä kun jää arvostelussa mainittuja kohtia lukuunottamatta epäselväksi mikä kaikki ärsyttää ja mikä ei. Kannattaisi varmaan laittaa enemmän niitä plus- ja miinuskohtia.
toistuvat teemat
Toistuvat välineet käytiinkin jo ylempänä läpi, mutta mitä ihmettä tarkoitat toistuvilla teemoilla? Oracle of Agesiä, Twilight Princessiä ja Phantom Hourglassia lukuunottamatta jokaisessa 2000-luvulla tulleessa Zeldassa on ollut oma teemansa. Majora's Maskissa naamiot ja kolmen päivän aikaraja, Oracle of Seasonsissa vuodenajat, Wind Wakerissä seilaaminen, Minish Capissä Minish-lilliputit, Four Swordsissa neljän pelaajan yhteistila, Spirit Tracksissä junailu ja nyt tässä uusimmassa taivaskeskuspiste ja lentely.
toistuva rasittava apuri.
Miten niin "toistuva"? Apurithan ovat täysin erilaisia. Vertaa persoonatonta Fitä kujeilevaan Midnaan tai yli-innokkaaseen Naviin.
Mainitaan nyt sellainenkin pieni asia, että alan kyllästyä Zeldan ovenavausanimaatioon
alan kyllästyä Zeldan ovenavausanimaatioon
Zeldan ovenavausanimaatioon
ovenavausanimaatioon
...
Tämä veti aluksi melko sanattomaksi. Nyt on ihmeiden aika ohi, kaikki on nähty ja internetin voi sulkea. Kiitos. Saa kyllä olla ADHD päällä tai melko ES-pärinöissä, jos ehtii kyllästyä sekunnin kahden mittaiseen ovenavausanimaatioon.
Onhan se kärsivällisyydelle ihan liikaa, jos joutuu sekunnin odottamaan oven avaamista, eikä pelihahmo juokse ovesta läpi.
Vai tarkoititko, että alat kyllästyä oven avaukseen kierrätyksenä? Mitäköhän saa sitten kuulla seuraavaksi? "Miksi kierrättävät aina englantia, miksi eivät keksi jotain uutta kieltä? Alan kyllästyä Zeldoihin, koska niitä kaikkia pitää pelata!"
ja pimpelipommeihin kun arkkuja avaa tai esineitä saa. Varsinkin kun saa sen saman 20 rupian arvoisen timantin kymmenettä kertaa ja yhä joutuu lukemaan tekstin, jota ei vaan voi skipata.
Pimpelipommeilla varmaan tarkoitat varmaan sitä animaatiota, kun Link avaa arkun hiljalleen ja lopulta nostaa arkusta saadun esineen ylös näytille jne. Ikävä kyllä sellaisista arkuista ei edes tule punaisia
rupioita, eli 20 vihreän rupian arvoisia rupioita, vaan ne tulevat pienemmistä arkuista, jotka Link avaa ilman suurempia fanfaareja.
Vai tarkoitatko pimpelipommeilla sitä musiikkia? Musiikittomiako niiden haltuunottojen sitten pitäisi olla?
Paljon on Zeldassa vastaavaa pientä häiritsevää ja jäänteitä menneisyydestä.
Joo, olen huomannut, että lähestulkoon kaikki pitää pistää uusiksi, ettei häiritsisi. Eikä tämä tunnu rajoittuvan enää Zelda-sarjan vakiojuttuihin, Nintendon pitää esim. näyttävästi poistaa kyllästyttävät ovet ja keksiä joku uusi tapa kulkea huoneiden välillä.
Se mitä tulee Twilight Princessiin, niin eihän se bisnesmielessä floppi ollut, mutta pettymys se voi silti olla.
Mitä ihmettä, puolusteletko Haleyn arvostelua (vai miksi muuten tuot Twilight Princessiä esille)? No varmaan joillekin oli, mutta tarvitseeko arvostelijan silti sanoa, että se oli huono peli jonka huonoutta (jotkut) fanit eivät ymmärtäneet, koska olivat liian tyhmiä?
Jos olet tätä mieltä, niin saa arvata mitä tapahtuu tämän arvostelun uskottavuudelle.
Benzaie summaa aika hyvin myös omat ajatukseni Twilight Princessistä: http://www.blisteredthumbs.net/2011/06/top-5-why-zelda-tw En ole itse aivan yhtä radikaali peliä kohtaan, mutta hyviä pointteja Benzaiella. Osa niistä pätee myös Skyward Swordiin.
Hän valitti muun muassa siitä, mikäli sain selvää, että (videon kohdalla alkaen 13:13) , ettei siinä ole mitään järkeä, kun Yeton kotona (Icepeak Ruins) ei ole jääkaappia eikä siellä voi käydä kusella. Hyviä pointteja tosiaan.
Kannattaisi muutenkin miettiä tarkkaan ketä lainaat. Et nimittäin esiinny eduksesi, kun siteeraat kaveria, joka vapaaehtoisesti halusi olla mukana maailman paskimmassa, typerimmässä ja epähauskimmassa elokuvassa: http://www.youtube.com/watch?v=NJuz70OHrxE
Arvosteluilla on se miellyttävä pituus ja liika jaaritteleminen ei oikein sovi, ei kovin monia kiinnosta lukea romaaneja
No kannattaisi käyttää se tila sitten mahdollisimman hyödyllisesti, eikä jaaritella niitä turhia kuten:
Nyt ei heilutella tuulten tahtipuikkoa tai soitella aikojen okariinaa. Valitulle jätettiin miekka, eikä mikään ruosteinen pikkutikari, vaan taivasten taikamela. Kun miekan on vetänyt kivestä kuin kuningas Arthur konsanaan, pääseekin jo poseeraamaan television edessä. Miekka hohkaa jumalallista voimaansa, kun se kohotetaan sankarillisesti taivaaseen. Tässä kohtaa päässä pitäisi jo soida He-Man-tunnari. Vielä kun olisi Kinect ottamassa kuvan. Miekkailu onkin selvästi tarinan keskiössä. Siinä ei tyydytä enää epämääräiseen sohimiseen, sillä nyt on siirrytty plussan puolelle.
Jo pelkästään siinä on seitsemän virkettä ja 12 lausetta putkeen pelkkää mitäänsanomatonta paskaa.
Jokainen on yksilö, arvostelu on SUBJEKTIIVINEN MIELIPIDE. Viihdettä ei voi arvostella objektiivisesti, vaikka siinäkin on piirteitä, joille on objektiiviset mittarit.
Täydellisen subjektiivisuuden ymmärtää joltain käyttäjäarvostelulta, mutta itse pääarvostelu kirjoitetaan osto-ohjeeksi muille ihmisille, joten siitä olettaisi löytyvän samalla mitalla objektiivisuutta. Jos arvostelussa on lähestulkoon pelkkää subjektiivisuutta niin arvostelu on muille täysin turha ja olisi sama olla kirjoittamatta niitä.
Subjektiivinen arvostelu on helppoa: kirjoittaa vaikka vain, että "paskaa" ja se on siinä. Objektiivisessa arvostelussa vaaditaan jo vähän älykkyyttä, koska silloin pitäisi jo jotenkin osata analysoida ja pitää jo tajuta, että joku asia voi olla hyvin toteutettu, vaikka itse ei pitäisi siitä yhtään.
(Näin sivuhuomiona tällä sivustolla Peltonen on poikkeus, koska hänen arvosteluitaan on sentään hauska lukea. Voisi väittää, että hänen arvosteluitaan lukee jo pelkästään sen vuoksi, että hän itse on ne kirjoittanut. Muiden arvosteluita luetaan, että tietäisi pelistä/elokuvasta/arvosteltavasta kohteesta.)
Viihdettä ei voi arvostella objektiivisesti, vaikka siinäkin on piirteitä, joille on objektiiviset mittarit.
Eli objektiivisia mittareita löytyy, mutta siltikään ei voi arvostella objektiivisesti? Ei voi kuin ihailla tätä logiikan paloa.
Arvostelusta muuten vielä ainakin yksi kysymys:
Yleensä rakastan, kun peleissä joutuu peruuttamaan vanhoille alueille, mutta on vastenmielistä koluta jo kerran näkemänsä luolasto vailla uutta. Päässä naksahtaa pahemman kerran, kun uusintakäynti venyy puoleen tuntiin.
Joku ehti jo "spoilata" peliä minulle ja kertoi, että vain yhdessä temppelissä vieraillaan uudelleen. Olen sen jo tehnyt. Huimat kokonaista yksi (1) avainta piti löytää, joka oli muutenkin niin ilmiselvässä paikassa (Öhöhöhöhöö, mitäköhän näillä tavaroilla, joita ei ekan käynnin aikana vielä ollut mukana pitäs tehä? Önnnnnnnnnnn) että oma vierailu kesti ehkä noin hurjat viisi minuuttia.
Olisi ihan kiva tietää miten arvostelija itse ehti viettää luolastossa 30 minuuttia, jos "jumiin ei jää niin millään"?
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
25.11.2011 klo 16.03
Ei jäänyt enää minkäänlaista hinkua vastata, koska joutuisin todennäköisesti vääntämään kaiken kettingin paksuisesta rautalangasta, jotta viestistä ei löytyisi mitään valitettavaa. Tällöinkin mukaan saattaisi unohtua yksi oma mielipide, joka ei liene sallittu, jos se on Zeldan vastainen. Jos tämä arvostelu häiritsee sinua oikeasti noin paljon, niin onnea elämään.
Rekisteröitynyt 22.04.2007
25.11.2011 klo 19.16
Jos tämä arvostelu häiritsee sinua oikeasti noin paljon, niin onnea elämään.
Kiitos vaan, mukavasti on mennyt tähän asti. Arvostelukaan enää häiritse, kun se on nyt virallisesti omissa kirjoissani GameSpotin ja VentureBeatin vastaavien kanssa isossa kuonasangossa.
Stay Classy Oscar Mad
26.11.2011 klo 18.30
28.11.2011 klo 13.15
Huom. Arvostan enemmän impressionistista maalausta kuin muovista yritystä tavoittaa realismi.
Huomo tuskin edes tajuaa taiteen päälle mitään, ellei se sisällä jotain kyynisiä, tai vastenmielisiä elementtejä.
28.11.2011 klo 13.31
Tämä ja GameSpotin arvostelu olivat heikkoja esityksiä, ei niinkään arvosanojen puolesta vaan asiasisällön(epäolennaisuuksiin keskittyminen, kummalliset argumentit, provosoiva kirjoitustyyli menee lähes vittuilun puolelle) puolesta. En ole mikään fanboy, Wii on sen takia että on lapsia ja itse pelaan enemmän pc:llä. Reilu 10 tuntia olen ehtinyt tätä pelaamaan ja voin kertoa että kyseessä on parempi Zelda kuin Twilight Princess. Motion+ ohjaus todella vie pelattavuuden uudelle tasolle ja RGP-elementit syventävät pelikokemusta entisestään. Ei tämäkään täydellinen peli ole mutta suunta on ehdottomasti oikea, hatunnostot jälleen Nintendolle pelin loppuun asti hiomisesta. Itse antaisin Skyward Swordille arvosanaksi 92. Tämä kun on läpäisty niin onkin sitten Skyrimin vuoro, taitaa tosin tällä tahdilla mennä ensi vuoden puolelle... Hyvää jatkoa kaikille, ei vedetä herneitä nenään vaan nautitaan hyvistä peleistä joita tänä vuonna meille onkin suotu runsaslukuisesti!
Mielipiteesi on muuten hieno, mutta: REILUN 10 TUNNIN PELAAMISEN JÄLKEEN EI ANNETA ARVOSANAA 50-100 TUNNIN PELILLE. Peli muuttuu aste asteelta paremmaksi, ja itsekin 10 tunnin jälkeen olisin antanut sille 91-93, mutta läpipeluun jälkeen lopullinen arvioni on noin 97- 98. Tämä ohjeeksi myös kaikille ammattiarvostelijoille, kuten Huomolle: Elokuvaakaan ei katsota ensimmäistä 10 minuuttia ja anneta arvosanaa sen perusteella. Se on epäammattimaista ja harhaanjohtavaa.
Rekisteröitynyt 03.07.2008
29.11.2011 klo 09.32
14.01.2012 klo 11.42
Noloja mollaajia. Noloja faneja. Jos haluaa pelata jotain ja tietää sen jo olevan hyvä, niin pelaa sitten. Thats´it.. Ja ei viihteeseen ei ole olemassa OBJEKTIIVISIA mittareita KUIN OSITTAIN. Joku ei tätä ymmärtänyt. Täytynee nostaa hattua...
18.02.2012 klo 16.19 1
Kirjoita kommentti