Dead Rising on Dead Rising. Kun pelasin kamalaa Dead Islandia, telkkarin vieressä lepäsi kolme Dead Risingia. Kyllä himotti. Dead Rising ja Dead Rising kuten myös Dead Rising puristavat parhaasta paikasta, mutta myös antavat mellastaa vapaasti. Ota hyllystä shampoopullo ja heitä sillä zombieta, niin se liukastuu. Mitä muuta peliltä tahdot? Et mitään.

Mutta mitä tekee Dead Risingilla, jos sinulla on jo yksi? No, katsokaas, toinen Dead Rising tarjosi uuden tarinan ja maisemat. Tämä oli älykästä! Kolmas Dead Rising ei tarjoa mitään uutta. Tämä on kusetusta.



Off the Record on setti, jossa ensimmäisen pelin journalisti Frank West sikailee toisen pelin maisemissa seuraillen toisen pelin tarinaa. Esimerkki: Westillä ei ole tytärtä, joten hän etsii itselleen rohtoa zombietautiin. Tadaa. Hilpatihippaa. Joko olet niin täpinöissäsi, että ostat tämän? Paljoa muuta sanottavaa ei ole.

Kuten ensimmäisessä pelissä, West voi ottaa valokuvia, joista saa kokemuspisteitä, jos ne ovat vaikkapa pelottavia tai eroottisia. Pelatkaamme siis ensimmäistä peliä.

Heh, West on hauska mies... Kerrankin hän pukeutui mekkoon ja lähti huitomaan moottorisahalla! Dead Rising 2:n päähenkilö Chuck Greene oli myös hassu. Hän tykkäsi ajella Ben Zyskowicz -lasit naamalla tyttöjen kolmipyörällä! Ottia tuota, en muista, onko ensimmäisessä pelissä kolmipyörää. Nyt se ainakin on mahdollista, että West ajelee sillä. Hameessa. Jauzaa.



Moninpeli on poistettu yhteistyömahdollisuutta lukuunottamatta. Väitetysti "moninpelin korvaa" hiekkalaatikkotila, joka on peruspeli ilman aikarajoja, kiirettä, tarinaa, jännitystä, sielua ja niin päin pois. Muutamia yksinkertaisia lisähaasteita löytyy. Pääsemme tappamaan nopeasti ja tekemään muuta, mitä teimme aiemmin ilman stressiä, tai merkityksellisen stressin kera.

Käynnistäessäsi hiekkalaatikkotilan suuntaat tietenkin pienelle uudelle alueelle, joka on huvipuisto Uranus Zone. Jotta et kokisi uutta sisältöä 20 minuutissa, alueen haasteet aktivoituvat vasta, kun olet tappanut tuhansia zombeja, eli kelloni mukaan, oho, eivät koskaan. Pidin kyllä Uranus Zonesta. Syyt olivat pääasiassa vanhoja, mutta on uusiakin kourallinen. Voit kokemuspisteiden tähden hutkia nuijalla mekaanisia myyriä, tai ammuskella kojujen pahvihirviöitä. Rajummat puistovehkeet avaavat uusia mahdollisuuksia leikkiä zombeilla. Eräs uusi tappoväline on avaruusolentojen anaaliluotain. Siihen kuuluvat blörts ja slurp -ääniefektit. Heh.

Eräs harvoista uusista komboaseista syntyy, kun yhdistät naamarin ja jalokiviä. Saat kypärän, joka sylkee tapposäteitä. Vai niin. Komboaseiden huumori perustuu logiikkaan. Harava, joka antaa tujakoita sähköshokkeja siihen kytketyn akun vuoksi, on huumoria. Tapponaamari on japanilaista huumoria, millä ei ole mitään tekemistä huumorin kanssa.



Isällinen surmanajaja oli kiva johtohahmo. Off the Record täten tahraa hyvät muistot. Rakastan ja suosittelen Dead Risingeja, mutta kun samaa peliä pitää pelata uudestaan ennen sydämeen kehittynyttä nostalgiaa, rakkauden ionit vaihtavat varausta. Vihattavaa sarjasta tunnetusti löytyy: grafiikka on zombiemääristä johtuen karua ja tökkivää, lataustauoissa kestää, pomotaistelut ovat epäreiluja. Uusi alue olisi kahden euron arvoinen ladattavana lisäsisältönä, mutta mitään muuta en ottaisi ilmaiseksikaan, vaikka siis jo otinkin, mutta kuitenkin.

Kahden euron lisäsisältö on Capcomin politiikan mukaan sellaista laatuviihdettä, kuin palomiehen puku ja kestävämpi kirves. Tätä on taas kaupan, vaikkei mitään uutta tahdo löytyä itse pelistä.