Etupäässä PC:llä pelaavana en ole koskaan oikein ymmärtänyt konsolien räiskintäpelejä. Olen sitä joukkoa, jonka mielestä se nyt vain on tyhmää, että vihollishahmo miettii neljännesminuutin verran ampuako vai eikö ampua vain siksi, että pelaaja saisi kömpelöllä tattiohjauksella liikuteltua kursorin huono-onnisen polygonijantterin lähistölle. Voi sitä onnistumisen riemua, kun autoaim niittää vielä aseenkäyttöä harkitsevan miekkosen.

Xbox 360:n Gears of War oli silti minulle positiivinen yllätys. Sen pelaaminen padilla tuntui varsin luontevalta, eikä vastustajien nirhaaminenkaan tuntunut tavanomaiselta armomurhalta. Nyt Epic on saanut käännettyä hittipelinsä Windows-koneille ja Mac-versionkin puhutaan olevan tuloillaan, vaan onko kyseessä konsolipeli lampaan vaatteissa?



Tiedoksi niille, jotka jotenkin onnistuivat viime joulun alla välttämään Microsoftin markkinointikoneiston, Gears of Warissa on kysymys lajien välisestä kovapanosammunnasta fiktiivisellä Sera-planeetalla. Möreällä viskibassolla pajautteleva Marcus Fenix vapautetaan sotilasputkasta pelastamaan maailma ja heittämään karskia äijäläppää kaverinsa Domin kanssa. Seuraa huutoa, räjähdyksiä ja komeita verisuihkuja. Näillä eväillä ei voi epäonnistua.

Gears of War on tyylikästä väkivaltaoopperaa, joka pyrkii johonkin postmoderniin itseironiaan; moista ei kylläkään tarvita sillä jokainen tosimies tietää, että rynnäkkökivääriin pultattu sirkkeli on kaikki oikeutus, mitä tietokonepeli tarvitsee. Visuaalinen tyyli onkin Gears of Warin suurin ansio. Jyrkällä kontrastilla esitetyt suurkaupungin rauniot, joiden alta Heinäsirkkojen (eng. Locust) parvet porautuvat esiin, ovat juuri niin apokalyptisiä kuin raamatullinen viittaus edellyttää.

Suurkaupungin synkkä luuranko on toki tieteiseeposten vakiokuvastoa, mutta Gearsin esitys on niin tuttu ja tyylipuhdas, ettei sen imua voi välttää. Testosteronihöyryinen dialogi ja sadistiset tappokeinot ovat piste iin päällä. Tästä sisäinen murrosikäiseni pitää.



Kun Halo aikanaan käännettiin vihdoin PC:lle, oli lopputuloksena huonosti pyörivä mutta ihan kiva toimintaräiskintä, joka ei oikein pärjännyt kilpailijoilleen. Fps-pelien historia PC:llä on pitkä, eikä konsolihitti tarjonnut lajityypin paatuneille veteraaneille paljonkaan uutta. Gears of War kohtaa samankaltaisen ongelman: kuinka kilpailla tietokoneelle suunniteltujen pelien kanssa konsolipelin reseptillä?

Alustojen erot vaativat erilaisia suunnitteluratkaisuja, eikä Gearsin PC-painokseen ole tehty suuria muutoksia alkuperäiseen nähden. Yllättäen GoW:n tuntuma on kuitenkin melko hyvä, näppäimistöön ja hiireen tottuneesta jopa paljon parempi kuin originaalissa. Arvosteluversion bugisuuden takia pelaamista ei voi kuvailla mitenkään miellyttäväksi, mutta toimiessaan meininki on sujuvaa ja maittavaa. Konsolialkuperän huomaa silti kontrolleissa, ja seiniin tarrautuu vahingossa ihan samalla lailla kuin ennenkin.

Pelin laitteistovaatimukset ovat melko korkeat, eikä optimointi selvästikään ole samalla tasolla X360-version kanssa. Niillä asetuksilla, joilla itse pystyin pelaamaan, grafiikka oli suurin piirtein samalla tasolla X360:n kanssa.



Gears of War on valjastettu tuomaan PC-pelaajille Games for Windows – Liven ilosanomaa, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että pelaajalla on pakko olla Live-tili. Ilmainen hopeatili riittää yksinpelin tahkoamiseen (pikanttina yksityiskohtana kirjautumatta Liveen ei voi edes tallentaa), mutta moninpeliin tarvitaan maksullinen kultajäsenyys. Itse en moista pysty sulattamaan, ja moninpeli jäikin testaamatta. Jos kuuluu kultapossukerhoon X360-puolella, on Windowsin Live tietysti ”ilmainen”, ja kaipa Liven palvelinkapasiteetti ja muut ominaisuudet jotain lisäarvoa tuovat. Silti pakko jättää suuhun pahan maun.

Yksinpelinäkin GoW on kokeilemisen arvoinen, jos konsoliversio on jäänyt väliin. Tunnelisirkan vatsanpeitteitä kutkutteleva sahanterä on yksi tyydyttävimmistä aseista ikinä, ja Unreal Engine 3 tuottaa vaikuttavan näköisiä ympäristöjä. Kenttäsuunnittelu on tuttua kummitusjunaa, jossa pientä erikoisuutta tuovat suojan käyttö ja rajoitetut selustaan koukkaamiset. Tiukka skriptaus ja välinäytökset tuovat elokuvamaista eeppisyyttä taistoon. Yksinpeli-Gears on silti aika lailla yhden tempun poni, eikä jälleenpeluuarvo ole kovin korkealla. Moninpelinä X360-versio on ollut hyvin suosittu, mutta verkkopelaamisen maksullisuus ei PC:llä lupaa hyvää peliseuran löytämisen kannalta.