Mielipideasioista ei tunnetusti ole erityisen antoisaa kiistellä, sillä moisesta harvemmin päästään oikein minkäänlaiseen lopputulokseen. Battlefieldit ja Call of Dutyt ovat molemmat varsin ansiokkaita ja huikean hienosti menestyneitä pelisarjoja, joilla on omat vihaajansa, mutta sitäkin enemmän todella uskollisia faneja. Itse lukeudun ehdottomasti Battlefield-leirin puolelle, mutta en todellakaan moiti CoD-sarjaa maanrakoon, vaikka en suoranaisesti Black Opsia suitsuttanutkaan. Ontuvat hetkensä on ollut BF-sarjallakin – itse en syttynyt lainkaan futuristiseen Battlefield 2142:een, joka tosin sekin sai aikoinaan pääasiassa kehuja osakseen.


Battlefield 2 ja sen lisäosa Special Forces ovat oikeastaan Operation Flashpointin lisäksi ainoat nettiräiskintäpelit, joita tuli aktiivisimpina PC-aikoinani mätettyä oikein olan takaa. Veikkaanpa, että muutkin OFP- ja ArmA-taustan omaavat pelaajat ovat saattaneet hieman hymähdellä puheista, että Battlefield-sarja olisi markkinoiden realistisin räiskintä. Realismista en niinkään tiedä, mutta laajat kentät luovat eittämättä oivat puitteet luoda pykälää monipuolisempia strategioita vastapuolen päihittämiseksi.

Päättömällä sinkohippa-meiningillä ei yleensä pitkälle pötkitä, vaan voittajaksi selviytyy se pisimmän kärsivällisyyden omaava joukkue. Parhaimmillaan Battlefieldit ovatkin silloin, kun koko porukka puhkuu yhteen hiileen tiiviinä ryhmänä. Yksinäisille susillekin on toisaalta pelissä paikkansa - vaikkapa nyt tarkka-ampujina. Sooloilijana pystyy myös livahtamaan vaivihkaa vihollisen takalinjaan tekemään pahojaan sillä välin, kun nämä keskittyvät pysäyttämään useampipäistä solttupoppoota toisaalla.




Ai niin, onhan mukana myös tosiaan yksinpelikampanja. Siinä missä moninpeli tuntui toimivan testijakson aikana varsin sujuvasti ilman isompaa huomauteltavaa, ilmeni yksinpelissä hupsuja pikkubugeja siellä täällä pitkin matkaa. Vaikka yksinpelissä on hyvätkin hetkensä, se tuntuu kuitenkin selvästi moninpeliä viimeistelemättömämmältä. Ymmärrän kyllä, miksi asia on kerrankin näin päin - multiplayerin takiahan tämä peli ostetaan, eikä niinkään huikaisevan yksinpelikokemuksen.

Yksinpeli on turhan skriptattu. Liekö uuden Frostbite 2.0 -pelimoottorin loihtimat upeaakin upeammat maisemat vieneet pelikoneesta tehot sen verran tehokkaasti, että tekoälylle ei ole jäänyt tilaa temmeltää. Useampaan kertaan löysin itseni tilanteesta, jossa vihollisia lappasi jo ampumieni tilalle loppumattomasti, kun en älynnyt liikkua seuraavaan näkymättömään tarkastuspisteeseen. Yksinpeli on luonteeltaan täysin eri eläin kuin moninpeli. Moninpeli antaa pelaajalle varsin avokätisesti mahdollisuuden päättää itse, miten tilanteista selvitään. Yksinpeli taas tarjoaa pelaajalle lähinnä ennalta määrätyn polun, jota on kuljettava varsin orjallisesti. Kokonaisuutena lyhyenlännän yksinpelin haluaa läpäisyn jälkeen lähinnä unohtaa ja sysätä varsin nopeasti taka-alalle, kun kerran tarjolla on sentään vaihtoehtoisesti vuoden juhlavinta virtuaalisodankäyntiä verkossa.




Valitettavasti verkkopeliin pääsemisen kanssa on ollut alkumetreillä jonkin verran ongelmia niin PC-puolella ihanaisen Originin johdosta, kuin Xboxillakin viallisten (?) moninpelikoodien johdosta. Itsellenikin osui sökö koodinpätkä, joka lähti sittemmin kyllä viikkoa myöhemmin toimimaan. Ei lopultakaan selvinnyt, auttoiko tähän puhelu EA:n nuivahkoon tukipuhelimeen, jonka mielestä syy oli ehdottomasti minun päässäni. Olin kuulemma sotkenut Xbox 360:n ja Playstation 3:n EA-tilini syöttäessäni koodia peliin. En tosin saanut vastausta siihen, että kuinka kummassa moinen on edes mahdollista, kun peli kuitenkin automaattisesti etsii EA-tilin kyseisen konsolin gamertagin perusteella. Alkukompuroinnin jälkeen pelaaminen on ollut sentään ongelmatonta. Käytetyn pelin ostajan kannattaa kuitenkin huomioida, että uusi moninpelikoodi maksaa 800 MS-pistettä.

Pelillisesti on vaikeaa nimetä kovinkaan montaa merkittävää uudistusta, joita Battlefield 3 tarjoaisi edellisiin osiin nähden, eikä tämä suuresti haittaa, koska paketti on ollut niin sanotusti kasassa jo ennestään. Yksi ehkä oleellisin uudistus, tai pikemminkin ominaisuuden comeback, lienee se, että sotilas kykenee jälleen painamaan turpansa turpeeseen, eli ryömimään. Tämä tekee etenkin tarkka-ampujan hommasta huomattavasti miellyttävämpää ja piiloutumisesta helpompaa. Noin muuten ehdottomasti silmäänpistävin uudistus on huikean hieno grafiikka. PC-puolella vaaditaan käsittääkseni varsin tymäkkää rautaa alle pelin sujuvaa pyöritystä varten. Konsolipuolella ruudunpäivityksen suhteen en häiritsevään nykimiseen törmännyt kertaakaan.




Erona PC-version 64 pelaajan rajoitukseen konsoleilla peliin mahtuu vain 24 innokasta sotijaa. Tämä ei kuitenkaan ole mielestäni erityisen häiritsevää, sillä kentät on suunniteltu siten, että yksinäiseksi pelaaja ei oloaan täydellä serverillä tunne missään vaiheessa. Pikemminkin voisin kuvitella, että jos samalla tantereella temmeltäisi peräti 64 pelaajaa, olisi pelin tunnelma huomattavasti rivakampi ja siten lähempänä aivotonta ammushippaa. Tämä toki riippuu hieman kentän luonteestakin. Tarjolla on ahtaampia käytäviä sisältäviä kaupunkikenttiä, mutta myös huomattavasti tilavampia maastokenttiä, jotka osoittautuivat omiksi lemppareiksini. Toki kaupunkisodassakin on puolensa, mutta itse tarkkuuskiväärin ystävänä arvostin mahdollisuutta ottaa viholliseen hiukan etäisyyttä ja hakeutua johonkin sopivan rauhalliseen pusikkoon kytikselle.

Moninpelitiloja on useita, joista kuitenkin lipunryöstölle läheistä sukua oleva Conquest lie ylivoimaisesti suosituin. Deathmatch erilaisine variaatioineen on myös tarjolla sen sorttisesta toiminnasta diggaaville. Toinen suosittu pelitila on Rush, jossa toinen joukkue pyrkii tuhoamaan vastapuolelta tietyt strategiset kohteet voittaakseen matsin. Kyseisellä pelitilalla on aika vähän yhteistä kanadalaisen progemusan dinosaurusbändin kanssa, mitä nyt molemmat viihdyttävät yleisöään isolla kädellä.



Yksi moninpelin isoista koukuista on hahmokehityksen myötä lisääntyvä ase- ja tarvikearsenaali. Quickplayllä valituilla servereillä alkumetrit tuntuvat välillä kevyeltä mopotukselta, kun itsellä on onnettomat tussarit ilman mitään ylimääräisiä leluja ja muut, +25-tason jermut napsivat henkeä pois minkä ehtivät. Sinänsä olisin ehkä toivonut pääseväni nyyppänä pelaamaan muiden tasoisteni kanssa samoille servereille, mutta tämän sorttista jaottelua peli ei tunnu tekevän. Onhan tällainen ratkaisu omiaan antamaan pelaajalle lisäpotkua ansaita tarpeeksi pisteitä saadakseen itselleenkin noita epäreiluuden rajoilla keikkuvia kekkeitä, kuten pimeänäkökiikareita ja lasertähtäimiä. Omalla verkkaisella pelitahdillani etenin urallani suunnilleen tason per tunti, joten tasokatto tuskin tulee vastaan peruspelaajalla aivan pienessä hetkessä.

Se pieni suuri asia, joka monessa muussa pelissä häiritsee puolivillaisena toteutuksena, on Battlefieldissä varsin kohdallaan - nimittäin ajoneuvojen hallinta. Kulkupelit näyttelevät pelissä liki yhtä suurta osaa kuin jalkaväki. Suihkuhävittäjille kentät ovat mielestäni edelleen hiukan liian pieniä, mutta helikopterit, tankit ja muut ajopelit ovat laajemmissa kentissä jopa välttämättömiä, jotta pelaaja pääsee sinne, missä tapahtuu, ennen kuin tapahtumat siirtyvät seuraavaan paikkaan.

Battlefield 3 on verkkopelinä tasapainoinen ja superviihdyttävä pelijulkaisu, joka saa työssäkäyvän perheellisen toivomaan hartaasti, että vuorokaudessa olisi enemmän (peli-)tunteja. Moninpeli on niin laadukas, että edes puolivillainen yksinpeli ei saa pisteitä putoamaan rankasti.