Monille Games Workshopin faneille Blood Bowlin PC-väännöksestä tuttu Ranskalainen Cyanide Studio on onnistunut keplottelemaan itselleen Game of Thronesin videopelioikeudet, ja takoo kun rauta on kuumaa. Tänä vuonna ensi-iltansa saanut huikea HBO:n tuottama tv-sarja ja heinäkuussa ilmestynyt kirjasarjan uusin viides osa ovat nostaneet George R.R. Martinin kirjasarjan ennennäkemättömän huomion kohteeksi, joten mikäpä parempaa kuin tuupata markkinoille maailmaan sijoittuva peli. Cyanidella on ilmeisesti tekeillä myös roolipeli aiheesta, mutta tällä kertaa tarkastelemme syyskuun lopussa julkaistua reaaliaikastrategiaa nimeltä Game of Thrones - Genesis.


Kuulin itse pelistä jo alkuvuodesta, ja sen enempää asiaan perehtymättä mielessäni oli jostain syystä se, että peli olisi jonkunlainen tietokoneversio Fantasy Flight Gamesin erinomaisesta (lautapelaajat, vink vink) Game of Thrones - lautapelistä. Näinhän ei ole, vaan kyseessä on etäisesti Settlersiä muistuttava reaaliaikastrategia, jossa uutena koukkuna on korostettu diplomatiaa kirjasarjalle tyypillisine selkäänpuukotuksineen ja muine juonitteluineen. Lähtökohdat siis ovat teoriassa kunnossa. Peli ei suinkaan mallinna eeppisiä fantasiataisteluita, vaan enemmänkin diplomatiaa, sekä sanoilla että selkään sijoitettavalla puukolla. Jos halusit olla mahtava valloittaja kuten Robert Baratheon, tämä peli ei sitä tarjoa, vaan laittaa sinut Petyr Baelishin aka Littlefingerin tapaisen juonittelijan erittäin kuivahkoihin tehtäviin. Taistelut asettuvat pelissä visusti taka-alalle samalla kun sanansaattajat ja muut kätyrit kinastelevat kenellä on oikeus milloin mihinkin maaplänttiin.



Reaaliaikastrategia mielestäni edellyttää edes jonkinlaista tempoa, jota tästä pelistä löytyy ajoittain jopa vähemmän kuin Settlersistä, Starcraftimaisista mätöistä puhumattakaan. Peli olisikin varmasti toiminut huomattavasti paremmin vuoropohjaisena, sillä nyt peliaikaa kuluu enimmäkseen odotteluun kun erinäiset agentit ja salamurhaajat raahustavat tehtäviensä perässä kylästä toiseen. Heti ensimmäinen kampanjatehtävä laittaa pelaajan leikkimään kivi-paperi-sakset periaatteella toteutettua sanansaattaja-vakooja-salamurhaajarosmohippaa tietokoneen kanssa. Sanansaattajat yrittävät puhua puolelleen neutraaleja kyliä ja vastapuoli tietenkin koettaa estää tätä keinolla millä hyvänsä.

Peli pyörii pitkälti sen ympärillä kumpi puoli onnistuu keplottelemaan kartan eri alueet omalle puolelleen ja pitämään ne omanaan. Taisteluitakin löytyy ja yksiköitä on useita, mutta ne ovat yhtä tylsiä kuin muukin osa pelistä - esimerkkinä kaksi ritarijoukkoa ryntää yhteen myttyyn ja joukkojen yläpuolella oleva kestävyysindikaattori laskee kunnes voittaja on selvillä, ja jos zoomaa lähemmäs kuulee miekkojen kalinaa ynnä muita vastaavankaltaisia taisteluefektejä. Huisin jännää.


Pelaaja on myös valitettavasti pelin aikana melko hukassa siitä mitä tapahtuu, sillä informaatiota ei osata esittää kovinkaan näkyvästi. Kuolevat yksiköt ilmaistaan siten, että esimerkiksi sanansaattaja tokaisee "I'm sorry", ja käyttöliittymään ilmestyy pieni ikoni jota klikkaamalla pääsee tapahtumapaikalle. Tekstimuotoista ilmoitusta ei tule, ja ikonissa ei ole animaatiota joka vetäisi silmän puoleensa. Sama toistuu kaikissa muissakin tapahtumissa. Liittolaisen menettämisestä johtuva ilmoitus tulee todella tutuksi pelin edetessä.



Pelin graafista ulkoasua voinee kuvailla parhaiten sanoilla "hädin tuskin riittävä", ja siinä on useita outouksia, esimerkiksi varsin tehokkaalla koneellani peli tökkii varsinkin nopeissa karttasiirtymissä vaikkapa minimapia klikkaamalla, tai pelitapahtumien yhteydessä. Käyttöliittymä on nykypeleihin tottuneelle melko karu - samalla tasolla 5 vuotta vanhempien lajitovereidensa kanssa. Musiikki on geneeristä fantasiakamaa, tosin oudosti vain valikoissa, itse peli on ainakin allekirjoittaneella hiljainen ja äänimaailma koostuu enimmäkseen keskinkertaisten ääninäyttelijöiden puheesta.


Kaiken kaikkiaan on pakko todeta, että en suosittelisi Game of Thrones - Genesistä kenellekään, hädin tuskin edes innokkaimmalle fanille jolla täytyy olla kaikki mahdollinen mitä Martinin maailmasta on ikinä kauppojen hyllyille saatu. Tänä syksynä on julkaistu niin monta hyvää peliä joita pelata ennemmin kuin haaskata vähää vapaa-aikaansa Genesikseen. Tosin jos hinta joskus painuu alle kymppiin voinee peliin yhden illan laittaa, jos aihealue kiinnostaa - ja sen on paras kiinnostaa paljon.

Teksti: Ville Halonen
Testikokoonpano: Intel i7 2600K, 4.6GHz / 8 GB / GTX 560Ti SLI / Corsair Force F120 SSD