Dragon Questit pelkäsivät Pokémoneja syystä. Matematiikkaan suuntautuneiden autistien "rooliseikkailuissa" vain saavutetaan numeroita. Vaikka myös Pokémon on vuoropohjainen monivalintatehtävä, siinä numerot on puettu monstereiksi. Monsteri on jännä juttu verrattuna hiusgeelikakaran pikselimössömiekkaan. Pari vuotta Pokémonien jälkeen aloitetun Dragon Quest Monsters -sarjan ansiota tulee olemaan se, jos Pokémonit pelästyvät vuorostaan ja joskus tulevaisuudessa uudistuvat. Keskenään identtisten Pokémonien ystävällä ei ole syytä olla kokeilematta puoli-identtistä kilpailijaa.



Joker 2 peittoaa varsinaiset Dragon Quest -eepokit muun muassa siksi, että kerrottavana on vähemmän tarinaa. En muista emopelien tillin tallin -turinoista muuta, kuin että jouduin takomaan nappia ja sahaamaan mantereiden väliä takoakseni lisää. Joker 2 kertoo hirviöidenkesyttäjästä. Hiusgeelipoika koettaa pummata kyydin ilmalaivalla. Alus putoaa saarelle. Sankarin on nyt käveltävä eteenpäin, pelastettava matkustajia ja selvitettävä mysteeri, josta aave hänelle unissa höpäjää. Tieteellinen tosiasia: peukaloni ei ole pipi. Ohi rämpytettäviä tekstilaatikoita on hillitysti. Hahmot ovat tylsiä ja huokaus, mutta pipi ei peukussa ole.

Pokémonit ovat vannoutuneesti antiikkia, Joker 2 on asiallisesti Nintendo 64 / Nintendo DS -sukupolvea. Satunnaistaisteluja ei teoriassa ole. Kolmiulotteisissa kumpuilevissa maisemissa joko etsitään tai vältetään riitaa. Alusta saakka jännitystä lisää jättiläishirviöiden läsnäolo. Ensimmäinen sellainen on megamato, joka paikalle saapuessaan pelottaa pikkuhirviöt piiloihin ja pakottaa pelaajan väistämään. Vaikkei sitä ole laatikkoon kirjoitettu, panokset on asetettu: on koottava tiimi, joka kaataa tuon!

Vuoropohjaiset kamppailut ovat parhaita ikinä, hihkuu peukku, joka traumatisoituneena ei ole luotettava. Käyttöliittymä toimii. Paina Fight, niin kulloisetkin kolme hirviötäsi tekevät automaattisesti jotakin. Hirviöitä voi ohjelmoida sen verran, että parantaja parantaa ja mörssäri ei käytä loitsuja, joita hän järjenvastaisesti yrittää käyttää, vaikka magiapisteet olisivat loppu. Toki hirviöitä voi käskyttää yksitellenkin, mutta kuten tiedämme, yleensä ei tarvitse. Esineiden kuten lääkeyrttien käyttö ei ole hirviöiden toimista pois, eikä siitäkään rokoteta, jos tahdot vaihtaa toisen hirviön etualalle. Pokémoneissa asia on toisin ja se tekee päätöksistä kinkkisempiä, mutta kun nämä eivät maan mahdottomia pelejä ole, pidin Joker 2:n tyyliä rennompana.



Hirviöt aloittavat pukkaajina. Useat animaatiot rajoittuvat syöksymiseen vihollista kohti. Vähitellen kykyluetteloihin ilmestyvät kaavamaiset darkfartit ja joukkotuutulaulut. Peli on vähemmän kivi-paperi-saksetmainen kuin Pokémon, mikä ei ole hyvä asia, mutta tilannetta paikkaa se, että taistelut ovat käytännössä aina joukkotaisteluita. Sellaisiin yksityiskohtiin Joker 2:lla ei ole antaa vastinetta, kuin poképalloon, joka on yhtä jännän looginen pelissä kuin animaatiosarjassakin. Kesyttäjä koettaa kesyttää. Numerot kertovat onnistuiko. Yleensä ei.

Hirviöiden jalostus on sarjan oma juttu. Kaksi tasolle 10 nostettua piipertäjää voidaan naittaa. Hirviöseksi tuhoaa osapuolet. Tasolta 1 aloittava jälkeläinen on aluksi vanhempiaan heikompi, mutta se varttuu nopeasti kumpaakin vahvemmaksi ja monipuolisemmaksi. Systeemi on fiksu, kiva, koukuttava. Varasto lopulta täyttyy hirviöistä, joiden tasoja tahdot nostaa, jotta pääset siittämään. Tuntikausia käyttämääsi suosikkihirviötä, jolle annoit hassun nimen ja joka on tiimin sydän ja selkäranka, et tahtoisi tuhota - mutta niin on parasta.

Lohdutukseksi voit verestää muistoja sukupuun avulla. Sigabascalle ja Erlywoodille syntyi Si-Kanto. Molehansille ja Pussikätille syntyi Pillyyrä. Si-Kannolle ja Pillyyrälle syntyi Sikapyyr. Yhdistettäessä saat valita uuden hirviön 1-3 vaihtoehdosta. Uusi hirviö perii vanhemiltaan ominaisuuksia. Voit joskus leikkiä, että ulkonäkökin periytyy: Sigabasc oli punkero satyyri ja Erlywood oli paha kanto, joten Si-Kanto oli läski pyöveli, jolla oli puunuija. Mutta yleensä et. Jos ulkomuodot sulautuisivat Sims- tai edes Lego-tekniikalla, vääntäisin tätä ensi vuonnakin. Jatko-osa tehoalustalle elää unissani.



Jos Square-Enix oppii virheistään, se on fifty-sixty, onko kyseessä vahinko. Siittäminen ratkaisi ongelmien vyyhdin mitä omaan pelityyliini tulee. Länsimaisissa peleissä velho on monipuolisin ja voimakkain hahmo otettuaan viisi minuuttia turpaan. Japanilaisissa peleissä on mielettömästi vaihtoehtoja, mutta ennen pitkää tulee selväksi, että järkele, jolla on iso nyrkki, tappaa vihut varmimmin. Mikään olennainen ei ole muuttunut Joker 2:ssa. Jos tahdot juosta tarinan läpi, keskity käyttämään muutamaa hirviötä, jotka lyövät lujaa ja lääkitsevät. Kuitenkin, koska siittäminen on palkitsevaa ja taso 10 on vaatimus, peli houkuttelee käyttämään niin surkeaa tiimiä, että selviät eteenpäin vain vaivoin. Kun löysin ensimmäiset metallimönjät, jotka antavat runsaasti kokemuspisteitä, minulla oli likainen olo, kun hirviöni ponkaisivat tasolle 12 ja tahdoin tehdä vielä pari asiaa ennen panemista.

Summa summarum. Sisältö on suoraviivaisempaa kuin emopeleissä, mikä on plussaa, koska emopelit ovat luokattoman huonoja. Monet tutut hirviöt näyttävät DS:n standardeilla eläväisiltä ja tuntuvat persoonallisemmilta, koska ne ovat nyt kavereitasi. Pohjimmiltaan Joker 2 on tuikitavallinen epäpeli. Mitä tulee moninpeliin, taistelin vain tunnin langattoman verkkoni asetuksia vastaan, mutta uskon tietäväni mitä ns. menetin. "Strategiapeli" vetää tasapainonsa vessasta alas, kun pelaaja voi ostaa paremmat pelinappulat. "Roolipeli" saanee itseään moiseksi kutsua, kun pelaaja tuntee vaikuttavansa elämykseensä jotenkin. Ennen kuin aloin ymmärtää miten hukkaan olen viikonlopun heittänyt, olisin ylpeänä esitellyt kolmannen sukupolven Nrhnmunaa puolalaisille.

Asiantuntijoiden mukaan Joker 2 on sama peli kuin Joker 1. Asiaa tuntemattomalle peli on kuin ensimmäinen oikea jatko-osa Pokémonille.