V2.fi:n vierailevana peliarvostelijana toimi tällä kertaa lukijoiden joukosta löytynyt innokas golfin harrastaja, joka tarkasteli peliä sitä oikeasti pelaavan näkökulmasta. Näin tuumi Mika Turpeinen.

Odotukseni palkitaan ja hikisiin käsiini annetaan uusin Tiger Woods –peli. Ajatukseni katkeaa ja mieleni täyttääkin tyhmä hämmästys. Katson kantta uudelleen ja lausun ääneen: ”Kuningas on kuollut, eläköön uusi kuningas”.

Uusi Tiger Woods 2012 ei nimittäin ole enää se, mihin vuosien mittaan on totuttu. Kannessa ei Hangon keksimainoksen leveydeltä hymyile Tiikeri, vaan koristeellinen teksti MASTERS, ilmeisesti markkinavoimien ja Tigerin imagon vuoksi. Ja jatkoa seuraa: Tiikeri ei tuulettele trailerissakaan enää sillä elävyydellä kuin ennen, eikä tiikerin jäljillä kuljeta koettelemassa hänen huippulyöntejään.


Tiger Woods Masters on kuitenkin pelattavuudeltaan aivan sitä, mitä golfpelien kannattajat hakevat: pikkupelejä, turnauksia, kiertueita ja tietysti palkintoja. Pelin yleisilme on grafiikaltaan hieman parantunut ja erityisesti ratojen reunoilla olevat puut eivät enää näytä paperille piirretyiltä 2d-kuvilta vaan antavat syvyyden tuntua. Mukava yllätys on ollut sekin, että mitään suurempia nykäyksiä tai paikalleen jämähtämisiä kuvan vierityksessä ei tullut vastaan missään pelimuodossa, eikä edes reikien välillä olevissa pistekortin häivyttävissä tehosteissa. Kuten jo edellä mainitsin, perinteiset pelimuodot ovat kaikki edelleen paketissa, sillä muutoksella että mukana on Masters-tyyppisesti President Tour sekä Masters-challenge, joka on haaste kymmenestä historian parhaimmaksi luokitellusta lyönnistä eri väylillä alkaen vuodesta 1936 nykypäivään.



Entäpä itse pelattavuus? Aloittelijoille ja ammattilaisille on edelleen vanhalla totutulla kaavalla valittavissa vaikeusasteet, ja hienosäätöjä lipun ja tii-paikan mukaan saa tehdä kuten tähänkin asti. Erikoisuutena on kuitenkin apumies eli ”Caddy”, joka kulkee mukana, kantaa selässään nimeäsi ja antaa ohjeita sekä mailasuosituksia. Tämä on ihan mukavaa aluksi, mutta ei Pro-tasolla kyllä tarvitsisi enää mailavalintoja tai linjoja valmiiksi tarjoilla. Linjoista päästäänkin sitten puttaukseen, joka on kyllä ihastuttavan vihastuttavan haastava. Miten ihmeessä voi putti mennä pikselin leveyden verran ohi reiän? Pelaajat, jotka ovat osanneet laskea kallistusten mukaan lyönnin tehoja, kokevat yllätyksiä ja puttauksen tempo sekä mailan kulkema rata ovatkin erityisen merkittäviä suhteessa oikean voiman saamiseen.


TW Masters on ottanut todellisesta maailmasta käyttöönsä ”voiman” sijasta ”swing speedin” eli lyönnin nopeuden, jota kasvattamalla lyöntien pituudet määräytyvät. Kun valitaan lyöntilinjaa, kone ehdottaa custom-lyöntipaikkaa ja olettaa että ollaan keskelle väylää, vaikka tuulisi kuinka. Ristikko-ohjaimella paikan säätö nykäisee sen herkästi ihan vasempaan tai oikeaan äärilaitaan, mikä on ärsyttävää.

Swing speediä, kuten kaikkia muitakin pelaamisen ominaisuuksia, säädellään ostamalla ja saavuttamalla pisteitä, joiden yksikkö on XP. Nämä karttuvat tasaisesti jokaisesta väyläosumasta, greeniosumasta sekä kierrosten kokonaistuloksista. Pisteitä pääsee myös tuhlaamaan tavaroihin, joita vapautuu pelin edetessä ja pelaajan saavuttaessa eri taitotasoja. Aloittelija on alussa tasolla 1, mutta suoritettuaan esim. muutaman haasteen hän nousee tasolle 2, ja niin edelleen.



Live-verkkopeli on totta kai pelin perustarjontaa. Pelitilojen selkeä perusrakenne on edelleen sama: vapaatyyliset, pituuslyönnit sekä puoli- ja täyskierrosten tallennus. EA on tainnut saada pelattavuudesta edelleen palautetta ja myös normaalikierroksilla ilman Liveä on nyt mahdollisuus tallentaa peli ja jatkaa myöhemmin. Mielipiteet tästä tallennusominaisuudesta jakautuvat yllättävän paljon kahtia, itse en oikeastaan kannata sitä. Kierros pitäisi pelata loppuun eikä käyttää ”tallennan vain parhaan tuloksen jälkeen” –kikkaa, jolloin tulokset vääristyvät ja Live-haastekierrokset ovat aivan soopaa, koska ne eivät pidä sisällään mokia, kuten todellisuudessakin tapahtuu. En voi uskoa, että jokaisella kentällä 100-150 -metriset lyönnit aina menevät väylä toisensa jälkeen kuppiin. Siinä ehkä on, köh köh, otettu reikää kerta tai 15 uusiksi, ennen kuin on jatkettu. Vaan itseäänpä huijaavat.


Vaikka peli kaiken kaikkiaan on varsin hyvä, en voi olla ajattelematta tämän pelin ensimmäisenä golfpelinä ostavaa henkilöä. Menut ovat toki selkeät ja kirjaimetkin mitoitettu niin, että ne näkyvät pienessäkin ruudussa, mutta miksi, oi miksi ei voitu käyttää vuoden 2010 Tiger Woodsin tyyliä, jossa valikon jokainen kohta näyttää myös, mitä sen alta löytyy, eikä kuten nyt että ”avataas tämä... oho ei ollut täällä ne minipelit, onkos tuolla… ei, ei täälläkään… grrrr!” Toki sitten kun peliä ja valikoita on tarpeeksi rassannut niin oppiihan ne mutta ei hätää, eiköhän ne ensi vuonna ole taas toisessa paikassa!

Voin lämpimästi suositella peliä, erityisesti seurapeliksi. Vannoutuneille Tiger Woods -faneille voin todeta, että pelin Masters-nimestä huolimatta Tiger Woods elää, haastaa ja puttaa sisään, kun sinä jäät ilman reikää ja tulosta.

Teksti: Mika Turpeinen