Electronic Artsin hallinnoimasta kahdesta autosarjasta Need for Speed alkoi loistavasti viitisentoista vuotta sitten ja on sittemmin muuttunut jokavuotiseksi rahakirnuksi, jonka nimissä on nähty niin hittejä kuin hutejakin. Vastaavasti ensimmäinen Burnout (jota EA ei julkaissut) oli vielä aika hahmottumaton hidastuksilla mässäily, mutta aikojen saatossa siitä on muodostunut ratkiriemukas kaahailufestivaali, jonka viimeisintä osaa kehittäjä Criterion Games jaksoi päivittää vuositolkulla.

Ei siis ollut mitenkään hassumpi veto antaa NFS täksi jouluksi Criterionin käsiin. Sekoittamalla NFS:n oikeita autoja ja katukisailua Burnoutin estottomaan kaahailuun on saatu aikaiseksi jotain, minkä molempien pelisarjojen fanit voinevat tuntea omakseen.




Monimutkaisiin juonikudelmiin ei ole paukkuja tuhlattu, vaan peli pohjautuu, kuinkas ollakaan, laittomiin katukisoihin. Hieman sentään pakkaa sekoittaa se, että pelaaja voi valita joko rosvojen tai pollareiden puolen (tai ajaa vaikka molempia vuorotellen). Poliisien tarkoituksena on luonnollisesti saada kisaajat kiikkiin, kun taas kaaharit yrittävät karkuun minkä voivat. Kalustoa on molemmin puolin tarjolla runsaasti, ja perinteisten Crown Vicien lisäksi pollareillekin annetaan käyttöön jopa Bugatti Veyroneita, kunhan ajotaito on ensin todistettu. Kummassakin roolissa voi myös ajaa kelloa vastaan.

Yleisvaikutelma on, että poliisina pelaamisessa on enemmän haastetta. Siinä, missä kaaharit saavat melko surutta kolhia muita autoja ja ympäristöä, viranomaisia sakotetaan välittömästi pienistäkin kolauksista. Tämä ei kuitenkaan ole moite, sillä välillä peliltään kaipaakin hieman tiukempaa seulaa. Vaihtelu roolien välillä on niin vaivatonta, että kun toinen alkaa vähänkin kyllästyttää, voi samassa hetkessä siirtyä lain kääntöpuolelle.

Molemmille osapuolille on tarjolla myös bonusominaisuuksia. Poliisit voivat pystyttää tiesulkuja ja kutsua apuun helikoptereita, kisaajat taas mm. häiritä pollareiden laitteita ja käyttää turboja. Näillä keinoin osapuolten voimasuhteet on saatu mukavasti tasan, mikä korostuu etenkin moninpelissä.




Hot Pursuit tuo mieleen musiikkimaailman remixit. Criterion on ottanut NFS:n perusidean ja vääntänyt sen omaan muottiinsa siinä määrin, että paljon Burnouteja pelannut naurahtaa viimeistään, kun poliisiautolla tehdään ensimmäinen Taked...PIDÄTYS. Myös nitrot ja niiden kerryttäminen on siirtynyt suoraan Burniksista, samoin autojen avautuminen bonusten kertyessä ja niin edelleen. NFS:ää taas ovat oikeat autot ja “cooliuden” nimissä aavistuksen raskaat valikot; vaikka kuinka yrittää ohitella johdantoja sun muuta, tuntuu toiminta silti kovin tahkealta ja odotteluun kuluu paljon aikaa.

Graafiselta ilmeeltään peli on selvästi realistisempi kuin Burnout, mutta vastaavasti ehkä suuremman detaljimäärän vuoksi ruudunpäivitys ei ole aivan yhtä sulavan tuntuista. Myös autot tuntuvat raskaammilta, joten aivan entisen kaltainen luistatusilottelu ei ole mahdollista. Muuten tuotantoarvot ovat jälleen olleet kohdallaan, ja mm. musiikkivalikoimasta löytyy paljon nimekästä ja menevää kuultavaa. Autot myös menevät (pintapuolisesti) rikki, kuten kuuluukin.

Kuten olettaa saattaa, rosvoleikki soveltuu varsin hyvin verkkopeliksi, ja seuraa löytääkin kohtuullisen pienellä vaivalla. Valitettavasti vain kisan alkuvaiheessa karsiutuvat jaksavat harvoin odottaa katsojana loppuun asti, vaikka kaikki palkitaankin lopuksi pisteillä menestyksestä huolimatta.


Sosiaalisuuteen on muutenkin panostettu. Pelaajalla on oma “wall”, jolle parhaita kuvaotoksiaan voi lähetellä, ja tarjoutuupa NFS ystävällisesti etsimään pelaajalle lisää ystäviäkin, jos nykyisistä ei ole kunnolla vastusta. Verkkopeli on aktivoitava erikseen paketissa mukana tulevalla koodilla tai sen puuttuessa ostamalla DLC, joten pelin käytettynä ostavat joutuvat kaivamaan kuvettaan.



Etenkin PS3-puolella jokainen autopeli joutuu tänä jouluna käymään vakavasävyistä keskustelua muuan GT5:n kanssa. NFS: Hot Pursuit kuitenkin puolustaa paikkaansa erilaisuutensa vuoksi. Se nakkaa tuhkat realismille ja liputtaa puhtaasti aistiärsykkeiden puolesta, ja kun on tarpeen saada nopea adrenaliinifiksi, reikäpäinen kaahaaminen poliisit kintereillä puolustaa kovasti paikkaansa. Vastapuolena sitten taas on se, etten ole ihan varma miten pitkään tätä jaksaa jauhaa - luvassa tuskin on samanlaisia päivitysorgioita kuin Burnout Paradisen kanssa.