Civilization on jo sen luokan käsite, ettei sillä ole enää todellisia kilpailijoita. Vaikka etenkin indie-puolelta löytyy runsaasti ryppyotsaisempaa ja monilla mittareilla myös parempaa suuren mittakaavan heksastrategiaa, Sid Meierin pelisarja on ainoa, jonka kohdalla voidaan puhua aina takuuvarmoista miljoonamyynneistä. Tämä tarkoittaa joko sitä, että jo pelkkä muinaisten pelien muisto riittää huru-ukoille, tai että Civilization on päätänsä pitempi muita.

Oma Civ-kokemukseni painottuu vahvasti sarjan alkupäähän, FreeCiviin sekä taannoiseen Civilization Revolutioniin. Pidin CivRevistä ehkä yllättävänkin paljon, etenkin huomioiden sen, miten padiohjaus yleensä on näihin peleihin sopimatta. Kolmos- ja nelososien pelaamista olen seurannut sen verran, että olen voinut havainnoida sarjan kehityksen olevan pikemminkin iteratiivista kuin innovatiivista. Kun todellinen kilpailu puuttuu, on tämä tietenkin väistämätön lopputulos.



Civilization V on siis, runsaasta ja näyttävästä graafisesta kuorrutuksesta huolimatta, täysin vuoropohjainen heksastrategiapeli. Maasto koostuu monikulmioista, joita yksiköt voivat vuoron aikana liikkua X kappaletta. Kuljetusta voi nopeuttaa rakentamalla maanteitä tai rautateitä. Peli alkaa muinaisesta ajasta ja jatkuu vuoteen 2050, kuitenkin niin, että vuorojen pituus vuosissa lyhenee loppua kohti - mikä tietysti kuvaa osaltaan elämänrytmin kiihtymistä sekä teknisen kehityksen nopeutta (mutta edelleen joukkojen siirto maailman toiselle laidalle voi kestää esim. 8 vuotta). Vuoro vaihtuu, kun kaikki siirrot on tehty, ja äärimmäinen tavoite on voittaa muut valtakunnat sodan, diplomatian tai tieteen keinoin.

Civilizationin vahvuutena on ollut aina se, että sen tarvitsema nysväämisen määrä on helppo säätää haluamakseen. Mikrottamalla jokaisen asian erikseen saa toki etua, mutta pelissä pärjää vähemmälläkin. Kaupunkien ylläpitoa helpottaa, että niille voi määrittää työlistat, jolloin rakennusprojektien miettiminen ei ole jokaisen vuoron ohjelmanumero. Näin voi keskittyä siihen, mitä useimmat peliä pelaavat tavoittelevatkin - kuninkaana olemiseen.



Vitosversion tärkeimpiä uutuuksia ovat pelissä mukana olevat kaupunkivaltiot. Nämä yksittäisestä kaupungista koostuvat valtakunnat eivät osallistu taisteluun pelin voitosta, mutta voivat auttaa pelaajaa tarjoamalla kauppareittejä, yksiköitä ja kulttuuria. Tämän lisäksi ne nostavat verenpainetta.

Kaupunkivaltioilla on jatkuvia toiveita liittolaisiaan kohtaan, ja pelaajan vaikutusvalta niihin heikkenee automaattisesti jokaisella vuorolla. On käytännössä mahdotonta pitää niitä kaikkia tyytyväisenä - ja siihen nähden, että pelaaja voisi koska tahansa tuhota moiset kääpiöt asevoimillaan, osa valtioista on melkoisen ylimielisiä asenteeltaan. Myös niiden talous tuntuu noudattavan jotain täysin omia laskukaavojaan ja yksiköitä syntyy tyhjästä lisää. Kehitysaskel on siis oikeansuuntainen, mutta ikään kuin patchin tarpeessa.

Muut uudistukset ovat pienempiä, mutta merkittäviä. Yksiköitä voi nyt kuljettaa veden yli ilman erityisiä kuljetusaluksia ja vastaavasti niitä ei voi kasata päällekkäin edes kaupunkeihin. Tämä helpottaa hallintaa ja poistaa paikoitellen kohtuuttomiksi muodostuneita kuljetusongelmia.



Sotilasvoittoa tavoitteleva saa kuitenkin edelleen varautua siihen, että vastustajan kaaduttua käsissä on aina logistinen painajainen. Joukkojen siirtely järkeviin paikkoihin, valloitetun kaupungin väestön tyynnyttely ja muu jälkihoito kysyy edelleen aikaa ja vaivaa. Nyt on myös mahdollista asettaa kaupunkiin nukkehallitus, jolloin kansa pysyy tyynempänä, mutta kaupungin tuotantoon ei voi vaikuttaa. Aiemmin valloitetut kaupungit voi “vapauttaa” alkuperäisille omistajilleen, millä voi joskus olla mielenkiintoisia seurauksia, kun pelistä jo ulos pelattu AI palaakin kuvioihin.

Osaltaan tämän vuoksi vuorot kestävät lopussa kauemman, mutta myös vuoronvaihto ja vastustajien siirrot hidastavat peliä ihan tolkuttomasti. Isolla kartalla suositukset reippaasti ylittävä neliydin-PC:kin miettii kymmeniä sekunteja, kun yksiköitä ja tuotantoa on paljon. Harvinaisen jumiin pelin saa, jos sattuu vahingossa siirron aikana napsauttamaan oikeaan laitaan ilmestyviä, sinällään hyödyllisiä tietokuvakkeita.

Myös ihan suoranaiseen tyhmennykseen on paikoin sorruttu. Tietoruutuja ja toimintoja on siistitty osin käytettävyyden nimissä, mutta osin peliä vaikeuttavasti - AI-pelaajien kanssa ei voi vaihtaa karttoja, heidän taloustilannettaan ja keskinäisiä suhteitaan ei näe kootusti yhdestä paikasta ja muutenkin paljon hyvää on mennyt pesuveden mukana. Internet on luonnollisesti jo puolillaan katkerien strategistien tilityksiä.



Kaikesta tästä huolimatta Civilizationin perusidea on niin toimiva, että myös Civ V on jo nykyisellään erittäin hauska peli. Puolet viikonlopusta vierähti sen parissa helposti, ja vain vanhemmiten kehittynyt itsesuojeluvaisto esti uusimasta vanhaa kunnon yön läpi -pelisessiota. Moninpelissä on ilmeisesti vielä melkoisesti ongelmia, mutta itse en siihen ehtinyt sanottavasti muutenkaan paneutua.

Parasta kuitenkin on, että suurimmat mainitut ongelmat ovat pääosin jo tiedossa ja patch tulossa. Siksi Civ V:tä voi lämpimästi suositella, jos ja kun edelliset osat on jo pelattu puhki. Lisäpisteet siitä, että myös DVD-versio asentuu Steamiin eikä pelilevyä tarvitse käyttää.

Testikokoonpano: AMD Phenom X4 9650, 4 Gt RAM, nVidia GeForce GTX 460 1 Gt, Windows 7 Home Premium 64-bit