Uutuusleffassa The Karate Kid puetaan takki päälle, laitetaan takki maahan ja puetaan takki päälle. Toiston jälkeen paljastuu, että liikesarja auttaa torjumaan vaaralliset hyökkäykset! Teoksessa Dragon Quest IX: Sentinels of the Starry Skies painetaan nappia A. Näin korjaantuvat maailman vääryydet, kunhan työviikon verran painelet. Peukkuni kipeytyi, joten tuskinpa kykenisin tökkäämään päälle käyvää puliukkoa silmään, vaikka taito on nyt lihasmuistiini tallennettu. Jos tämä olisi Aku Ankan margariininpakkaussimulaattori, tasanpa tämä olisi sitä mitä haettiinkin.

Kyseessä on myynti- ja arvostelumenestys. Tietyissä piireissä *körh, suomalaiset elokuvat* eletään siinä hengessä, että mikäli tuote on tuote, vaikkei käytössä ollut resursseja, taitoa eikä kunnianhimoa, klassikko on syntynyt. Suosittu japanilainen sarja on siirtynyt kännykkää tehottomamman alustan yksinoikeudeksi, koska myös nöyhtä sopii olohuonetta oivemmin taskuun. Square-Enixin resurssit eivät ole rajattomat: on myönnetty, että edellinen Final Fantasy oli putkijuoksu tästä syystä. Firman osaajilla on taas muita menoja.



Siinä missä Zeldat pyrkivät tarjoamaan mahdollisimman monipuolista tekemistä, vuoropohjaiset japanilaiset seikkailut pyrkivät hukkaamaan mahdollisimman paljon aikaa. Parhaissa tällaisissa on paras tekosyy: juju, joka motivoi kahlaamaan läpi loputtomat itseään toistavat taistelut. Olen kritisoinut Pokémon-sarjaa siitä, etteivät ne pyri koukuttamaan tarinalla, vaan vain keräilyllä. Dragon Quest IX on Pokémon ilman Pokémoneja.

Napilla A tarina ja useimmat tappelut kelataan ohi. Pomotaistelut vaativat oikeiden hyökkäysten valintaa listasta varsinkin, jos niihin astutaan ilman ennakkotietoa siitä, onko kyseessä turpiin lätkivä sisupussi vai kiero tapaus, joka pyrkii tainnuttamaan taistelijasi. Kokemusta taulukkolaskennasta tarvitaan väliajalla. Se on ihan sama, puetko taistelijallesi "sadan rahan panssarilapasen" vai "plus 5 magiarukkasen". Mikäli örkki pieksee ukkojasi niin, ettet ehdi kuin parannusloitsuja käyttää, et voi vielä voittaa: käy parantamassa numeroittesi summaa. Strategista!

Peli on laaja. Väitetysti läpäisy kestää 40 tuntia ja kaiken saavuttaminen ja löytäminen on liki mahdotonta. 17 tuntia painoin nappia, kävelin eteenpäin ja kirosin valikoiden kömpelyyttä. Keskityin napittamaan tarinaa, mutta toki kokeilin vapaampaa seikkailua, kun maisemia kerran riittää. Omaehtoinen kohellus on jälleen yhtä kuin huijauskoodit. Tunnin mittainen "tutkimusretki" on seuraavan pomotaistelun viihdearvosta pois kiitos ylikehittyneiden taistelijoiden. Harharetkillä on mahdollista löytää mitätöntä rihkamaa - ei Pokémoneja.

Väitetysti IX on tavallista haastavampi episodi. Kuolin ensimmäisen ja ainoan kerran 15 tunnin jälkeen, koska valikkohelvetin vuoksi olin jättänyt taskuun alimman tason parannusdrinksut. Todennäköisesti peli on loppua kohden hikinen, onhan tämä standardi. Olen lopettanut koukuttavia seikkailuja kesken, kun pomotaistelu on armottomuudellaan vihjannut, että "vapaaehtoista seikkailua" tarvitaan vielä useita tunteja. Tämän pelin lopetin, koska haukottelevaan kitaani oli ehditty perustaa kasino kärpästen toimesta.



Taipale alkaa lupaavasti. Pelaaja on haluamansa näköinen suojelusenkeli, joka tekee hyviä töitä pienessä kylässä. Kun enkelit eivät palvo taivaallista turbopuutaan, he lapioivat paskaa, he auttavat kuolleita siirtymään tuonpuoleiseen, tämäntällaista. Kun sankari on kerännyt tiivistettyä hyvyyttä, tapahtuu mystistä pahuutta! Hän putoaa siivetönnä kuolevaisten keskuuteen. 10 tuntia myöhemmin tuumin, että seuraava oikea juonenkäänne on luvassa ehkä jo ensi viikolla. Tarina on suoraviivainen, mutta se tuntuu jonninjoutavien sivutehtävien putkelta. Lisäksi tarjolla on jonninjoutavia sivutehtäviä.

En edellytä, että tällaiset pelit ovat hyviä pelejä peleinä pelattavuuden kannalta. Tarinan ei tarvitse olla korkeaa kirjallisuutta. Päähenkilö on usein persoonaton ja mykkä, mutta tämä jopa kuuluu lajityyppiin. Sankari on tarkoitus ympäröidä kärjistetyillä persoonallisuuksilla, joihin pelaaja kiintyy, koska hän viettää heidän kanssaan sen 40+ tuntia. Dragon Quest IX:ssä pelaaja askartelee vapaasti koko seurueensa: ulkonäöt, ammatit, se mihin kykypisteet menevät, päätä-kaikki-itse! Valittavana ja avattavana on ammatteja papista varkaaseen. Loin vahvasti puolustavan parantajan, heikon maagin, nopean eli ensimmäisenä toimivan taistelijan ja mörssärin. Uudet kaverini eivät reagoineet tarinaan mitenkään. Peli harvemmin tiedostaa, että sankarilla on seurue: pervot ilmeisesti nukkuvat samassa sängyssä ja niin edelleen. Päähenkilöä avustaa myös päätään aukova keiju, mutta laihaksi jää lohtu. Tetris ilman palikoita - sitä tämä on.

Oikeasti tämä on yksinpeli, joka tahtoo olla moninpeli, tai toisin päin. Neljä pelaajaa voi seikkailla yhdessä, jos laitteistoa löytyy. En tiedä, osaanko selittää tämän tätä selkeämmin. Perimmäinen syy, miksei Dragon Quest IX saa absoluuttista minimiarvosanaa, on se, että tässä ihan itse viritellään hahmoja, joilla on eri kyvyt, joiden on tarkoitus tukea toisiaan, kun paha pomo nakkaa niskaan kakkaa. Kun haastetta tarjotaan, tämä on oikeasti jännittävää. Kenties lobotomiapotilaiden lepokodin lääkärin egolle tekee höpöä, kun hän pitää hengissä kolme hemulia, jotka painavat nappia A ihan väärin.



Kytkiessäni kamaa telkkariin, vaadin haastavaa taistelusysteemiä, eeppistä tarinaa ja silmäkarkkia. Dragon Quest IX on taskubiljardia, joten luonnollisesti tekijät panostivat vain grafiikkaan. Hirviöt ja taistelut näyttävät herttaisilta kuin PlayStationilla. Ihmeellistä, miten paljon mörköjä, maisemia ja varusteita on saatu mahtumaan pikkuiselle DS-kasetille! Xboxiini kytkettyyn USB-tikkuun mahtuu Fallout 3, mutta kuitenkin, oikeasti, peli on muodollisesti varsin miellyttävä. Hirviöt on suunniteltu huumorintajulla.

Mikäli pelaaja auttaa kaikkia avunhakijoita ja oppii luomaan tehokkaampia esineitä ja asioita löydettyään ensin lukuisat ainekset ja reseptit laajasta maailmasta - vau! -, kenties hänen ei tarvitse ruokkia tykkiä turhan päiten loppupuolella. Kenties minkä tahansa toimen suorittaminen johtaa uusiin nappi-A-taisteluihin. Maailmankartalla hirviöitä voi yrittää väistellä, mutta lisää syntyy tyhjästä ja törmäily on arkea. Jos Dragon Quest IX saakin luomet repsottamaan, tuo se myös tervettä punaväriä naamalle.