Ennakkokatsaus peliin tehtiin jo jokin aika sitten ja löytyy täältä.

Todella korkeiden pistemäärien antaminen peleille on aina ongelmallista, mutta Super Mario Galaxylle antamani 98 pistettä ovat yhä pisteitä, joita en kadu. Kaduttaviakin arvosanoja uraltani toki löytyy, mutta SMG on edelleen genrensä ehdoton huippupeli, josta ei ole mennyt ohi mikään muu 3d-tasoloikka. Se on edelleen yksi niistä harvoista peleistä, joiden pariin Wiillä tulee palattua. Tämä ei kuitenkaan poista nyt edessä olevaa dilemmaa: kuinka arvostella kyseisen pelin jatko-osa?



Papukaijamerkki, jos olette joskus Mariota pelanneet ettekä arvaa, millainen juonikuvio uudessa pelissä on! Kyllä vain. Jälleen on aika viettää Star Festivalia ja prinsessa Peach lupaa Mariolle sen kunniaksi kakkua linnassa. Illanvieton pilaa kuitenkin jättimäiseksi kasvanut Bowser, joka kaappaa Peachin kyytiinsä ja loikkaa avaruuteen kasaamaan kuningaskuntaansa universumin keskelle.

Sen sijaan, että matkaa kohti prinsessaa tehtäisiin ykkösosan kaltaisella hieman sokkeloisella observatoriolla, Mariolla on käytössään miehen omaa päätä muistuttava avaruusalus. Polttoaineena käytetään edelleen luontoystävällisiä Power Stareja, joten niitä pitää ansaita tuttuun tapaan. Kenttien valinnasta on tehty paljon ensimmäistä SMG:tä suoraviivaisempaa ja vanhemmista Super Marioista tuttu puurakenne onkin paljon parempi ratkaisu. Muutenkin pelistä on karsittu 'turhuuksia' pois ja Super Marjon Kala-Aski Kakkonen keskittyy tärkeimpään - itse pelaamiseen.

Vaikka pelissä maistuu usein 'Mario Galaxy 1.5'-sivumaku, ei sitä kannata jäädä maistelemaan pitkäksi aikaa. Mukaan on siroteltu sen verran pippuria ja muuta kuorrutusta, että SMG2 pärjää kyllä omillaankin ja ansaitsee kakkososan nimityksen. Siitäkin huolimatta, että suurin osa grafiikoista on tuttua ykkösestä ja musiikitkin kuulostavat varsin tutuilta, vaikka tarkempi selvitystyö (kiitos Arcanelle) paljasti, että suurin osa niistä on ainakin uusia versioita tutuista viisuista. Mikäs siinä kierrättäessä, kun kaikki audiovisuaalinen on Wiin parasta A-luokkaa.





Super Mario Worldissa ensi kertaa tv-ruuduille pölähtänyt pieni vihreä dinosaurus on palannut ja Yoshin kyydissä pelaaminen onkin yksi SMG2:n isoimmista uudistuksista. Yoshin kykyhän on poimia tavaraa ja vihollisia suuhunsa ja sitten syljeskellä niitä tarpeen tullen ulos. Tietyissä tasoissa vastaan tulee tulisia pippureita, jotka nauttimalla Yoshi ryntää hurjaa vauhtia vaikka pystysuoraa seinää pitkin. Yoshin pitkää kieltä taas käytetään monista tasoloikista tuttujen tarttumakoukkuköyden tai ruoskan tapaan ylittämään isoja aukkoja maastossa. Tämä tuo peliin aivan uusia taitoja ja täten erilaisia kenttäsuunnittelumahdollisuuksia.

Herra Mariolle on kehitetty uusia kykyjä, jotka monipuolistavat liikevalikoimaa ja siitä, että kentät toistaisivat liiaksi itseään, ei tätä peliä voi haukkua. Pilvi-Mariona voi luoda hetken kestäviä pilvitasoja, joiden avulla pääsee loikkimaan paikasta toiseen, tai kulkemaan tuulen kuljettamana. Kivi-Mario taas muuttaa miekkosen kiviseksi palloksi, jolla voi murskata esteitä. Kolmas uutuus on pora, jonka kanssa voi kaivautua tietynlaisen maa-aineksen läpi ja tätäkin käytetään välillä varsin nerokkaasti. Sekin pitää vielä mainita, että 2D-kuvakulmasta pelattavat, painovoimalla leikittelevät tasot ovat jälleen erinomaisen hauskoja.

Ensimmäisessä pelissä kakkosohjaimen käyttäminen auttoi lähinnä tähtipalasten keräilyssä, eikä co-op-pelaajalle juuri sen suurempaa vastuuta anneta nytkään. Joitain tehtäviä helpotti kyllä kummasti, kun kaveri pysäytteli pahimpia vastuksia ja poimi myös kolikoita.



Jotta prinsessa pelastuu ja kakun kimppuun vihdoin päästään, tarvitaan 70 tähteä, joista osan hankkiminen on kovan työn takana - varsinkin aikarajoitetuissa lisähaasteissa (luistelut grr!). En kuitenkaan sanoisi, että Super Mario Galaxy 2 olisi merkittävästi vaikeampi kuin ykkösosa, vaikka sellaista haasteen kasvua etukäteen lupailtiin. Tilanne on monissa kentissä jopa päinvastoin: ykkösestä on opittu välttämään turhauttavan epäreiluja tilanteita ja kenttien läpäisy käy entistä kätevämmin. Paljon kohuttua 'kone näyttää kuinka kenttä pelataan' -toimintoa ei juuri päässyt testaamaan. Pelin mukana tulee myös opetus-dvd, mikäli Marion maailma on entuudestaan tuiki-tuntematon.



Palatakseni alun pohdintaan: Vaikka Super Mario Galaxy 2 on käytännössä ainakin yhtä hyvä peli kuin edeltäjänsä, en anna sille aivan yhtä paljon pisteitä. Syy on siinä, että suurin osa tästä on jo nähty ja vaikka hämmästyttävän moninaisia ja nerokkaita kenttiä löytyykin, melkein kaikki niissä esiintyvä tavara on ykkösestä kierrätettyä. Yoshi ja muutama muu uusi innovaatio, vaikka piristäviä ovatkin, eivät kallista vaakaa niin paljon plussan puolelle, että osittainen laiskuus sillä ihan kokonaan korvautuisi. Lähellä kyllä ollaan.

Todettava kuitenkin on, että jos kaikki tämä tasoloikkahuikeus olisi ollut samoissa kansissa - eli Super Mario Galaxy 1 ja 2 olisikin ollut yksi peli - voi olla, ettei pistetaulukko olisi riittänyt.