Rockstar Games on yhtä kuin Grand Theft Auto, ja on tavallaan siunauksellista, että firma tajuaa sen itsekin. Sen sijaan, että yritettäisiin puoliväkisin laajentaa tarjontaa Manhuntin tyylisiin vastenmielisyyksiin, R* on viisaasti keskittynyt laajentamaan hyvin osaamaansa sandboxia myös urbaanin kaupunkiväkivallan ulkopuolelle. Jonkinlaiseksi sleeperiksi jäänyt Bully oli varsin virkistävä irtiotto, mutta kouluseikkailu sisälsi lopulta varsin vähän tekemistä ja oli sidoksissa anglosaksiseen maailmaan liikaakin. Vähin äänin markkinoille tuotu Red Dead Revolver sai hieman ristiriitaisen vastaanoton edellisellä konsolisukupolvella, mutta jatko-osan saapuminen ei ole jäänyt kenellekään epäselväksi.



John Marston on entinen rosvo, jonka hallitus pakottaa jahtaamaan entistä rosvokaveriaan, joka kuitenkin ampuu häntä heti aluksi, ja hänet pelastaa nainen, ja hohhoijaa. Jos pelin kulusta joutuisi vetämään johtopäätöksen pelkän päätarinan perusteella, sanoisin Rockstarin laiskotelleen pahemman kerran. Onneksi kuitenkin kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa, ja kun laadukas villin lännen toiminta käynnistyy toden teolla, huomaa antavansa paljon anteeksi. Kuten GTA:ssa, myös RDR:ssä pelin sielu syntyy henkilöhahmoista, ympäristöstä ja dialogista. Red Dead Redemption on kuitenkin pohjavireeltään paljon GTA:ta vakavampi, mikä ei ole kaikin puolin hyvä asia. Radioparodiat loistavat luonnollisesti poissaolollaan, mutta myös henkilöt ja tehtävät ovat paljon tummempia kuin jo sinällään melko raadollisessa nykyajan rikossaagassa.

Muutenkin käy hyvin nopeasti ilmi, että RDR ei ole pelkkä Grand Theft Horse. On paljon laajemmin pelaajan valittavissa, millaisen hän haluaa hahmostaan tehdä, ja tämä näkyy myös muiden pelihahmojen reaktioissa. Rosvoileva opportunisti saa kansanjoukoilta varsin erilaisen vastaanoton kuin äärimmäisen moraalinen ritari valkoinen. Nelijalkaiset kulkuneuvotkaan eivät ole enää kertakäyttötavaraa, vaan ratsunsa saa helposti pysymään hommassa mukana ja sen voi kutsua luokseen. Näin hummaan kiintyy aivan eri tavalla kuin käytä ja hylkää -ajoneuvokalustoon: itseäni harmitti suuresti, kun kojoottilauma söi ratsuni enkä ehtinyt väliin. Peliä on kaiken kaikkiaan mahdollista pelata tekemättä lainkaan suurempia rikoksia - pelin maisemissa kun rosvojen ampumisesta ei saa kakkua, korkeintaan tähden rintaansa. Samalla on toki mahdollista rötöstellä entiseen tapaan, jos sellainen kiinnostaa.



Pelin ulkoasu ei revittele grafiikan uusia äärirajoja. Etenkin alkudemon aikana ympäristö näytti jopa asteen karulta, esineiden ponnahtelua ja polygonien reunojen vilkuntaakin esiintyi, mutta vastapainona ruudunpäivitys oli kohtalaisen sulavaa. Paljolti tämän vuoksi silmä tottui visuaaliseen ilmeeseen hetken pelin jälkeen ja alkoi pitää sitä jopa toimivana. Hahmojen kasvot on toteutettu eläväisen näköisesti, ja äänimaailma sopii tunnelmaan kuin luoti päähän. Useamman kerran kylmät väreet hiipivät selkäpiihin, kun kesken tiukkaa tulitaistelua kaiuttimista alkoi kantautua musiikki, joka veti miltei vertoja Ennio Morriconen tuotoksille. Kun peli saa aikaan tällaista, se on selvästi tehnyt jotakin oikein.

GTA:n kontrolleihin tottuneelle kestää hetken opetella etenkin hevosella ratsastamista. Kun pitäisi pysähtyä, vetää tottumaton vasenta liipasinta, josta Marston kaivaakin esiin tuliluikkunsa. Koomista soheltamista seuraa etenkin tiukoissa tilanteissa, jos on sisäistänyt auton ajologiikan liian syvästi. Ampumiseen Johnilla on käytössään bullet tim... Dead Eye, joka tosin muuttuu "kehittyessään" hankalammaksi käyttää, kun automaattitähtäyksellä tulee ammuttua herkemmin myös sivullisia. Systeemi kuitenkin mahdollistaa makeat, länkkärityyliset ammuskelut.



Noin ensimmäinen tunti pelin parissa kuluu hämmästellen sitä, miten paljon kaikenlaista mukaan on työnnetty. Maailma koostuu melko laajasta maa-alueesta, jonka maisemat vaihtelevat aavikosta metsikön kautta vuoristoon. Sinne tänne on siroteltu kyliä, joihin varsinainen toiminta keskittyy. Normaalien kauppojen ja palveluiden lisäksi voi myös pelata noppaa, pokeria tai blackjackia, heittää hevosenkenkää, joutua kaksintaisteluihin, ampua kilpaa, partioida farmilla, kesyttää hevosia ja niin edespäin. Epäolennaisen puuhailun ja tilastojen ystäviä ei siis todellakaan ole unohdettu.

Juonitehtävien lisäksi miltei missä tahansa kartalla voi tavata muukalaisia, joilta voi ottaa tehtäviä. Fiksusti erilaisia tehtäviä ja haasteita voi olla avoimena monia kerrallaan, jolloin ei tarvitse ravata edestakaisin niiden perässä. Pitkien etäisyyksien selättäjäksi tarjotaan paitsi vankkurimatkailua, myös mahdollisuutta laittaa leiri pystyyn ja pikamatkustaa määränpäähän. Jälkimmäinen on hiukan työläs konsti, joten sitä ei tullut hirveästi käytettyä, mutta osasyy oli siinäkin, että ratsastaminen on oikeastaan ihan kivaa. Pelissä on erilaisia metsästys-, ammunta- ja muita haasteita, joita voi ohimennessään suorittaa matkan varrella. Tehtävien yhteyteen sijoitetuilla ratsastusmatkoilla saa nauttia pelihahmojen keskusteluista, jotka taustoittavat John Marstonin elämää pala kerrallaan. Peli myös lisäilee matkamiehen reitille tilanteita, joissa voi vaikkapa yrittää torjua maantierosvousta - tai sitten joutua itse sellaisen uhriksi. Näin varsinaista puuduttavaa matkustusta ei oikeastaan pääse kyllästymiseen asti tapahtumaan.



Kun juoni on nähty ja kaikki mahdollinen kerätty, katse kääntyy moninpelin suuntaan. Ajatus Villissä Lännessä hurjastelusta muiden pyssysankareiden kanssa kuulostaa mahtavalta ja monen mukaan onkin sitä, mutta valitettavasti en yrityksistä huolimatta päässyt sitä kokeilemaan. Verkkopelin käynnistysyritykset päätyivät joko loputtomaan lataamislooppiin tai koko Xboxin kaatumiseen. Minkään muun Live-pelin kanssa ongelmia ei ole ollut, ja pikainen googlailu paljastaa, etten ole ongelmineni yksin. Päivitystä on lupailtu, mutta vieläkään homma ei toimi täysin.

Tästäkin huolimatta RDR saa vahvan ostosuosituksen - ja niinpä se näyttää myyntilistoja hallinneenkin. Kun puhutaan sandboxeista, on yksi kehittäjäporukka ylitse muiden, ja Red Dead Redemption on tästä uusin osoitus. Jos haluat leikkiä pyssysankaria parhaiden spagettiwestern-kliseiden keskellä, tämä on erityisesti sinulle, mutta kukaan laadukkaan vapaan maailman pelin ystävä ei tämän parissa pety.