Palapeliseikkailu Rooms: The Main Building saattaa olla Nintendo DSi XL:n mainos. Peli on julkaistu sekä DS:lle että Wiille. Kuvien perusteella Wii-versio on vitseistä suurin. Okei! Ei Wiitä tehomyllynä tunneta, vaan potkii se lujempaa kuin kahvinkeitin. Teoriassa "Wii-tasoinen grafiikka" on positiivinen juttu DS:llä. Teoria on huono. Rooms on niinkin yksityiskohtainen, eli käytännössä ahdas tapaus, että osa tärkeistä yksityiskohdista on toisten päällä. Ikonia on painettava esimerkiksi jos pelaaja tahtoo nähdä sen kuvan, joka palapeleihin melko usein kuuluu.

Kun Roomsin pulmista lopulta tulee monimutkaisia, haasteen on tarkoitus olla seuraava: kykeneekö pelaaja alitajuisesti sisäistämään yksityiskohtien merkityksen ja ajattelemaan askeleitaan etukäteen? Aluksi XL-ruudut totisesti houkuttelivat. Kun peli upposi selkäytimeeni ja silmien siristely väheni, teos paljastui vain astetta haastavammaksi, mitä on koon 4x4 liikuteltava palapeli Muumipeikon kuvalla. DS:llä Rooms on siltikin menevää ajanhukkaa. Wiin omistajan on loogisempaa viihdyttää itseään kuvankatseluohjelman palapelilelulla, joka on huomattavasti haastavampi ja kuvankin siinä saa valita itse (...eh heh).



Länsimaisia leffoja aktiivisesti solvaavana kriitikkona tekee tiukkaa unohtaa, että Japanissa tyhmyyden ei tarvitse edes rimmata. Roomsissa sankarillinen Mr. X eksyy hotelliin, joka on oikeasti neljä hotellia, tai kokoelma taloja sisältäviä huoneita, tai ihan sama. Office-avustajalta näyttävä Mr. Book esittelee pelimekaniikan ja horisee hämmentävyyksiä juonenkorvikkeesta, josta tasan mitään ei tarttunut edes lähimuistiini. Peli koostuu reilusta sadasta palapelistä. Ruutuja on useimmiten alle 12.

Mr. X kävelee palojen sisällä. Vain sitä palaa voipi siirtää, jossa X seisoo. Se on ärsyttävimpiä koettelemuksia alkupuolella, että etenemistä rajoitetaan kultaisilla seinillä. Seinien olemassaolossa ei ole mitään epäselvää, mutta siinä on silmällä totuttelua, minkä ruudun seiniä ne tarkalleen ottaen ovat. Ylemmän näytön kartta auttaa hahmottamaan kokonaistilanteen. Käyttöliittymään kuuluu apukeinoja yksityiskohtien esilletuomiseen. Pelaajan tavoite on paeta. Hardcore-palapelaaja pakenee vasta sitten, kun taustakuva on järjestelty oikein. Interaktiivisten esineiden ollessa päällimmäisinä, taustakuva näyttäytyy sotkuna. Kamppailuista kovimmatkin käydään käyttöliittymää vastaan.

Tikkaiden sijaintia on pohdittava. Avaimia on etsittävä. Jotkut ovet aukeavat vain toiseen suuntaan. Etsi kynttilä, siirrä räjähdelaatikkoa ja alusta pakoreitti, niin se puuovista. Puhelimet ja kännykät ovat Matrix-efektillä maustettuja teleportteja. Koin haastavimpina huoneet, joissa oli useita peiliruutuja, joiden parit liikkuvat käänteisesti. Kuten japanilaisissa hotelleissa oikeastikin, pukukaapin avaaminen muuttaa huoneen naapurin pukuhuoneeksi ja kello tekee seinästä lattian. Vesi on toisinaan kanavoitava toiseen kohteeseen hukkumiskuoleman estämiseksi. Voit siirtyä metrolla huoneesta toiseen, jos sellaisen uloskäynnit ovat oikeassa linjassa.

Kikkailu on rentoa. Myöhemmin kuoleminen ja jumiin jääminen on mahdollista, mikä ei ole iso juttu. Jos ratkaisun löytämisessä kestää, buuttaus kannattaa, sillä ongelma varmasti on pelaajan päässä. Ratkontaa yritetään laajentaa seikkailuksi muutamalla ylimääräisellä ruudulla, joissa käytetään esineitä Monkey Islandin tyyliin. Näitä sessioita voi hädin tuskin pelaamiseksi kutsua. Kerran jäin jumiin, kun en tajunnut tökätä ruutua kuulakärkikynällä kuten biljardipalloa: muuten oli kinkkistä osua pikselin kokoiseen tummaan kohteeseen tumman taustan edessä.



Kenttiä voi tehdä ja tallentaa kymmenen. Jakaminen onnistuu värkiltä toiselle, paitsi Wiillä ei mitenkään. Kentistä voi tehdä todella tuskallisen monimutkaisia, jos näkökyvyn menettäminen kahden pikselin paksuisia seiniä siirrellessä ei pelota. Kuvitellaan, että ryhmällä ihmisiä on tappavan tylsää. Jos he päättäisivät vuorotellen keksiä kieroja haasteita, tässä olisi ainakin se mielenkiintoinen puoli, että kenttiin voi kehitellä hämäyksiä. Valmiit kentät ovat turhan usein harvojen mahdollisuuksien läpikäymistä. Arvoton olisikin editori, jolla ei voi mielikuvitusta käyttää.

Miten olisi 7x5 ruudun superhaaste uhkaavan hikisellä 15 minuutin aikarajalla? Ulko-ovi vaikuttaa olevan helpossa paikassa. Ongelma piilee tulvien siirtelyssä? Vettä on paljon, mutta vesiposteja vain muutama... Osa vedestä on pakko siirtää vesipostihuoneisiin, jolloin niitä ei voi enää käyttää?! Tehtävä voi ratketa vain siten, että pelaaja siirtää kertaalleen vettä vesipostin päälle, ravaa rappuset ennen kuin hän hukkuu, teleporttaa itsensä juuri löydetyllä kännykällä tiettyyn ruutuun monesta mahdollisesta, siirtää tuon ruudun koko kentän toiseen laitaan ja matkustaa metrolla uloskäynnin luo. Useimmat vesiesteet ja teleportit olivat vain sitä hämäystä - hah! Tällaisen kentän askarteleminen (lähes) aukottomaksi elämykseksi oli niin tuskainen savotta, että ruudun tökkiminen alkoi jo ahdistaa henkeä.



Rooms tahtoo olla aikuinen, leppoisa, synkällä tapaa tunnelmallinen puzzlepeli. Punertava kuu valaisi taivaan, sitä vasten näkyi synkkänä patsas, ja koska jättiläismäinen punainen teleporttipuhelin oli asennettu puoliksi puuhun ja puoliksi ikkunaan, ymmärsin poimia lyhtypylvään kokoisen kynttilän... Millä logiikalla tämä tööttipimputus maksaa 3-5 kertaa enemmän, kuin latauspalvelujen visionääriset tunnelmapalat tyyliin Braid? Rooms olisi astetta parempi peli pelkistetyllä, värikkäällä, tasaisella ja selkeällä teemalla, ja silloin se vasta alkeelliselta tuntuisikin.

Yli puolet huoneista on ratkaistu täydellisesti aivan automaattisesti, mikäli pelaaja jaksaa loppuun kävellä. Ainakin 30 huonetta reilusta sadasta luvatusta voidaan luokitella tutoriaaleiksi. Läpäisyn jälkeen avautuvat haastetilat jättävät lohduttamatta kovemmankin luokan puzzlekeisaria, kun rajoitetuista rutiineista on jo tullut vedettyä överit. Kaiken sanotun jälkeenkin, tähän saa kyllä hukattua aikaa. Kun tähän tottuu, tätä vähintäänkin sietää. Keskivaiheilla, kun olin vielä kiinnostunut kuvien järjestelystä ja se harvakseltaan oli lievästi haastavaa, koin useamman tunnin session laatuaikana. Kahdeksalla eurolla tämä olisi varsin kohtalainen diili - kohtalainen.