Kun vuoden 2005 alussa aloitin peliarvostelijan urani, heti ensitöikseni esitin työnantajilleni toiveen, josko saisin arvostella Operation Flashpoint kakkosen, jahka se joskus ilmestyy. Kakkososaapa ei sitten koskaan tullutkaan, koska ykkösosan julkaisija Codemasters omi katkeran riidan tuloksena pelin nimen itselleen. Nyt vuosien pitkän odotuksen jälkeen tsekkiläinen Bohemia Interactive on saanut valmiiksi kunnianarvoisan Fläsärin jatko-osan, joka tottelee täällä päin maapalloa nimeä ArmA: Armed Assault (Amerikassa ArmA: Combat Operations). Lienee tosin hieman harhaanjohtavaa kutsua peliä valmiiksi, sillä sitä se ei todellakaan vielä ole, huolimatta siitä, että peli löytyykin jo kauppojen hyllyistä. Tämä tuskin oli mikään yllätys kenellekään OFPin kanssa aikoinaan taistelleelle. Kyseinen peli kun sai osakseen korjaustiedostoja vielä vuosia julkaisunsa jälkeenkin.

Sodan raakuudet

Vuonna 2001 julkaistu Operation Flashpoint asetti realistiselle virtuaalisodankäynnille uudet raja-aidat. Kyseisiä rajoja on siirretty sittemmin lähinnä fanien toimesta erittäin laadukkailla modeilla, kiitos pelin todella joustavan muunneltavuuden. Mikään muu sotapeli ei käytännössä ole edes yrittänyt saavuttaa samaa asemaa, joten sanomattakin lienee selvää, että ArmAlle riittää kysyntää.

Kun riittävän aktiivinen fanijoukko joutuu odottamaan uutta peliä liian pitkään, syntyy luonnollisestikin hillitön määrä huhuja siitä, mitä kaikkea valtavan hienoa uudessa pelissä tulee olemaankaan. On se vaan kumma, etteivät pelaajat kuitenkaan koskaan opi, ettei sitä kuuta tuoda taivaalta kuitenkaan. Armed Assaultia ei selvästikään ole lähdetty tekemään alusta lähtien uudestaan, vaan pelin pohjalla lepää se vanha tuttu moottori. Tämä pistääkin miettimään, miksei sen suurimpia, jo Operation Flashpointin aikaisia vikoja ole kuitenkaan korjattu.

Pelin tekoälyssä riittää niin kehumista kuin haukkumistakin. Viholliset ovat taistelutilanteessa parhaimmillaan pirullisen vaarallisia ja nokkelia vastuksia. Toisaalta kun nämä ruudinkeksijät laitetaan vaikkapa auton rattiin, karisee vaarallisuus melko nopeasti. Ja annas olla, kun solttuja pääsee itse komentamaan: tuntuu monesti siltä, kuin yrittäisi komentaa laumaa halvaantuneita koomapotilaita juoksemaan neljänsadan metrin aitoja. Puupäät eivät osaa hakeutua itse turvaan luodeilta, saati edes totella tuli seis-käskyjä. Kaupunkisota on todellakin yhtä helvettiä, kun jurpot jäävät esineisiin jumiin. Samaiset tahvot juoksevat myös sen enempää kyselemättä suoraan pelaajan tulilinjalle, ja jos luoti sattuu raapaisemaan kohtalokkaasti, tuomitsee epävirallinen kenttäoikeus ampujan suorilta käsin väkivaltaiseen kuolemaan.

Kukkulan kingi

ArmA:n ehkä selkeästi huomattavin uudistus OFP:iin nähden on kuitenkin roisisti päivitetty ulkoasu. Siinä, missä Flashpoint näytti julkaisunsa yhteydessä parhaimmillaankin pari vuotta aikaansa jäljessä olevalta peliltä, loikkaa Armed Assault suoraan nykypäivän kastiin. Tuskin tarvitsee edes mainita, että peli myös haukkaa ahnaasti ihan kaiken tarjolla olevan konetehon alkupaloiksi ja pyytää tämän jälkeen pääruokalistaa. Toisaalta useampisatapäisen äijälauman rynniessä verissäpäin neljänsadan neliökilometrin saarella luulisi vaativan enemmänkin tehoja. Hieman pienemmällä resoluutiolla ja herkkuja karsimalla pelin saa pyörimään kuitenkin kohtuullisen pelattavasti perusmikrollakin.

Se mikä ArmA: Armed Assaultista tekee vioistaan huolimatta edelleen ylivertaisen muihin sotapeleihin verrattuna on sen vapaus ja mahtava immersio. Tehtävät voi suorittaa yleensä useammalla tapaa, ja ennen kaikkea vihollista voi lähestyä miltä suunnalta parhaaksi katsoo. Valtavan kokoinen saari toimii loistavana leikkikenttänä, jota voi myös hyödyntää yhdellä parhaista ja selkeimmistä tehtäväeditoreista, mitä sotapeleissä on nähty. Monessa tehtävässä jännitystä korostetaan ihan vain silkalla odottelulla. On kerrassaan kutkuttavaa hykerrellä piilossaan, kun pahaa-aavistamattoman vihollisen tankit vyöryvät pelaajan hetkeä aiemmin räjähteillä varustamalle sillalle. Ehkä vieläkin kutkuttavampaa on, kun se yksi T-72 -tankki pääseekin kuin ihmeen kaupalla sillan yli, ja on luonnollisestikin enemmän kuin kiinnostunut puskassa väijyvästä pahantekijästä.

Epäuskottavaa realismia

Bohemia Interactive on selkeästi pyrkinyt tekemään Armed Assaultista mahdollisimman realistisen sotapelin. Siksipä hieman ihmetyttää, että varsin moni tehtävistä on kuitenkin toteutettu hyvinkin epäuskottavasti. Jotenkin hupsulta kuulostaa esimerkiksi tehtävä, jossa pelaaja lähetetään ypöyksin tuhoamaan useampaa tankkia, sekä siinä ohessa kohtuullisen kokoista vihollisjoukkuetta. Ilmeisesti on myös liikaa vaadittu, että pelissä tarjolla olevan valtavan kulkupelikavalkadin fysiikkamallinnus olisi edes jotain realistisen suuntaista. Etenkin helikopterin ilmassa pitäminen tuntuu olevan usein hyvinkin järjenvastaista, minkä saa kokea varsinkin moninpelissä - hyvät lentäjät ovat nimittäin todella harvassa.

Vaikka Operation Flashpointin nettikoodi olikin alkuun kerrassaan käyttökelvoton, oli peli kuitenkin ehdottomasti parhaimmillaan moninpelinä hyvällä kaveriporukalla. Nyt verkkopeliin on kiinnitetty enemmän huomiota, ja erilaisia pelitiloja löytyy aiempaa useampia. Vaikka lipunryöstö ei ehkä ArmAn parasta antia olekaan, sitäkin voi kuitenkin halutessaan harrastaa. Ehkä viihdyttävintä on kuitenkin suorittaa co-op-tehtäviä tutulla porukalla. Moninpeliä vaivaakin lähinnä se, että hyvää peliseuraa tahtoo olla vaikea löytää, ellei ole onnistunut vielä ylipuhumaan kavereitaan pelikaupoille. Sotatantereella sooloilu kostautuu yleensä varsin nopeasti koko tiimille, ja näitä peräkammarin ramboja linjat ovat valitettavasti pullollaan.

Aseistettu hyökkäys

Pelaajien epätoivosta kertonee, että varsin mittavan bugimäärän korjaavan v1.05 -korjaustiedoston julkaisupäivänä pelin foorumi oli täysin tukossa, kuten luonnollisesti myös BISin tarjoamat tiedostoserveritkin. Kyseinen korjaustiedosto onkin käytännössä ArmAn ensimmäisten versioiden kanssa taistelleille silkkaa mannaa, mutta ei edelleenkään korjaa peliä läheskään valmiiksi asti.

Lukemattomista pikkumiinuksistaan huolimatta Armed Assault on joka tapauksessa sotapelien korkeimmassa kuninkuusluokassa. Vaikka myyntiversion tarjoamat, hieman keskeneräiset tehtävät eivät sellaisenaan vielä tarjoaisikaan sitä kaikkein täydellisintä sotahupia, on kuitenkin syytä odottaa vankan fanikannan työstämiä laatumodeja, jotka lopulta tekivät Flashpointistakin pelin isolla P:llä. Luvassa on myös hyvin suurella todennäköisyydellä lisää korjaustiedostoja, joten mitään kauheaa hoppua pelikauppaan ei välttämättä vielä ole, mikäli mielii sotia bugittomammassa virtuaalimaailmassa.