Jalkapallon MM-kisat ilman niistä kertovaa lisenssipeliä olisivat kuin Suomi ko. kisojen finaaliottelussa: syvästi hämmentävää ja epätodennäköistä. Onneksi EA päästää tänäkin vuonna virtuaali-litmaset pälkähästä ja tarjoaa virallisen kisapelin. Futiserikoisreportterimme Unto Vanhamäki selostaa keskikentältä.

Vaikka jalkapallo ei sen kummemmin kiinnostaisikaan, on alkukesän ajan syytä varautua television ohjelmistonmuutoksiin ja nahkakuulan viemään palstatilaan, kun Etelä-Afrikassa potkaistaan käyntiin lajin maailmanmestaruuskisat 11. kesäkuuta. Tälläkin kertaa EA Sports muistaa pelaajia julkaisemalla arvokisateeman ympärille kyhätyn pelin, 2010 FIFA World Cup South African, joka lupaa jälleen kerran tehdä enemmän, kauniimmin ja paremmin.



Fifoja on harvemmin voinut syyttää valinnanvaran puutteesta, eikä niin käy tälläkään kertaa: mukana on 199 MM-karsintoihin osallistunutta maajoukkuetta pelaajalisensseineen päivineen. Mainiona yksityiskohtana myös osa maajoukkueiden valmentajista on mallinnettu, joten kentän laidalla voi nähdä esimerkiksi tuimana kaukaisuuteen katsovan Fabio Capellon tai Diego Maradonan (Suomen peräsimessä heiluvaa Stuart Baxteria ei valitettavasti ole mallinnettu peliin laisinkaan). EA tarjoaa myös päivitettyjä pelaajarostereita latauspalvelunsa kautta, joten kokoonpanot pysyvät ajan tasalla.

Pelimuotojakin on tarjolla kattavasti. Kaikkien ennestään tuttujen pelitilojen (pikapeli, nettipeli turnauksineen päivineen, harjoittelu, Be a pro -tyylinen Captain your country) lisäksi mukaan on ujutettu usein tyystin unohdettu rankkarikisa ja Story of qualifying -pelimuoto. Jälkimmäinen on kaikessa turhauttavuudessaankin mainio oivallus: pelaaja päästetään jauhamaan MM-karsinnoissa pelattujen otteluiden eri tilanteita, esimerkiksi Saksan yhden maalin takaa-ajoa Suomea vastaan, ja tekemään siinä sivussa tehtäviä, joiden suorittamisesta palkitaan pisteillä. EA lupailee myös tarjoavansa tämänvuotisten kisojen otteluita ladattavana lisäsisältönä lopputurnauksen alkamisen jälkeen.



Kaikki hienotkin ominaisuudet menettävät merkityksensä, ellei pelin perusmekaniikka ole kunnossa. 2010 FIFA World Cupin tapauksessa pelattavuus on kuitenkin kohdillaan. Pallo ja pelaajat käyttäytyvät kentällä uskottavasti, laukauksissa on mukavaa tuntumaa ja FIFA 10:stä tuttu 360 asteen kikkailu tarjoaa lukemattomia mahdollisuuksia vastustajan puolustuksen jallittamiseen. Pelin kontrolleihin ei ole tehty muutoksia - eikä toimivaa tarvitsekaan särkeä - joten jalkapallopelejä aiemminkin pelannut hallitsee perusniksit suoraan selkäytimestä. Ehkä suurin yksittäinen pelillinen muutos on tehty rangaistuspotkuihin, joissa laukaus pitää nyt osata ajoittaa oikein maksimaalisen lopputuloksen takaamiseksi.

Niin sulavaa kuin 2010 FIFA World Cupin pelaaminen onkin, kalvaa peliä pelattaessa pieni tasapaksuuden tunne: vaikka esimerkiksi pallon fysiikanmallinnus on kehittynyt sarjan edetessä huomattavasti uskottavampaan suuntaan, on pelin perusrunko hyvinkin samanlainen kuin aikaisemmissa osissa - tämän seikan huonoudesta voidaan tosin olla montaa mieltä. Ehkäpä vieläkin radikaalimpi peruspelattavuuden ronkkiminen olisi tuonut pelille entistäkin enemmän särmää ja sielua.

Audiovisuaalisesti 2010 FIFA World Cup on ehtaa tavaraa: maailman huippupelaajien mallintamiseen ja graafisen ilmeen luomiseen on selkeästi käytetty runsaasti aikaa. Lataustauoilla jaettava knoppitieto eri maista ja maajoukkueen valitseminen maapallolta pikapelitilassa piristävät. Vaikka tietyt yksityiskohdat, kuten tuntemattomampien pelaajien paikoin heikko mallintaminen pistävät silmään, jättää pelin visuaalinen ilme ennen kaikkea hyvän jälkimaun.

Pelin englanninkielisessä versiossa selostaa ITV:ltä tuttu kaksikko Clive Tyldesley ja Andy Townsend. Selostuksen toteutuksesta on annettava erityistä kiitosta, sillä selostamisen lisäksi kaksikko jutustelee hyvinkin uskottavasti eri pelaajista, joukkueista ja Etelä-Afrikastakin. Musiikkipuolella tarjolla on 28 raitaa paristakymmenestä eri maasta, mikä viestii omalla tavallaan kisojen kulttuurien kirjo -teemaa.



Moninpelipuolella puhaltavat uudet tuulet: tarjolla on uudenlainen Battle of nations -systeemi, jossa pelaaja asettuu pysyvästi kannattamaan valitsemaansa maata. Tämän jälkeen pelaaja ryhtyy, yhdessä muiden saman maan kannattajien kanssa, keräämään pisteitä suosikkijoukkueelleen pelaamalla otteluita. Pisteiden yhteismäärä taasen vaikuttaa tietyn maajoukkueen sijoittumiseen maailmanlistalla.

Vaikken itse olekaan intohimoinen nettipelaaja, mitä urheilupeleihin tulee, tuli 2010 FIFA World Cupia jauhettua jokusen kerran netissä. Jo ensimmäiset pelaamani ottelut paljastivat kaikki nettipelaamisen huonot puolet: ensimmäisellä kerralla verenpainetta nosti lagi, toisella huono häviäminen vastustajan poistuessa kesken pelin. Lagi ei kuitenkaan pääsääntöisesti tuntunut olevan mitenkään huomattavaa - kunhan kohdalle ei satu kivikautisella netillä jumittavaa vastustajaa.



Jos arvostelijan tunnelmat 2010 FIFA World Cupista pitäisi tiivistää muutamaan sanaseen, luonnehtisin sitä kattavaksi ja perusvarmaksi suoritukseksi. Peliä ei varsinaisesti sovi kutsua miksikään PES 5:n tyyliseksi simulaatiopalloiluksi, vaan lähin vertailukohta olisi ehkä FIFA 10 tai PES 4 -henkinen elämänmakuinen jalkapalloilu, jossa realismi ei kuitenkaan esiinny painolastina. Kyse on vasta-alkajalle mielenkiintoisesta mutta toisaalta myös fanaatikolle tarpeeksi antoisasta jalkapallopelistä, joka ei kuitenkaan ota riskejä suuntaan tai toiseen.

Teksti: Unto Vanhamäki