Viimeiset vuodet nörtein peli, mitä internetissä on voinut harrastaa, on varmasti useimpien mielissä ollut Lord of the Rings Online. Nyt haastajaksi on tarjoilla suhteellisen tiheään tahtiin MMO-pelejä julkaisevan Cryptic Studiosin Star Trek Online. Alunperin STO:ta kehitti Perpetual Entertainment, mutta rahojen loputtua kesken Cryptic osti sen, mitä pelistä oli valmiina, ja kulutti parisen vuotta sen viimeistelyyn. Star Trekin universumin luulisi taipuvan MMO-muottiin hyvin, joten odotukset monilla faneilla olivat suhteellisen vähäisestä mediamyllytyksestä huolimatta korkealla.



Pelin aluksi luodaan hahmo joko Tähtiliiton tai Klingoneiden joukkoihin. Jos grafiikoita ja ääniä ei ota huomioon, voisi pelaaja kuvitella olevansa luomassa hahmoa mihin tahansa geneerisistä fantasia-MMO:ista, eli valittavana on puoli, hahmoluokka ja ulkonäkö. Puolen valinnassa on tällä hetkellä sellainen valitettava epätasapaino, että pelillistä sisältöä on saatavilla huomattavasti enemmän Tähtiliiton hahmoille. Klingoneilla tasojen kohottaminen on toistaiseksi ilmeisesti hoidettava lähinnä pelaajien välisiä taisteluita toistamalla. Ulkonäön muokkaaminen on Crypticille tyypilliseen tapaan äärimmäisen joustavaa. Pelaaja voi olla aivan varma, että aikaa kuluttamalla aikaiseksi saa juuri avaruusfantasioidensa mukaisen ja värisen sankarin, kunhan nyt humanoideissa pysytään. Hahmoluokkia, tai pikemminkin erikoistumisalueita, on saatavilla poikkeuksellisen vähäiset kolme, mutta kun pelin makuun pääsee, ymmärtää, ettei kyseessä ole mikään vakava puute. Rankasti yksinkertaistettuna Tactical Officer on vahinkoa tekevä luokka, Engineering Officer tankki ja Science Officer parantaja.

Montaa hetkeä ei pelissä ehdi seikkailla, ennen kuin alla on jo oma alus ja logissa vino pino tehtäviä läpäistäväksi. Merkittävänä erona useimpiin nettipeleihin STO on kuin kaksi peliä yhdessä. Kuvakulma on aina pelaajan takaa, mutta avaruudessa ruudulla komeilee ohjattava alus. Planeettojen pinnoilla, alusten sisällä ja avaruusasemilla edetään luonnollisesti jalan. Pelaajan oman hahmon tueksi saa joukon upseereita, jotka aluksen sisällä tarjoavat erilaisia erityistaitoja, ja maatehtävissä seuraavat pelaajaa ja taistelevat mukana vaihtelevalla menestyksellä. Upseerit jakautuvat kolmeen eri tyyppiin aivan kuten pelaajan omakin hahmo, ja on täysin pelaajan omalla vastuulla ketä mukaansa ottaa. Eri upseerit tarjoavat erilaisia taitoja, ja kokemuksen myötä taitoja saa lisää tai paranneltua aivan kuten omallekkin hahmolleen.

Hahmonkehitys on valitettavasti aika sekavaa. Sekavalla tarkoitan sitä, että erilaisten kokemuspisteiden avulla ostettavien taitojen kuvaukset ovat hyvin epämääräisiä ja pelaaja joutuu arvuuttelemaan, että mihin pisteensä pistäisi. Toki tilannetta auttaa jonkinlainen taustatutkimus ystävämme Googlen avulla, mutta kyllä tälläisten epäkohtien pitäisi olla jo historiaa. Erilaisia taitoja tai niiden parannuksia on tarjoilla ihan runsaasti, mutta suurimman osan niistä vaikutuksia hahmon tai avaruusaluksen toimintaan saa lähinnä arvuutella.



Kuten useimmat tuoreet MMO:t, STO on raskaasti instansoitu. Tällä siis tarkoitetaan sitä, että pelissä on teoriassa vain yksi palvelin, mutta kaikista alueista käynnistellään uusia kopioita sitä mukaa, kun maksimiksi säädetty pelaajamäärä tulee täyteen. Hyvänä puolena on luonnollisesti suosittujen alueiden järjettömien ruuhkien poissaolo, ja tämä onkin useimmissa peleissä saanut antamaan aidosti yhteisen maailman puutteen anteeksi. STO:n kohdalla tilanne on valitettavasti hieman toinen, sillä todellista avaruudessa seikkailemisen tunnetta ei oikein pääse syhtymään, kun vähän väliä on tarjoilla latausruutuja alueen ja/tai "alueversion" vaihtuessa.

Tehtäviä pelaajalle on tarjoilla isot määrät, joskin toistoa on luvassa paljon. Satunnaisesti pelattuna noin 2/3 tehtävästä tuntui tapahtuvan avaruudessa, loput jalan. Vastaan asettuu valikoima Star Trek -sarjoista tuttuja rotuja, eli kaikkea Klingonien, Borgien ja kiviä paiskovien liskomiesten väliltä.



Avaruudessa aluksella suoritettavat tehtävät ovat käytännössä piupiu-räiskintää erilaisilla tehtäväkuvauksilla kuorrutettuna. Täten onkin erityisen onnekasta, että avaruustaistelut on saatu toimimaan hyvin. Pelkällä vaiheisten ja torpedojen laukomisella ei pärjää, sillä sekä vastustajien että oman aluksen suojat tai kilvet on jaettu neljään sektoriin, eli eteen, taakse ja molemmille sivuille. Tämän lisäksi eri puolille alusta asennetuilla aseilla pystyy ampumaan vain aseen ominaisuuksien määräämässä kulmassa. Lopputulos on viihdyttävä taistelu paremmasta asemasta viholliseen nähden, ja parempi asema vaihtelee jatkuvasti suojien tilan mukaan. Suojien voimaa pystyy tasaamaan, mutta tämä vie aikaa, joten vahvasti suojattu puoli kannattaa yleensä pitää kohti vastustajaa tai vastustajia, samalla kuitenkin pitäen mahdollisimman monen aseen tulilinja avoinna. Pelin edetessä pelaaja saa uusia kykyjä ja aluksia, jotka muuttavat tyypillisen taistelun kulkua ja avaavat uusia taktiikoita. Suurin osa varsinaisista tehtävistä suoritetaan yksin mikäli ei ole kaveria seurana, mutta tietynlaisissa kohtaamisissa ja erikoistehtävissä pääsee räiskimään muiden pelaajien kanssa, halusi tai ei.

Jalan suoritettavat tehtävät eivät kestä vertailua kilpailuun. Pelimoottori on kankea ja bugeja sekä kuminauhaefektiä esiintyy jatkuvasti. Tilannetta eivät yhtään paranna mukana kankeasti hiihtelevät, tietokoneen ohjastamat upseerit. Käytettävissä on valikoima erityishyökkäyksiä ja -taitoja, mutta mitään muista MMO:sta ainakaan positiivisessa mielessä poikkeavaa en voi sanoa kokeneeni. Lähitaistelua on luonnollisesti tarjoilla normaalia vähemmän. Kaiken kaikkiaan mieleen tuli hyvin vahvasti “lite-versio” Champions Onlinestä.



Graafisesti sekä äänien osalta peli on keskivertoa kamaa. Avaruustaistelut näyttävät isoimmillaan oikein komeilta, mutta planeettojen pinnoilta taas ei löydy yhtään mitään ihastelun arvoista. Mitään pahempia bugeja ei vastaan tullut, joskin pelimoottorin venymiset ja paukkumiset erityisesti maatehtävissä voitaisiin sellaisiksi laskea. Asetukset olivat tapissa ja ruudunpäivitys hyvää luokkaa melko menevällä testikoneella (Intel i7-860, Nvidia GTX285, 8 Gt RAM).

STO kaatuu ennen muuta toistoon. Hyvin toimivat avaruustaistelut viihdyttävät vain tiettyyn pisteeseen asti ja vanhentuneen oloisesta maaosuudesta ei ole pelikokemuksen pelastajaksi. Kun alla on muutaman sataa tuhottua alusta ja monta kourallista tuskastuttavia maatehtäviä, on pelimotivaatio kovimmallakin trekkaajalla uhattuna.

Pelaajien väliset kahakat avaruudessa toimivat, mutta eivät ainakaan toistaiseksi tarjonneet allekirjoittaneelle kokemusta, joka olisi mitenkään merkittävästi poikennut tietokonealusten kurittamisesta. Pelin kehittyessä ja pelaajien päästessä korkeammille tasoille saattaa tämä aspekti vielä kehittyä STO:n pelastajaksi, mutta pelkkä toivossa eläminen ei monelle riitä perusteeksi kuukausimaksun maksamiseen.