Scifieepos Mass Effect nousi tullessaan monien pelaajien, minä mukaan lukien, ikiaikojen top-kymppiin ja syystäkin. Vaikka perinteisestä roolipelaamisesta mentiin kauas käymättömille korpimaille, oli peli ihan ookoon räiskinnän, RPG-elementtien ja vahvan tarinan yhdistelmänä niin mainio paketti, etteivät sen heikotkaan osa-alueet vaivanneet. Jatkoa Shepardin tarinalle odotettiin siitä hetkestä asti, kun lopputekstit alkoivat ykkösessä pyöriä. Nyt se hetki on koittanut, ja ensimmäistä osaa pelanneet saavat jatkaa omalla hahmollaan, kunhan tallennus on X360:n uumenissa. Tutun hahmon ja tutun aluksen myötä pelin aloitus onkin tunnetasolla voimakkaimpia, mitä peleissä on nähty.



Pelin juonta on vaikea kovin paljon spoilaamatta tiivistää, mutta trailereita nähneet tietävät, että Shepardin huhuttiin kuolleen. Niin vain miekkonen on kuitenkin tämänkin pelin pääosassa ja selvitettävänä on, miksi ihmisten siirtokuntia vastaan hyökätään, ketkä niin tekevät ja mihin niistä napatut ihmiset oikein viedään. Hänestä riippumattomista syistä taustavoimina toimii nyt paljon epäluotettavampi taho kuin Citadelin poliitikot. Vielä mysteerisempi on koko organisaatiota pyörittävä kiiluvasilmäinen Illusive Man, joten juoneen on helppo pyörittää salaliittoja, luottamusongelmia ja kaikenmoista muuta sisäistä kitkaa - ja niin totta vieköön tehdäänkin.

Jo varsin pelin alussa selviävistä syistä johtuen Shepard on ollut tovin poissa ja erossa alkuperäisestä miehistöstään Normandylla. Iso osa pelistä vietetäänkin kooten uutta miehistöä, jossa tosin saattaa olla myös tuttua porukkaa mukana - ainakin heitä matkan varrella kohdataan. Kun ryhmä ensin noudetaan/houkutellaan/pelastetaan mukaan, seuraava kasa tehtäviä liittyy heidän uskollisuutensa varmistamiseen. Pelin lopputulos kun saattaa olla siitä kiinni... tai sitten ei. Kaikki on kuitenkin valmistautumista lopputaisteluun.


Vaikken tarinaa tässä sen kummemmin läpi käykään, täytyy mainita, että Biowaren käsikirjoitustiimi on tehnyt mahtisonnin työn koostaessaan 20-30 tunnin interaktiivisen scifileffan. Siinä saavat Galacticat, Trekit ja muut olla ihmeissään. Lihan tarinan ympärille muodostavat pelihahmot, joista Shepard itse jää oikeastaan taka-alalle. Esittelytrailereissa nähdyt prototyyppikrogan Grunt, tiedemies Mordin, likipsykoottinen Subject Zero ja etenkin täydellinen Miranda ovat kaikki vahvoja hahmoja, joissa on tavaraa pintaakin syvemmällä. Ja niinkuin ykkösessäkin, ainakin osasta heitä alkaa oikeastikin välittää keskustelujen myötä.



Bioware on selvästi kuunnellut pelaajia ensimmäisen Mass Effectin tekemisen jälkeen. Kaikki, mikä siinä oli valitusta aiheuttavaa, eli satunnaisesti tökkivä tekniikka, tylsät hissiajelut, hankala inventaario, Mako-ajoneuvolla sompailut ja niin edelleen, on joko korjattu tai poistettu. Jäljelle jää entistäkin toimintapainotteisempi toiminta-RPG, ja lainaan tässä kollegani Juhon sanoja: "Mutta kun se RPG-osuus siinä on se sielu RPG-genrestä. Lihan ne jätti vähille, mutta sielu mieluummin." Well said. ME2:a voisi ajatella myös toiselta kantilta: sitä voi pelata aivan erinomaisen syvällisenä ja monipuolisena räiskintäpelinä. Taistelut ovat sujuvasti toimivaa herkkua, eikä ramboilemaan kannata ryhtyä, vaan muistaa, että tiiminä ollaan liikenteessä ja monenmoista apuvälinettä on käytössä.

Melko usein Mass Effect 2:n maailmaan syventyy niin täydellisesti, että unohtaa pelaavansa peliä. Illuusion avaruussankarin elämästä särkevät vain satunnaiset achievement-kilahdukset ja tehtävien lopussa nähtävä yhteenveto tapahtuneista juonikuvioista sekä ansaitusta kokemuksesta ja lompakontäytteestä. Hieman töksähteleviä ovat toistuvat minipelit, joilla murretaan lukkoja, häkätään tietokoneita tai etsitään planeetoilta raaka-aineita. Viimeisimpään jäin kyllä hetkeksi koukkuunkin, kun sen perimmäisenä tarkoituksena on saada materiaalia uusien aseiden kehittämiseen ja aluksen paranteluun.


Kuten ykkösosassakin, Mass Effect 2:ssa pelaajalle jätetään niin kova uteliaisuus sitä kohtaan, miten pelissä käy, jos tekeekin erilaisia valintoja, että uudelleen läpipeluu on melkein pakkotapaus. Olisiko joku muu hahmo selvinnyt hengissä, mikäli olisin tehnyt toisin? Olisiko ollut mahkuja luoda romanssia tuon typyn kanssa, mikäli olisin valinnut sanani paremmin? Entä jos olisinkin jättänyt ne pari tehtävää väliin? Jos olisinkin ollut törkeä molopää? Pelattavaa kahdella levyllä riittää pitkäksi aikaa ja varmasti sitä on tulossa vielä myös DLC-muodossa ennen trilogian päätösosaa.



Millä Bioware on sitten päättänyt päällystää tämän kaiken sisällöllisen ja pelillisen mahtavuuden? Noh, entistä hiotummalla versiolla Unreal Enginesta sekä täydellisen illuusion luovilla ympäristöillä aluksen pikkunappuloista planeettojen ränsistyneisiin rakenteisiin. Vaikka tehtävissä juostaankin usein virtuaalisessa putkessa kohti määränpäätä, vain harvoin tulee vastaan tilanteita, joissa huomaa, että johonkin on tahallisesti pistetty este. Pelimoottori pyörii mainiosti X360:lla, eikä ensimmäisen osan ongelmista ole jäljellä kuin pieniä häivähdyksiä.

Myös ääninäyttelyyn on panostettu, eikä se kuulu pelkästään siitä, että useimpien hahmojen suunliikkeiden takana on Hollywood-kermaa. Toki Martin Sheenin äänen tunnistaa Illusive Manin puhuessa, mutta veteraaninäyttelijän arvovallan tietäminen tuo hahmolle vain lisää karismaa ja uskottavuutta. Pienimpäänkään rooliin ei ole napattu talonmiehen serkuntyttöä, tai ainakin heitä on ohjattu niin hyvin, ettei yksikään suoritus särähdä korvaan. Samat korkeat laatukriteerit ovat olleet käytössä myös muiden ääniefektien ja mainion massiivisen musiikkiraidan suhteen.


Bioware teki vuodenvaihteeseen melkoisen tuplapotin. Dragon Age Origins vietteli perinteisen roolipelauksen ystävät ja nyt Mass Effect 2 vie action-ropetuksen tasolle, johon kaikkia muita saman genren pelejä, sekä mahdollisesti myös 'puhtaita' räiskintäpelejä, jatkossa verrataan - varsinkin myös tulevaa ME3:a. Se on täydellisen jalostettu seikkailu, tasapainoitettu paketti toimivaa räiskintää ja mukaansatempaavaa tarinaa ryyditettynä roolipelien perinteisellä hahmonkehityksellä, kamankeräyksellä ja 'hae tavara A, vie se paikkaan B' -perustehtävillä. Vaikka Bioware on matkalla joutunut tekemään kompromisseja, ovat lopulliseen tuotteeseen jääneet juuri oikeat asiat mahdollisimman hyvän pelikokemuksen varmistamiseksi.

Lopuksi täytyy kysyä, mitä pelifirmoille on tapahtunut? Ennen jatko-osat olivat vain 'lisää sitä samaa' tai vuosipäivityksiä, mutta nyt Uncharted, Assassin's Creed ja Mass Effect ovat näyttäneet, miten homma hoidetaan komeasti kotiin. Olisiko aika lopettaa kiroilu siitä, että pelikauppojen hyllyt ovat täynnä pelkästään jatko-osia? Toivotaan näin.