Until Dawn sai viime syksynä julkaisun uudistettuna versiona. Alkuperäinen Supermassive Gamesin peli julkaistiin PlayStation 4:lle vuonna 2015 ja se saavutti jopa kauhuklassikon aseman. Until Dawn oli niin sanotusti raiteilla kulkeva kertomus, jossa päätöksiä hahmojen kohtaloista ja erilaisista tapahtumista tehtiin dialogivalintojen tai reaktiohaasteiden kautta. Sama ydinmekaniikka on läsnä uusioversiossakin, mutta muutamia päivityksiä entiseen materiaaliin on myös tehty. Edellisen sukupolven konsolijulkaisusta poiketen peli on julkaistu PS5:n lisäksi myös PC:lle. Alkuperäisversion arvostelun löydät täältä.



Tarina on edelleen ehtaa teinikauhua niin kerronnan kuin tunnelmankin puolesta. Esinäytös on laitettu uusiksi, ja se petaa entistä yksityiskohtaisemman kertomuksen kahden siskoksen, Bethin ja Hannahin katoamisesta yöhön nuorisojoukon vuoristomökkeilyretkellä. Hahmojen välisiin suhteisiin ja erilaisiin vaikuttimiin tutustutaan siis entistä varhaisemmassa vaiheessa. Esinäytös voi tässä muodossa myös paljastaa osan mysteeristä tyylilajin faneille jo heti kättelyssä, mikä söi ensikertalaisena osan koko pelin tarjoamasta huvista.


Nuoriso palaa mökille vuoden kuluttua kohtalokkaasta illasta muistelemaan kadonneita. Yksi vuosi nuoren ja hormonihuuruisen kahdeksikon elämässä on muuttanut näiden välisiä suhteita ja etenkin sitä, miten nämä toisiinsa suhtautuvat. Hahmot toistavat tiettyjä teinikauhun stereotyyppejä ja näiden väliset keskustelut joko lähentävät tai viilentävät pelaajan valintojen mukaan hahmojen välejä. Valinnoilla on myös perhosvaikutus, joka voi vaikuttaa yllättävillä tavoilla myöhemmin tarinassa ja muuttaa tapahtumien suuntaa suuremmassakin mittakaavassa, johtaen pahimmillaan hahmojen kuolemaan. Sosiaalisilla suhteilla on siis merkitystä, jos ystävä voisi halutessaan pelastaa pinteestä.


Pelissä liikkuminen toimii rajatuilla alueilla, kohtaus kerrallaan. Näiden alueiden reunoille on ripoteltu löydettäviä toteeminpalasia, joista valikoissa yhdistyy uutta tietoa mahdollisista tulevaisuuden tapahtumista pelaajan tutkittavaksi. Mukana on kokonaan uusi toteemi sekä erilaisia muita löydettäviä esineitä. Tutkiminen on pinnallista ja siihen on pyritty saamaan uutta hohtoa uudistetulla kolmannen persoonan kamerakulmalla ja toteemien pyörittelyllä niiden avaamiseksi. Kävelynopeuksia on entisten kahden sijaan vain yksi, joka muuttuu juoksuksi aktiivisissa kohtauksissa mutta tuntuu näiden ulkopuolella vain lähinnä matelulta. DualSense hyödyntää liiketunnistusta uudistetussa älä liiku -mekaniikassa, joka on ajoittain hiukan yliherkkä. Jos käsien vakauttaminen on vaikeaa, on ominaisuus mahdollista kytkeä pois päältäkin.



Vaikeustaso on pohjimmiltaan aika helppo. Kaikkia kakaroita ei välttämättä ehdi pelastaa, ainakaan ensimmäisellä pelikerralla, sillä vaikutussuhteita on toisinaan vaikea arvata. Uudet pelikierrokset lisäävät valintojen mahdollisuuksia ja ennakoimalla pelaaja voi vaikuttaa myös teinien selviämiseen. Ongelmana on se, että hahmojen jutut ovat aika pinnallisia eikä mainittuihin stereotyyppisiin henkilöihin oikein jaksa enää varhaiskeski-ikäisenä leimautua. Onko reilua työntää hahmoja lihamyllyyn niin kutsutusti ohjaajan penkiltä? Ei varmaankaan, mutta kiinnostuksen vähentyessä ajatuksella tuli leikiteltyä luvattoman usein.


Kauhuelementtejä on mukana alusta asti eikä niissä säästellä. Välillä katsellaan välinäytöksiä, joissa istutaan psykiatrin vastaanotolla tekemässä taas kerran erilaisia keskusteluvalintoja, jotka määrittävät tarinan muotoa. Kauhun psykologinen luonne jää ohueksi, sillä kyseessä on kuitenkin slasher-lajityypin tuotos. Useimmat kauhunhetket matkan varrella ovat äkillisiä säikäytyksiä, hiiviskelyä ja jahdatuksi tulemista, eli suorempaa toimintaa. Kuolemat on esitetty brutaalisti ja suorasukaisesti, joten ikärajasta kannattaa pitää pelin kohdalla kiinni.



Pelimoottori on päivitetty Unreal Engine 5:een ja se mahdollistaa Until Dawnin alkujaankin sievän ulkoasun kohennukset. Päivitykset eivät ole valtavan suuria, mutta kieltämättä ne modernisoivat ilmettä, etenkin valaistuksen ja lumen fysiikan osalta. Jotain vanhentuneen tuntuista pelissä yhä kuitenkin on, enkä osaa täsmentää, mitä se tarkalleen on. Sisältöä on turvotettu hiukan laajentamalla joitakin alueita sekä aiemmin 2015 julkaistun pelin ennakkotilaajille tarjotulla lisäosalla, joka ei uudelle pelaajalle erotu alkuperäisestä materiaalista. On tietysti mukava ajatus, että monen ulottuvilta poissa ollut sisältö on laitettu mukaan.


Alkuperäinen Until Dawn kiinnitti huomiota näyttelijäkaartillaan, jossa mukana olivat muun muassa Rami Malek, Hayden Panettiere ja Peter Stormare. Hahmojen kasvojen vastaavuutta on kyetty hiukan parantamaan, mutta silmät näyttävät usein oudoilta ja ne katsovat kohteestaan ohi. Myös kasvoanimaatiot ovat elottoman näköiset. Alkuperäiset repliikit ja liikeanimaatio on säilytetty mukana sellaisenaan. Musiikki, josta moni vuoden 2015 julkaisussa piti, on korvattu uudella ja geneerisemmällä, mikä on todella sääli. Jos peli olisi julkaistu tällä musiikkiraidalla alun perinkin, ei ongelmaa välttämättä olisi mutta tällaisen muutoksen tekeminen tuntuu oudolta.

Jos alkuperäinen Until Dawn on mennyt ohitse ja juuri tämä lajityyppi kiinnostaa, kannattaa ostosta harkita. Täysi hinta tuntuu kyllä kovin korkealta interaktiiviselle tarinalle, vaikka lisää sisältöä ja pieni kasvojenkohotus on ympätty mukaan, mutta kieltämättä päällimmäinen ajatus on, oliko tälle julkaisulle oikeasti tarvetta. PC-pelaajien näkökulmasta julkaisu on tietenkin mukava asia ja se on otettu hyvin vastaan Steam-arvioista päätellen, mutta hyvännäköisistä puitteista huolimatta tämä vuoristomaisemissa kauhukammotusten säikkyminen ei vetänyt vertoja esimerkiksi PS5:n Alan Wake II:n tunnelmalle. Until Dawnin PS4-versio maksaa noin 20 euroa ja se on yhä saatavilla PlayStation-kaupasta.