Sid Meier ei petä tälläkään kertaa. Civilization VII on vanhaa tuttua civiä vaikka tuo mukanaan myös paljon uudistuksia, joista fanit ovat olleet montaa mieltä. Sinänsä pelin peruselementit ovat samat, mutta ne on koottu yhteen hieman aiemmasta poikkeavalla tavalla, mikä mielestäni on monella tapaa toimiva ratkaisu.


Pelikokemus on riittävän uskollinen sarjan perinteille (“vielä yksi vuoro…”), mutta kokonaisvaltaisen strategian lisäksi pelissä on enemmän palkitsevia välitavoitteita. Tässä vaiheessa peli tosin vaikuttaa vielä paikoin hieman hiomattomalta, mihin osasyynä saattaa olla maksullisiin lisäsisältöihin entistä vahvemmin pohjautuva markkinointistrategia, johon jo sarjan edellisessä osassa tutustuttiin.

Kolmen aikakauden pelimekaaninen triptyykki


Keskeisin muutos sarjan aiempiin osiin on pelin jakaminen episodeihin aikakausien mukaan, joita on pelissä nyt kolme: antiikin aika, löytöretkien aika ja moderni aika. Aiemmasta poiketen näitä ei pelata yhtenä jatkumona, vaan ne ovat erillisiä episodeja jotka yhdessä muodostavat triptyykkimäisen kokonaisuuden. Kaksi ensimmäistä aikakautta päättyvät kumpikin joukkoon kriisejä, jotka enteilevät maailmanhistorian murroskohtaa.


Aikakausien välillä vaihdetaan pelattavaa kulttuuria ja lunastetaan edellisen aikakauden tavoitteiden saavuttamisesta kerätyt palkinnot, jotka yleensä avaavat pelattavalle johtajalle uusia ominaisuuksia. Myös hallitusmuodot ovat aikakausikohtaisia. Johtaja on nyt aiempaa selkeämmin pelaajan avatar, joka pysyy samana muun maailman muuttuessa, eikä ole välttämättä sidoksissa tiettyyn kulttuuriin.




Aikakaudet ovat entistä selkeämmin omia alipelejään joiden tavoitteet, ja jossain määrin myös pelimekaniikat vaihtelevat. Tämä korostaa kunkin aikakauden ominaisluonnetta ja lisää erityisesti pelin loppupuolen kiinnostavuutta, korjaten näin yhden pelisarjan suurimmista ongelmista.



Peliasetelman osittainen resetoiminen on monille 4X-genren harrastajille tuttu muutaman vuoden takaisesta ristiriitaisen vastaanoton saaneesta Humankind-pelistä. Netin huhujen mukaan kyseessä on kuitenkin puhdas sattuma, mikä lienee pitkälti totta, koska pelit julkistettiin jokseenkin samaan aikaan.

Sinänsä tämä lähestymistapa heijastelee varmastikin aiempaa paremmin tieteen nykyistä käsitystä kulttuurien kehityksestä sekä eri kulttuurien keskinäisistä vuorovaikutuksista. On myös todettava, että vaikka pelattavien kulttuurien kirjo on entistä laajempi ja sitä myöten kiinnostavampi, pelisarja ei vieläkään pääse kolonialistisista raidoistaan.



Monet jo ennestään tutut mekaniikat pääsevät nyt paremmin oikeuksiinsa, kun niitä ei ole kerralla liian montaa käytössä. Tämä suunnitteluratkaisu siirtää pelin painopistettä simulaatiosillisalaatista historian suuren narratiivin suuntaan.


Vaikka peliä on virtaviivaistettu, sen strateginen ulottuvuus ei ole kärsinyt, vaan muuttunut lähinnä monipuolisemmaksi ainakin ensimmäisen pelikerran perusteella. Yleisesti ottaen mikromanagerointia on monelta osin vähennetty, mielestäni varsin onnistuneesti. Pelin kokonaiskuva on nyt helpompi pitää hallussa, mutta sitä ei ole suoraviivaistettu liikaa. Toisaalta resurssien allokoiminen tietyille kaupungeille vaatii pelaajalta aiempaa aktiivisempaa panosta, mutta on silti suhteellisen kevyt mekaniikka, joka kuitenkin lisää hallinnan tunnetta.





Kunkin kulttuurin ainutlaatuisten yksiköiden merkitys on myös kasvanut, sillä ne ovat käyttökelpoisia koko aikakauden ajan. Myös tämä vahvistaa pelin narratiivista puolta. Yksittäiset sotilasyksiköt eivät enää saa kokemusta, mutta joitakin voi päivittää kerran tai pari aikakaudessa teknologioiden avulla.

Kenraalit ja amiraalit sen sijaan saavat kokemusta yksiköiden taistellessa niiden vaikutusalueella, jolla olevat yksiköt puolestaan hyötyvät komentajien kyvyistä. Tämä tuo uudenlaisen taktisen elementin, sillä molemmilla komentajilla on nyt laajempi valikoima ominaisuuksia joista valita tasojen myötä.





Visuaaliselta tyyliltään Civ VII ei eroa suuresti edeltäjästään, ainakaan minimivaatimuksilla pelatessa. Teknisesti toki kehitystä on tapahtunut ja peli näyttää kyllä nätiltä! Jo ikääntynyt Lenovo Legion Y720 -peliläppäri pyöritti peliä yllättävänkin sujuvasti, kunhan grafiikoiden tasosta oli valmis tinkimään. Suurempaa jumittelua alkoi ilmetä vasta pelin loppupuolella ja silloinkin siedettävän rajoissa. Tähän varmasti vaikutti se, että pelasin standard-kokoisella kartalla, joka on suurin kolmesta tarjolla olevasta karttakoosta. Tämä oli hienoinen pettymys, sillä tavallisesti suosin valtavan kokoista karttaa. Myös kaatuilua ilmeni vähemmän kuin joidenkin lukemieni kommenttien perusteella odotin.




Grafiikoissa on jonkin verran pelattavuutta häiritseviä ongelmia. Esimerkiksi kaupunginosia, jotka muodostuvat yleensä kahdesta samassa heksassa olevasta rakennuksesta tai yhdestä maailmanihmeestä, oli välillä vaikea erottaa heksoista joissa oli vain yksi rakennus. Useamman yksikön kasasta puolestaan oli toisinaan vaikea aktivoida haluamansa yksikkö.

Minikartta puolestaan tarjosi vain kolme erilaista näkymää (Lens), ja vaikka Civ VI:n yksitoista vaihtoehtoa olikin liioittelua, silti olisin kaivannut muutaman lisää joidenkin pelitilanteiden hahmottamiseksi. Tulevat päivitykset luultavasti paikkaavat näitä ja muita puutteita.



Negatiiviset kokemukset liittyvät pääosin pelin keskeneräisyyteen ja bugisuuteen. Itselläni “player unlocks” -painike ei näkynyt lainkaan antiikin aikakaudella, ja siitä aukeava ikkuna aukesi ainoastaan vahingossa diplomatia-ikkunasta poistuessani.

Käytettävyys vaikuttaa ylipäätään paikoin hiomattomalta, ja tietoa joutuu joskus kokoamaan useammasta paikasta. Esimerkiksi aikakauden eteneminen löytyy eri näkymästä kuin etenemiseen keskeisesti liittyvät tavoitteet, joten yhdellä silmäyksellä on vaikea hahmottaa kokonaiskuvaa.




Pelistä tuntuu puuttuvan myös ohjetekstejä. Hiiren osoittimen pitäminen valikoiden nappuloiden päällä ei avaa niitä, joten välillä joutuu arvailemaan mitä mikäkin vaihtoehto tekee, jollei viitsi tarkistaa asiaa pelin mukana tulleesta pdf-oppaasta. Nämä vaikuttavat kuitenkin asioilta jotka tulevat päivitykset saattavat korjata.
Kokonaisvaikutelma pelistä oli positiivinen.

Jotkut pelisarjan vannoutuneet fanit ovat olleet hämillään osin suuristakin muutoksista aiempiin osiin nähden, mutta pienen alkuihmetyksen jälkeen näen nämä itse pääosin positiivisena kehityksenä. Kuten totesin, samat tutut elementit löytyvät pelistä, mutta vain erilaisena kokoonpanona.

Aina toki löytyy muutosvastarintaa, erityisesti kun itselle rakas pelisarja uudistuu. Uudistukset mielestäni päivittävät Civiä nykyaikaan. Kenties ne houkuttelevat myös uusia pelaajia legendaarisen pelisarjan pariin.

Teksti: Ville Kankainen
Kokoonpano: Lenovo Legion Y720 peliläppäri (Intel Core i7, 16GB, GeForce GTX 1060).