Avowedissa matkataan vuoteen 2831, mutta futuristisen, kyborgien välisen sodinnan sijaan aikakautta voisi kuvata sanalla “keskiaikainen”. Pelaaja on Aedyrin imperiumin lähettiläs, joka on keisarin käskystä lähetetty tutkimaan Living Lands -saarella leviävää mystistä ruttoa, dreamscourgea. Alueella vallitsevat poliittiset jännitteet ja valta-asetelmat tuovat asian tutkintaan omat mausteensa.


Pelaaja saa luoda itse jumalallisen yhteyden omaavan hahmonsa poikkeuksellisen yksityiskohtaisen hahmoeditorin kautta. Kun hahmon taustat on valittu ja ensimmäiset kokemuspisteet on jaettu, pelaaja heitetään haaksirikkoutuneena pienelle saarelle rapistuneen merenrantalinnoituksen lähelle. Saari toimii ikään kuin harjoituskenttänä varsinaiselle seikkailulle.



Kun ensimmäiset taistelut on taisteltu, siirrytäänkin varsinaiseen pelimaailmaan Living Landsille ja sen satamakaupunkiin Paradisiin. Ensihetket kaupungissa ja sen ympärillä pyöriessä olivat erityisen vaikuttavia, koska pelin pelimaailma on kaikessa yksinkertaisuudessaan upea. Laajuutta myös riittää, joskin pelimaailma ei ole täysin avoimesti koluttava, vaan kohdistuu vain osiin Living Landsin aluetta ja avautuu tutkittavaksi seikkailun edetessä.


Graafisesti peli on todella näyttävä ja pelkkää pelimaailmaa voisi tutkia sekä ihailla hyvinkin tuntitolkulla. Keskiaikaisen oloiset kaupungit ovat arkkitehtuurisesti komeita ja metsien siimekseenkin on onnistuttu luomaan runsaasti vaikuttavia kohteita ja vaihtelua. Graafisesti valitettavaa oli, että melko pian pelin aloittamisen jälkeen grafiikka-asetuksia joutui hieman keventämään, koska laatu-tilassa ruudunpäivitysnopeus putosi ärsyttävänkin alas, minkä huomasi erityisesti vauhdikkaissa taisteluissa.

Pelin tarinaa kuljetetaan pääosin keskusteluin, joihin pääsee itse vaikuttamaan puhevalinnoin. Pääosin valinnat vaikuttavat vain lyhyesti siihen, miten keskustelu etenee, mutta välillä valinnoilla on merkittäviäkin vaikutuksia tarinan etenemisen suhteen. Pelissä onkin useita hetkiä, joissa omien toimien seuraamukset tulevat tavalla tai toisella eteen, erityisesti ne kyseenalaisimmat. Pelin tarinassa on säväyttäviä hetkiä ja mielenkiintoisia käänteitä, jotka pyörivät paljon valta-asetelmien ja ruton ympärillä, mutta myös yhteydet tuonpuoleiseen ja kuolema ovat vahvasti esillä. Pelin edetessä pelaaja kohtaa wau-hetkiä, mutta harmillisesti tarinan kerronnassa ihan kaikkea niistä ei onnistuta ottamaan irti, vaan hienoa käännettä voi seurata lässähdys ja sitten suunnataankin päätä pahkaa seuraavan aiheeseen. Tarina pienistä notkahteluistaan huolimatta vie mennessään ja siihen haluaa palata kerta toisensa jälkeen. Jos pelin graafisesta annista haluaa hieman kritiikkiä antaa, se on pelihahmojen kasvot. Ääninäyttely on onnistunutta, mutta kasvojen elehdintä jättää keskustelujen tunnelmaan särön.



Tarinavetoisessa seikkailussa selkeä toinen pääelementti ovat taistelut ja niihin valmistautuminen. Pelihahmo taitaa voimallisen väkivallan erilaisin miekoin, sotakirvein ja niin edelleen. Lisäksi puolustautumistaidot ja maagiset iskut ovat olennainen osa kokonaisuutta. Taistelut vaikeutuvat melko nopsaan, joten taitoja on kehitettävä ja näin ollen grindaaminen ja sivutehtävien suorittaminen tulee tutuksi – peli ei tässä siis poikkea valtavirrasta. Vaikeusasteiden valinta tarjoaa myös erityisen helpon vaihtoehdon, jos haluaa enemmänkin nauttia tarinasta, kuin keskittyä grindaamiseen ja vaikeutensa takia pitkittyneisiin taisteluihin.


Pelissä etenemällä taitopisteet kertyvät ja hahmon tason kasvaessa aukeaa mahdollisuus kehittää sekä hahmon ominaisuuksia että taitoja. Ominaisuuksilla saa kasvatettua prosentuaalisesti eri osa-alueiden kykyjä, esimerkiksi voima-kyvyllä voi saada kaikkiin lyömäiskuihin prosentuaalisesti lisää jytyä. Kertyneiden ominaisuuspisteiden avulla saa myös avattua lisävaihtoehtoja pelissä käytäviin keskusteluihin. Taitopuoli onkin moninaisempi, koska pisteitä voi kuluttaa soturi-, vartija- ja velho-hahmoluokkien erinäisiin ominaisuuksiin ja taitoihin. Pelaaja voi halutessaan keskittyä vaikkapa maagisiin taitoihin tai avata sekalaisesti kaikkien taitokategorioiden ominaisuuksia.


Pelin alussa taistelut ovat melko selkeitä yhteenottoja, mutta pelin edetessä, taisteluiden hankaloituessa ja erilaisten elementtien lisääntyessä koetellaan jo jonkin verran pelimekaniikoiden toimivuutta. En ole genren suurkuluttaja, joten itselläni ainakin meinasi loppua sormet kesken samaan aikaan yrittäessä taistella lähitaistelua, suojautua, käyttää maagisia voimia, väistää puun oksalta ampuvan mörrimöykyn nuolia ja hakeutua suojaan haukkaamaan jotain voimia palauttavaa syötävää. Taistelut ovat siis moninaisia ja mahdollistavat erilaiset pelityylit, joskin kaltaiselleni sekapelaajalle taistelut voivat jossain kohtaa muodostua yksitoikkoiseksi toistoksi.



Seikkailua ei talsita yksin, vaan matkan varrella sankarimme saa matkaseuralaisia, jotka auttavat taisteluissa ja pitävät seuraa leirinuotiolla. Kerrallaan tovereita voi pitää kaksi mukana matkassa. Jokaisella on omat taitonsa ja heidänkin kehitystään viedään kokemuspisteillä eteenpäin. Pelimaailmassa on useita pisteitä, joihin voi pystyttää leirin pysähtyäkseen miettimään tapahtuneita, kehittämään aseitaan ympäristöstä löytyneillä materiaaleilla ja vaikkapa ihan katselemaan ympärilleen pimenevässä yössä. Pelimaailman hienoutta tukee hienosti se, kuinka nätisti valaistus kaupungeissa on toteutettu ja samaa maisemaa tulee ihailtua ihan uudelta kantilta auringon laskettua.


Moninaisuudessaan pelin käyttöliittymä on helposti omaksuttava, vaikka sisältöä löytyy hahmon kehityksestä magioiden pyörittelyyn ja tarvikevalikosta käynnissä olevien tehtävien hallintaan. Alussa sisältöä on melko vähän, mutta peli kuitenkin jossain määrin pakottaa tutustumaan valikkomaailmaan ja sitä kautta pelin edetessä on helppo pysyä jyvällä mistä mitäkin pystyy tekemään. Toki jossain kohtaa löysin itseni etsimästä miekan kehitysmahdollisuuksia lopulta tajuten, että aseiden parantaminen onnistuu vain leirinuotion ääressä.


Avowed ei keksi pyörää uudestaan, mutta laajuudessaan ja laadukkaassa toteutuksessaan se on mainio seikkailu, jonka soisi kunkin aihe- ja pelityypistä kiinnostuneen kokea. Vaikka pelasin aluksi pelin ennakkoversiota, niin näin moninaiseksi kokonaisuudeksi kohtasin yllättävän vähän minkään sortin bugeja tai vastaavia. Joskus yksittäisten elementtien kuten liikkuvien kanojen liikehdinnässä oli havaittavissa ruudunpäivitysongelmaa, mutta sen suurempaa ei vastaan tullut.