Mitä tapahtuu, kun avaruusmuukalaiset löytävät maapallon? No se, yleinen: pallo vallataan ja ihmiskunta orjuutetaan. Näin alkaa myös Project Towerin taustatarina: mystisellä Hik-rodulla on pahat mielessään ja ihmiskunnan roolina on olla vain tykinruokana muukalaisten armeijalle. Pelaaja ottaa kontrolliinsa hahmon, joka tunnetaan vain nimellä Vanki 9271, ja joka on epäonnekseen saanut tehtäväkseen taistelemisen muukalaisvyöryä vastaan.


Sen enempää peli ei lähde selittelemään itseään – eikä sitä selitystä tule pelin aikanakaan sen kummemmin. Välipätkät ovat vähäisiä ja niillä pohjustetaan lähinnä seuraavaa pomotaistelua. Jossain välissä tuntuukin, että peli unohtaa täysin sen vähän alustuksen, jota lupailtiin.



Tarinattomuus ei ole mitään uutta räiskintöjen saralla, eikä moni muukaan peli sillä pröystäile, mutta Project Tower tuntuu myös pelattavuuden osalta vielä hieman keskeneräiseltä.


Peruspalikoissa on paljon tuttua: pelaaja pystyy juoksemaan, hyppimään ja väistelemään hyvinkin tutuilla kontrolleilla. Osa niistäkin vaatisi tosin hieman hiomista. Esimerkiksi hyppy on kelluva fiilikseltään ja sen toimintaa on vaikeata ennakoida. Väistöliike tuntuu taas olevan hieman liiankin tiukka ajoitukseltaan. Varsinainen asevalikoima on suhteellisen suppea ja tehokkaita aseita on todellisuudessa vain yksi. Uutta asetta kokeili ehkä pari hetkeä, mutta paluu pelin konekiväärin vastineeseen oli lopulta aina edessä. Jopa kyseinen pyssy tuntuu heikolta – se vain on vähiten heikko.



Kentät ovat pääasiassa eri teemoilla koristeltuja käytäviä, joissa joskus päätyy mättämään vihollisia isommalla areenalla. Rytmitys niiden välillä hoidetaan aivopähkinöillä, joissa käytetään pelin ainoata omaa oivallusta: pelaaja voi muuttua itse vihollisen muotoiseksi.


Eri muodoilla leikkiminen on kivaa, mutta valitettavasti niiden käyttö rajoittuu pääasiassa juuri näihin kohtiin. Jos kentässä on rotkoja, joiden yli ei pääse kuin lentämällä, tietää jo hyvin valmiiksi ratkaisun.

Pomotaistelut ovat outo yhdistelmä kolmannen persoonan räiskintää ja luotihelvettiä. Paria pomoa lukuun ottamatta haaste muodostuu lähinnä luotien väistelystä, sillä suurin osa pomoista vain seisoo paikallaan ja lähettää pelaajan suuntaan kasan roskaa.



Audiovisuaalinen ilme on vaihtelevaa: erinäiset muukalaiset näyttävät hyviltä, kentätkin paikoitellen. Äänipuoli ei toimi aivan niin hyvin. Musiikki toimii, kun sitä on, mutta muut ääniefektit ovat jopa häiritsevän huonolaatuisia.



Selkeästi pienen porukan tekemä Project Tower on lähtenyt liikenteeseen pelattavuus edellä, mutta vaikka mukana on pelillisesti mielenkiintoisiakin ideoita, kapsahtavat ne hiomisen puutteeseen.

Project Tower on verrattain lyhyt - sen pääsee läpi kolmessa tai neljässä tunnissa. Käytännössä siis juuri tarpeeksi pitkä, että pääsee näkemään pelin idean ennen sen loppumista. Pidempään tahkoaminen olisikin liikaa.