S.T.A.L.K.E.R. 2:n kehityksestä on vaikea olla puhumatta ilman oikean maailman kontekstia. Ukrainalainen GSC Game World on nimittäin ollut yksi epäonnisimpia kehittäjiä hetkeen: Venäjän hyökkäys maahan, toimistopalo ja kaikkea siltä väliltä. Tältä näkökantilta olosuhteiden tunnelmaa on päässyt peliinkin asti, sillä STALKER 2 on armoton peli.


Jos S.T.A.L.K.E.R. 2 jotain tykkää tehdä, niin se pitää huolen ettei pelaaja ylpisty ihan liikaa. Jo ensimmäisillä tunneillaan peli opettaa, että kannattaa olla varuillaan. Missään ei oikein ole turvassa – ja jos ei mutatoitunut vihollinen yritä tappaa, ympäristö pyrkii siihen myös isolla tarmolla.


Jatko-osa palaa tutulle vyöhykkeelle, mutta hahmot ovat uusia. Päähahmona on tällä kertaa armeijataustainen Skif, joka saapuu tantereelle rahan toivossa. Skif petetään kuitenkin alkumetreillä ja luvassa on asioiden selvittämistä: kuka ja miksi haluaa Skifin päiviltä – ja toki se, miten pääsee maksamaan potut pottuina.



Päätarina ei sinällään tarjoa mitään ihmeellistä. Juoni sisältää pitkälti kuriirina toimimista tyypiltä toiselle, mutta se ei onneksi olekaan pelin pihvi, vaan selviytyminen maailmassa, jossa lähes kaikki vetävät vain oman tiiminsä pulkkaa.

Lyhyydestä ei S.T.A.L.K.E.R. 2:sta voi syyttää, pelailtavaa löytyy pelkän päätarinan osalta ainakin noin 40 tunnin verran, minkä lisäksi sivutehtävää on ainakin samanmoinen.


S.T.A.L.K.E.R. 2:n kartassa riittää tutkittavaa. Kartta on kokonsa puolesta moninkertainen verrattuna edelliseen peliin – ja peli on paikoittain erittäin kaunis. Öisin maisemat ovat valitettavasti suhteellisen pimeitä, mutta jos kirkkautta säätää asetuksista liiaksi, on peli taas päivisin liian kirkas. Tarjottu taskulamppu ei hirveästi auta, kun ammuskeltavaa on useamman vihollisen edestä.



Kun STALKER 2 toimii, se on ehdottomasti vuoden parasta tarjontaa. Eri ryhmittymien pelaaminen hajoita ja hallitse -tyyliin ja silkka vyöhykkeellä selviytymisen miettiminen on erittäin miellyttävää puuhaa.


Sarjaa pelanneet kuitenkin tietävät, että homma ei toimi lähellekään koko peliaikaa. Chornobyl alkoi itselläni bugeilla jo aivan alkumetreillä. Ensimmäiset puoli tuntia hämmästyttivät täysin näkymättömät ja äänettömät viholliset, joista pääsi eroon käynnistämällä pelin uudelleen. Sivutehtävien toimivuus ei myöskään aivan vakuuttanut: moni toimi, mutta matkan varrella ainakin kaksinumeroinen määrä jäi jumiinkin. Suurin synti oli kuitenkin peliin saapunut päivitys, joka korruptoi tallennukset noin 15 tunnin kohdalla. Toki tässä kohtaa pääsi tekemään asioita toisin, mutta ei yllättäne, että bugi onnistui liiskaamaan peli-innon siltä päivältä aivan täysin.




Ilman yllämainittuja ongelmia S.T.A.L.K.E.R. 2 saisi selkeän peukun ja suosituksen. Peli on nimittäin raikas tuulahdus siltä ajalta, kun isoja pelejä tehtiin omin ehdoin. Varauksettoman suosituksen sijaan kannattaa ehkä siltikin odottaa. Muutaman päivityksen jälkeen peli päässee täyteen loistoonsa, mutta nyt ongelmia on liikaa, että ne voisi mitenkään sivuuttaa.