Toimintaseikkailupeli Unknown 9: Awakening on mainospuheissaan alkusoittoa jollekin suurelle. Reflector Entertainmentin debyyttipelin kerrotaan olevan ensimmäinen panostus kokonaiseen tarinauniversumiin, jota täydennetään ja laajennetaan sarjakuvien, podcastien sekä muiden ilmaisumuotojen avulla. Suuret ovat suunnitelmat, joten kunnianhimon puutteesta ei tekijätiimiä ainakaan voi syyttää.


Alku on kuitenkin kaikkea muuta kuin mairitteleva. Koko idean kantavana voimana ja alkusysäyksenä toimiva Unknown 9: Awakening kun yskähtelee monellakin tavalla.



Pelaaja heitetään Haroona-nimisen nuoren sankarittaren saappaisiin. Hänellä on kyky sukeltaa mystiseen ja monien saavuttamattomissa olevaan Fold-ulottuvuuteen, joka limittyy selittämättömällä tavalla omaan todellisuuteemme. Tämän myötä Haroonalla on käytössään erikoislaatuisia kykyjä, joilla hän voi manipuloida maailmaa ympärillään lukuisin eri keinoin.


Kehystarina on kiinnostava ja pelissä nähty intialainen eksotiikka tuo kokemukseen virkistävän tuulahduksen, mutta muuten valittu lähestymiskulma jättää toivomisen varaa. Unknown 9: Awakening on pohjimmiltaan kasvu/kostotarina, jossa Haroona lähtee jäljittämään mentorinsa tuhonnutta pahisjärjestöä sekä oppii siinä ohessa hallitsemaan ja ymmärtämään omia ainutlaatuisia voimiaan. Eri puolille maailmaa vievän seikkailun aikana tavataan monenlaisia hahmoja sekä luonnollisesti kohdataan lukuisia yllätyksiä, jotka osaltaan tuovat mutkia matkaan. Yksioikoinen tarina saa mukavasti lisää lihaa luidensa ympärille Foldiin liittyvien mysteereiden selvittelyn muodossa, vaikka muilta osin liikutaan "tämä on nähty tuhat kertaa ennenkin" -sektorilla.

Tarinaelementit ovat myös harmillisen tahmeita: dialogi on puisevaa, vastaantulevat hahmot eivät ole erityisen kiinnostavia eikä Haroonaan pääse syntymään tunnesidettä, vaikka hän pelattavana hahmona hääriikin. Myöskään juonenkuljetus ei ole erityisen onnistunutta. Monet dramaattiseksi tarkoitetut hetket saavat lähinnä pyörittelemään silmiään, joten monessa kohtaa touhu luiskahtaa tahattoman komiikan puolelle tai tuntuu muuten vain kliseiseltä. Tämä johti siihen, ettei itseäni enää loppua kohden kiinnostanut, mitä pelissä oikein tapahtui, joten lopputekstien paukahtaminen ruudulle 15 tunnin pelaamisen jälkeen tuntui lähinnä siunaukselta. Tarinavetoisessa pelissä ongelma on merkittävä.



Jos tarinassa jotain häivähdyksiä omaperäisyydestä löytyykin, niin pelattavuuden perusrungossa siitä ei ole tietoakaan. Mikä hitto siinä on, että lähes kaikki suuremman luokan pelit tuntuvat olevan nykyisellään sitä samaa peruskonseptia hieman eri ympäristöissä ja eri hahmoilla?


Vaikka Unknown 9: Awakening pitää sisällään muutamia hauskoja ominaisuuksia, niin ne eivät peitä sitä tosiseikkaa, että kokonaisuus tuntuu hyvinkin nähdyltä. Pelin päähahmo taitaa kaikki tutut temput hiiviskelystä ja seinäkiipeilystä taistelemiseen, joiden lisäksi mukana on kevyttä pulmanratkontaa sekä mahdollisuus hahmonkehitykseen. Positiivista on se, että kokonaisuus on ymmärretty pitää kompaktina. Mukaan ei ole tungettu turhaa täytemateriaalia, vaan kaikki mukana olevat ominaisuudet ovat tarpeellisia. Nyt ei tarvitse esimerkiksi käyttää aikaa hahmon ulkonäön stailaamiseen tai varusteiden tuunaamiseen, sillä näissä ei ole valinnanvaraa. Tässä kohtaa yksinkertaisuus on hyve, sillä liian usein pelit ovat täynnä ominaisuuksia, joilla ei tee yhtään mitään.

Toki lajityypin perinteille ollaan uskollisia siinä määrin, että omaa sisäistä keräilijäänsä saa kanavoida toden teolla. Matkan varrelle kun on kylvetty satoja erilaisia asioita kirjeistä monenlaisiin muinaismuistoihin, jotka voi napata mukaansa. Jokainen keräilijäluonne saakin varmasti kiksinsä loputtomasta tavararumbasta, vaikka suurelta osin kamasta ei ole mitään muuta hyötyä kuin merkinnät Haroonan mukana kulkevaan päiväkirjaan. Ainoastaan mystiset anomaly-palloset pakottavat pitämään silmät auki ja tutkimaan paikkoja tarkemmin, sillä kyseiset valopallot ovat sitä polttoainetta, jolla oman hahmon taitoja saa kehitettyä.



Unknown 9: Awakening pyrkii erottumaan edukseen taistelusysteemillä, joka mahdollistaa vihollisten niittaamisen monella tavalla. Haroona pystyy pieksämään vastaantulijat kenttään perinteisesti nyrkkejä käyttäen, mutta henkimaailman asioista ymmärtävä sankaritar voi hyödyntää myös erilaisia kykyjä turpakäräjien tukena. Vihuja voi esimerkiksi viskoa ympäriinsä kuin räsynukkeja konsanaan, eri puolilta löytyviä objekteja voi hyödyntää lahtaamisen tukena ja pystyypä Haroona myös hetkeksi aikaa kaappaamaan pahaa aavistamattomat viholliset hallintaansa, jolloin tahdottomat sätkynuket voi laittaa hyökkäämään toistensa kimppuun tai suorittamaan itsetuhoisia toimintoja.


Nujakointiin tuodaan myös vaihtelua pelin edetessä. Haroonaan kehittyessä opitut uudet taidot tekevät toiminnasta monipuolisempaa, jonka lisäksi haastekertoimia nostetaan monenlaisilla erikoisuuksilla, jotka pakottavat muokkaamaan taistelustrategiaa jatkuvasti. Esimerkiksi tietyt hahmot ovat immuuneja mielenkaappaukselle ja toisaalla taas kannattaa niitata tietyt vihulaiset kenttään ensimmäisenä, koska ne boostaavat muiden tuhovoimaa. Tämän ansiosta toiminnassa säilyy tietynlainen tuoreus koko pelin ajan. Vaihtelua tuovat myös pomotaistelut, jotka katkovat perusmäiskintää, vaikka eivät mitään erikoista tarjoakaan.

Jokin toiminnassa kuitenkin tökkii. Yhteenottoja on aivan liikaa, minkä lisäksi taistelusta uupuu tyydyttävä flow. Vaikka se ihan hauskaa onkin, vihujen kaappaaminen hallintaan katkoo toiminnan soljuvuutta muuttaen konfliktit turhankin strategiapohjaiseksi shakkipeliksi. Taistelun synnyttämä huuma lopahtaa, kun joudut kerta toisensa jälkeen miettimään järjestystä, jossa vihut kannattaa kaapata haltuunsa, jotta nämä iskisivät toisiinsa mahdollisimman paljon vahinkoa. Lisäksi pelistä uupuu tyydyttävä kehittymisen kokemus, sillä vielä loppusuorallakin huomasin kuolevani tavallisten rivimiesten käsiin. Kyllä tämänlaisen pelin tulisi tarjota fiilis siitä, että pelaaja aidosti kehittyy ja pystyy lopulta kaatamaan minkä vihollisen tahansa. Nyt näin ei ole. Tekijäpoppoon olisi kannattanut ottaa mallia vaikkapa Horizon Zero -peleistä, joissa tämä elementti on erinomaisesti toteutettu.



Toimintaan liittyvä turhautuminen on kuitenkin vain jäävuoren huippu, sillä Unknown 9: Awakening jää puutteelliseksi monellakin tavalla. Pieniä murheita on vaikka kuinka paljon: ruudunpäivitys tökkii ja siellä täällä kohtaa monenlaisia bugeja. Esimerkiksi tallennusikkunan ilmoittama peliaika näyttää aivan mitä sattuu. Kokonaisuus on monellakin tavalla hiomaton ja viimeistelemätön.


Suurin ongelma muodostuu kuitenkin pelin itseään toistavasta rakenteesta. Unknown 9: Awakening etenee tiukasti putkessa, jonka aikana saa hakata jokaista vastaantulijaa puuduttavuuteen saakka. Vaikka taistelumekaniikka mahdollistaa nujakoiden hoitamisen monella tavalla, ei tässä siltikään ole riittävästi vaihtelua. Putkessa tapahtuva eteneminen alkaa nopeasti tuntumaan esteradalta, jonka ainoa tarkoitus on raivata kaikki vastantulijat tieltä. On myös lähes surkuhupaisaa, kuinka joka paikka on “sattumalta” täynnä piiloutumiseen sopivia pensaita sekä räjähdepulloja ynnä muita objekteja, joita manipuloimalla voidaan aiheuttaa vahinkoa vihulaisille. Tämän myötä jokainen tapahtumapaikka tuntuu peliä varten lavastetulta tilanteelta, mikä osaltaan syö kokemuksen immersiota.

Kehuja Unknown 9: Awakening ansaitsee kuitenkin maisemiensa puolesta. Vaikka graafinen ilme ei ole viimeisen päälle toteutettu, on matkalle ripoteltu paljon kiinnostavaa nähtävää ja upeita ympäristöjä. Niissä on myös riittävästi vaihtelua, minkä myötä historiaa sekä salaperäisyyttä henkivässä maailmassa on mielenkiintoista vaeltaa. Tällä osa-alueella tekijästudion visio on saatettu hienolla tavalla lopputuotteeseen.



Unknown 9: Awakening on haastava peli arvioida. Se toisaalta toimii riittävän hyvin ja on sen verran perusvarmasti toteutettu, että kokemuksen täysi lyttääminen on mahdotonta. Muutamat veikeät ideat yhdistettynä näyttäviin tapahtumapaikkoihin pitävät mielenkiintoa riittävästi yllä. Kyllä tämä varmasti toimii pelaajille, jotka eivät ole samantyyppisiä pelejä liikoja pelanneet.


Mutta sitten taas. Mukana ei ole oikeastaan mitään sellaista, minkä takia tämän pariin haluaisi palata myöhemmin. Samasta puusta veistettyjä pelejä on tehty niin paljon ja niin paljon paremmin, että tällä kertaa jäädään auttamattomasti jalkoihin. Kun kokonaisuutta rasittaa vielä toisteisuus, hiomattomuus sekä monia osa-alueita vaivaava kädenlämpöisyys, alkaa ongelmia olemaan yksinkertaisesti liikaa.

Unknown 9: Awakening on hyvä esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun kunnianhimoinen visio ei kohtaa toteutuksen kanssa. On hankala uskoa, että pelin ympärille suunniteltu tarinauniversumi lähtee tämän tuotoksen myötä kunnolliseen lentoon.