Vuonna 2010 julkaistu Red Dead Redemption on minun kirjoissani Rockstar Gamesin parhaita pelejä ikinä, yhdessä jatko-osansa, Red Dead Redemption II:n kanssa. Konsolipelaajille tämä tuskin tulee suurena yllätyksenä, sillä kyseessä oli aikanaan valtava myyntihitti, joka putsasi palkintopöytiä. Syystä tai toisesta peliä ei kuitenkaan julkaistu PC:lle useista toiveista ja jopa nettivetoomuksista huolimatta.


Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sillä herran vuonna 2024 – kuusi vuotta myös PC:lle julkaistun jatko-osan ilmestymisen jälkeen – tämä aukko yleissivistyksessä on vihdoin paikattu ja Red Dead Redemption on myös PC-peli. 50 euron hintalappu 14 vuoden takaisesta julkaisusta tuntuu kovalta, joten käännöksen olisi syytä olla kaikin puolin parasta A-ryhmää.

Joten miten on?



Red Dead Redemption kertoo tarinan John Marstonista, joka Rockstarin perustyyliin on entinen rikollinen, joka on perustanut perheen ja pyrkinyt sen jälkeen pysymään kaidalla polulla. Liittovaltion agentit sieppaavat Marstonin perheen ja tekevät tälle yksinkertaisen tarjouksen: j?os tämä auttaa heitä pidättämään Marstonin entiset rikolliskumppanit, perhe palautetaan hänelle. Operaatio ei tietenkään mene suunnitelmien mukaisesti ja pian Marston makaakin jo oletetusti kuolleena ojassa. Sitten onkin aika ladata akkuja uutta yritystä varten.


Pidin aikanaan suunnattomasti Red Dead Redemptionista jo puhtaasti sen takia, että se on tyyliltään niin erilainen kuin käytännössä kaikki muut Rockstarin pelit. Enkä puhu nyt vain siitä, että se sijoittuu nykypäivän Amerikan sijasta villiin länteen. Siinä missä esimerkiksi Grand Theft Autot ovat aina olleet täynnä enemmän tai vähemmän toimivaa komediaa ja niiden tarinat on kiedottu useisiin ironian kerroksiin, Red Dead Redemption uskaltaa olla rehellinen ja aito. Se on selvästi ammentanut inspiraatiota klassisista länkkäreistä ja on uskollinen niiden tyylille. Mukana on toki myös huumoria, mutta vain sivuroolissa.

Itse peli on tietenkin avoimen maailman toimintaseikkailua, jossa sen varsinaisen päätarinan ohella riittää valtavasti muutakin tekemistä aarrejahtien, palkkionmetsästyksen, sivutarinoiden, haasteiden ja minipelien muodossa. Monet näistä elementeistä tuntuvat vuoden 2024 perspektiivistä sangen yksinkertaisilta, mikä ei ole hirveä ihme. Kyse on kuitenkin usein niiden ensimmäisestä versiosta, jota Rockstar sitten jatkokehitteli Grand Theft Auto V:tä ja Red Dead Redemption II:ta varten, mutta jotka nyt esitetään alkuperäisessä muodossaan.


On myös todettava, että homma selvästi hoidettiin jo aikanaan sangen hyvin, sillä vaikka myöhempien Rockstar-pelien pelaajat jäävätkin ehkä kaipaamaan jotain tuunauksia, pelillinen sisältö sieppasi minut taas mukaansa täysillä alusta saakka ja nopeaksi tekniseksi vilkaisuksi tarkoitettu arvostelujakso heitti pelitunnit jo ensimmäisen viikon aikana 20:n paremmalle puolelle.

PC-julkaisu sisältää myös suoraan myöhemmin maksullisena lisäsisältönä julkaistun Undead Nightmare -laajennuksen, joka on puhdasta huikeutta. Grindhouse- ja eksploitaatioleffojen tyyliä tavoittelevassa laajennuksessa kuolleet nousevat haudoistaan ja heittävät pelaajan keskelle avoimen maailman selviytymiskauhua. Kovaa menoa, varsinkin jos on nähnyt esikuvina toimineita vanhoja kauhuleffoja ja osaa arvostaa runsaita tyyliviittauksia.

Peli siis toimii edelleen mainiosti, mutta miten on PC-version laita?



Red Dead Redemptionin PC-käännös on enimmäkseen asiallinen, mutta muutamalla suuremmalla kysymysmerkillä. Jo pelin vaatimaton, alle 10 gigatavun koko, kertoo jo paljon. Vaikka PC-käännös tukeekin moderneja resoluutioita, sen tekstuurit näyttävät yhä usein hyvin suttuisilta. Maailman geometria on myös prikulleen samanlainen kuin alkuperäisessä versiossa, joten visuaalinen ilme on välillä valitettavan pliisu.


Tämä on kummallista, sillä muuten PC-versiota varten on selvästi tehty työtä. Pelimoottori tukee sekä AMD:n että nVidian tuoreimpia ajuriominaisuuksia ja mukaan on tungettu myös kunnollinen HDR-tuki. Hyvällä HDR-näytöllä jo ennestään vaikuttavat valoefektit näyttävät entistä paremmilta. Valtavan piirtoetäisyyden ansiosta avoimella preerialla vaeltelu onkin omalla tavallaan vaikuttava kokemus.

Oma pelikokemukseni oli myös teknisesti erinomainen. Peli itse suositteli korkean tason grafiikka-asetuksia, mutta urheana miehenä heitin kaikki ultra-tasolle 1440P-resoluutiolla, eikä peli pätkinyt tai nykinyt kertaakaan edes ruuhkaisimmissa kaupungeissa. Tässä kohtaa pari huomiota: ensinnäkin koneessani on Ryzen 7800X3D -prosessori ja RTX 3080 -näytönohjain, eli vääntöä löytyy kohtalaisesti. Hieman vaatimattomammilla asetuksilla Steam Deck pyörittää peliä myös mainiosti, joten selvästi peli skaalautuu mukavasti myös alaspäin. Lisäksi nettikeskustelujen perusteella jotkut tehokkaampien Intel-prosessorien omistajatkin ovat kohdanneet mikronykimistä ja töksähtelyjä, joten kokoonpanosta riippuen pelikokemus ei välttämättä ole täysin ongelmaton. Mutta sitä varten taivaan isä keksi Steam-palautukset!


Sitten se suurin kysymysmerkki ja puute: moninpelin puute. Red Dead Redemption sisälsi aikanaan todella mainion ja viihdyttävän moninpelin, jossa pelaajat muodostivat keskenään rikollisjengejä ja kohelsivat sitten avoimessa maailmassa. Vaikka en itse ole yleisesti suunnaton PVP-moninpelin ystävä ja saan allergisen reaktion GTA V:n moninpelistä, Red Dead Redemption vei aikanaan mukanaan. Niinpä onkin valtava harmi, että PC-versio ei sisällä moninpeliä lainkaan.

Moninpelin puutteen ohella se suurin kysymysmerkki on hintalappu. 50 euroa on aika jäätävä hinta 14 vuoden takaisen pelin uudelleenjulkaisusta. Okei, mukana on myös alkujaan maksullinen laajennusosa, mutta se on aika perusvaatimus. Ymmärtäisin hintalapun, jos Red Dead Redemption olisi portattu käyttämään jatko-osan moottoria tai tehty kokonaan uusiksi, mutta nyt sitä on vaikeampi nielaista. Hyväksymistä vaikeuttaa myös se, että vaikka PC-versio toimikin – ainakin minulla – teknisesti hyvin, peli kyllä näyttää ikäiseltään ja olisi kaivannut visuaalisesti vähän enemmän tuunausta.


Kolikon kääntöpuolella on todettava, että vaikka naputettavaa löytyykin, Red Dead Redemption on yhä erinomainen peli, josta irtoaa hupia useammaksi kymmeneksi tunniksi. Niinpä olemmekin sellaisen klassisen arvovalinnan äärellä, mutta nyt konkreettisessa mielessä. Maksaisinko itse tästä versiosta 50 euroa? Heittämällä. Mutta ymmärrän myös hyvin, jos joku haluaa jäädä odottamaan alennusmyyntejä ja varmasti tuloillaan olevia modeja.