Olen pitänyt aina nurinkurisena nimetä pelisarja pääroolissa olevan Linkin sijaan sivurooliin jäävällä Zeldalla. Asiat ovat toisin tuoreessa Zelda-pelissä Echoes of Wisdom. Pelin alussa saapastellaan kyllä tuttuun tapaan Linkinä, joka on pelastamassa vangittua prinsessaa. Pelastusretki saa kuitenkin uusia ulottuvuuksia salaperäisen repeämän niellessä miekkasankarimme. Prinsessa Zelda pelastuu, mutta asiat menevät päälaelleen, kun tuoreen päähahmon tulee tutkia mikä vei Linkin mennessään.


Repeämä laajenee nopeasti pelin maailmassa Hyrulessa, peittäen kylien alueita ja niellen kansalaisia mukanaan. Hyrulen kuningas ja kuningaskunnan linna saavat kokea myös osansa ilmiön voimasta. Nielu sylkäisee maailmaan kuninkaan riivatun kopion ja kaikki asettuvat hänen julistuksiensa jälkeen Zeldaa vastaan. Vankityrmään joutunut sankarimme kokee ihmeen, kun salaperäinen keiju Tri ilmaantuu hänen luokseen. Trin ja Tri-sauvan avulla Zelda saa voimia, joilla hän pystyy luomaan kaikuja, kopioita maailmassa vastaan tulevista elementeistä.



Pelistä tekee omintakeisen sen taistelu- ja pulmienratkaisusysteemi, jossa kaikuja hyödyntäen napataan talteen esimerkiksi kamppailussa nujerrettu taistelupossu ja sen jälkeen siitä voi luoda kopion missä vain tilanteessa taistelemaan sankarimme puolesta. Pelin alussa kaikulistalle päätynyt sänky on muun muassa näppärä kiipeilyalusta, kun niitä pinoaa useamman päällekkäin luoden rappuset. Jotakuinkin minkä tahansa tuhottavan elementin voi haalia mukaansa ja hyödyntää myöhemmin. Niistä muodostuu pitkän pitkä lista pelin edetessä ja sen kahlaaminen muuttuu ajan saatossa jo hieman hankalaksi.


Kaiut ovat mainio tapa taistella ja ratkaista pelissä jatkuvasti vastaan tulevia pulmia. Oma tyhmyys tuli tosin aika ajoin esiin, kun ihan aina ei hoksannut mistä kaikesta voikaan luoda itselleen kopion. Pelin juju onkin, että kaikkea ei välttämättä ei tarvitse olla napattuna mukaan, vaan ratkaisuja ja erilaisia ratkaisumalleja erinäisiin haasteisiin on pääosin lukuisia.

Miekkaa ei olla täysin heitetty hukkaan, vaan pelaaja voi aktivoida Zeldan taistelutilaan, jossa pystyy taistelemaan pelisarjasta tutumpaan tyyliin miekoin ja jousipyssyin. Taistelumoodi on hyvin rajoitettu ja sen voi ottaa käyttöön vain pieneksi hetkeksi kerrallaan. Huomasinkin käyttäneeni mahdollisuutta vain hyvin harvoin, koska säästelin sitä oikeasti kiperiä tilanteita varten - sellaisia, joista en meinannut selvitä ilman lisävoimaa.



Vapaita pelimekaniikoita tukee pelin hieno, vapaasti tutkittava ja graafisesti pirteä miljöö. Pelialueissa riittää runsaasti koluttavaa ja piilotettuja luolien suuaukkoja on runsaasti lisätutkittaviksi. Pelimaailma yhdistelee vapaata pelimaailmaa ja putkimaisempia luolastoja, joihin pelin päätehtävät, pomotaistelut jne. sijoittuvat. Vaikka pelimaailma on suhteellisen laaja, ei kolkkouden tunnetta juuri pääse esiintymään. Erilaiset kylät ovat melko lähekkäin sijoiteltuja ja niissä pyörii eloisuutta luoden jonkin verran juttuseuraa.


Pienenä hauskana kuriositeettina pelin maailmassa törmää toistuvasti mustiin mirreihin. Pelinkehittäjien kissainnostuksen ansiosta sopivalla Zelda-teemaisella Amiibolla voi aktivoida myös päähahmon kissateemaan asusteen muodossa. Mukavan kissamaista.

Tarinankennonnallisesti peli on hieman itseään toistava pohjautuessaan alussa kerrottuun repeämien aiheuttajan selvittelyyn ja kadonneiden pelasteluun repeämän osa kerrallaan. Keskustelut pelimaailman hahmojen kanssa kuljettavat tarinaa eteenpäin, mutta yllättäviä hetkiä olisi kaivannut enemmän. Tarinaa voi hieman syventää keskustelemalla kaikkien vastaantulevien kanssa, mutta paljolti väen kommentit ovat samankaltaisia.



Zeldan isännöimä seikkailu tarjoaa riittävästi omaperäisyyttä erottautuakseen perinteisemmistä Linkin seikkailuista. Kaiut, tuo pelin suola, tuo tutunoloiseen pelimaailmaan runsaasti uutta ulottuvuutta. Peli onnistuu hienosti olennaisimmissa asioissa ja on myönnettävä, että nukkumaanmenon aikaan tuli useammankin kerran käytyä sisäistä keskustelua: “josko hetki vielä”. Teknisesti peli vaikutti laadukkaasti viimeistellyltä ja en kertaakaan huomannut olevani sellaisessa tilanteessa, jota pelisuunnittelijat eivät olisi reitilleni suunnitelleet.


Peliä voi hyvin mielin suositella myös kuuluisaan pukinkonttiin. Huomioiden pelin ikäsuosituksen se soveltuu hyvin nuoremmillekin pelaajille. Jotta seikkailu rullaa nautittavasti eteenpäin, pelaajalta vaaditaan hieman kykyä ja halua sisäistää englanninkielistä lukemaansa – ainakin poimimaan keskusteluista ilmansuunnat, joihin kyläläiset suosittelevat seuraavaksi matkaamaan.