Funko Fusion on paperilla täydellinen peli: Otetaan Funko -brändin vinyyliset ja tunnistettavat hahmot, läjäpäin televisio- ja elokuvasarjojen lisenssejä ja kasataan aineksista tuotos, joka muistuttaa tyyliltään ja huumoriltaan Lego-universumiin sijoittuvia pelejä. Kuinka näistä lähtökohdista voisi luoda pelin, joka ei toimi?


Valitettavasti melkoisen helposti. Ainakin kun katsoo, mitä Funko Fusionin tekijäpoppoo 10:10 Games on saanut aikaiseksi. Nyt nimittäin mennään niin reilusti metsään, että eräoppaalle, kompassille ja kartalle olisi tarvetta.



Funko Fusion elämä ja henki ovat sen haalimat lisenssit, jotka mahdollistavat seikkailun monissa elokuvista ja televisiosarjoista tutuissa maailmoissa. Näitähän riittää, sillä mukana ovat muun muassa kauhuleffa The Thing, dinorymistely Jurassic World, scifi-sarja Battlestar Galactica, toimintakomedia Hot Fuzz ja vaikka mitä muuta. Ja ilmeisesti lisää on luvassa ladattavien lisäosien myötä. Sisällöstä ei siis tule olemaan puutetta tulevaisuudessakaan.

Pelin tarina sijoittuu taianomaiselle Funko-tehtaalle, jossa kaikesta katkeroitunut Eddy-pahis sotkee tuotantolaitoksen arkiset kuviot. Sen myötä pelaajan tehtäväksi jää asioiden kuntoon laittaminen, mikä tarkoittaa sukellusta tehtaalta löytyviin moninaisiin universumeihin, joista erilaisia kruunuja keräämällä tehtaan pomo saadaan palautettua ennalleen ja asiat normaaliin päiväjärjestykseen. Tai jotain sinne päin. Mitä nämä kruunut ovat ja miksi ne ovat tärkeitä, jäi ainakin minulle epäselväksi. Pelin kehystarina kun ei ole erityisen kiinnostava eikä sitä ole esitetty onnistuneesti.


Käytännössä pelaaminen etenee siten, että pelaaja valitsee tarjolla olevista maailmoista mieleisen ja suorittaa siellä useampaan pienempään tehtävään jaetun juonikokonaisuuden. Jokainen maailma on jaettu viiteen tehtävään, joista ensimmäisessä Eddy tulee sotkemaan maailman tasapainon ja viimeisessä nähdään pomotaistelu, jonka aikana pääpahikselle annetaan pataan. Samaa kaavaa toistetaan jokaisessa maailmassa, ja toiston myötä pelaaminen rupeaa maistumaan muovilta muutaman tason jälkeen.



Funko-teemainen peli voisi olla lajityypiltään mitä tahansa. Kevyt seikkailupeli roolipelielementeillä? Toimisi varmasti! Vanhan liiton tasoloikkapeli? Iskisi suurella todennäköisyydellä napakymppiin! Perhana, miksei vaikka jonkinlainen parisuhde- ja elämäsimulaattorin yhdistelmä? Kyllä sitä ainakin kokeilisi!


Sen sijaan tekijäpoppoo on valinnut sen kaikista väsyneimmän ja tylsimmän vaihtoehdon, jonka vain valita voi: tasapaksusti toteutetun räiskintäpelin, joita tuntuu muutenkin tursuavan pelimaailman jokaisesta tuutista jatkuvalla syötöllä. Pahinta on, että kehittäjät ovat ilmeisesti itse olleet tyytyväisiä ratkaisuun, sillä räiskintää sitten onkin tarjolla koko pelin keston ajan.

Ongelman kruunaa se, että räiskiminen on erittäin väsyneesti toteutettua, eikä siinä ole kunnollista tuntumaa. Ohessa tapahtuva erinäisten asioiden keräily, kevyt pulmanratkonta sekä erilaisissa maailmoissa seikkailu tarjoavat piristävää vaihtelua, mutta eivät riittävästi. Kaikki hyvät puolet hukkuvat puolivillaisen räiskinnän alle.



Funko Fusion herättää monessa kohtaa miettimään, onko tekijöillä ollut selkeä visio siitä, mitä he peliltä haluavat. Näkyvin merkki on pelin omituinen ikäpolitiikka, sillä paikasta riippuen pelin ikäraja on joko 12 tai 16 vuotta. Siis mitä ihmettä? Muovisia hahmoja hyödyntävä värikäs räiskintäpeli, joka näyttää lasten peliltä, ei lopulta olekaan lastenpeli?


Mukana on kyllä yllättävän rajua sisältöä synkkien kauhutunnelmien, vääristyneiden hirviöiden ja karujen rikospaikkojen muodossa, minkä lisäksi meno äityy väkivaltaiseksi aseiden paukkuessa ja astaloiden viuhuessa. Rymistelyn aikana vinyylifiguurit lentelevät osiin erinäisten ruumiineritteiden roiskuessa ympäriinsä. Erityisesti kauhumaailmoissa meininki on varsin kuumottavaa, joten korkeallekin ikärajalle on perusteet.

Ratkaisu on kuitenkin äärimmäisen typerä, sillä tällaisenaan Funko Fusion ei sovellu oikein kenellekään. Varttuneemmille pelaajille tekele on turhan yksinkertainen ja tylsä, alle 10-vuotiaille lapsille sitä taas ei voi ikärajan puolesta antaa pelattavaksi. Omituisella ikärajapolitiikalla on rajattu pihalle pelin potentiaalisin pelaajaryhmä. Kokonaisuus olisi toiminut varmasti aivan yhtä hyvin, vaikka sisällöstä olisi ruuvattu pois pahimmat ylilyönnit ja sen kautta mahdollistettu pelaaminen myös nuoremmalle väestölle.



Ei kaikki sentään ole pelkkää kurjuutta ja menetettyjä mahdollisuuksia, sillä visuaalisella puolella peli ansaitsee kehuja.


Funko Fusion on näyttävä ja värikkäästi toteutettu peli. Funko-hahmot ovat upean näköisiä ja uusia tapahtumapaikkoja on ainakin alkuun mukava tutkia, sillä vastaantulevista maisemista on mielenkiintoista bongailla elokuvista ja sarjoista tuttuja paikkoja. Ne kun on tuotu muoviseen maailmaan varsin näyttävästi.

Komea ulkokuori onkin ehdottomasti pelin suurin vahvuus. Varsinaisten lisenssimaailmojen lisäksi suitsutusta ansaitsevat myös Funko-tehtaan mielikuvitukselliset yksityiskohdat sekä siellä nähtävien pelimaailmojen aulatilat, jotka ovat upeasti toteutettuja. Piristävää on myös se, että paikoitellen visuaalinen ilme elää sen mukaan, missä maailmassa ollaan. Erityisesti He-Man-universumin korostetun sarjakuvamainen grafiikka näyttää todella hyvältä, erottuu joukosta ja sopii teemaan kuin miekka prinssi Adamin käteen. Vastaavaa revittelyä vain olisi toivonut enemmänkin.



Komeat puitteet eivät pelasta kokonaisuutta, sillä Funko Fusion on näyttävästä ulkokuorestaan huolimatta tympeä peli. Erilaiset lisenssit tarjoaisivat mahdollisuuden tehdä aidosti erilaisia maailmoja, jossa tapahtumapaikkojen lisäksi vaihtelua voitaisiin tuoda myös itse pelimekaniikkaan. Nyt maisemat kyllä vaihtuvat, mutta joka paikassa paukutellaan menemään samalla puuduttavalla kaavalla. Ilmeisesti pakettiin on suunnitteilla myös jonkinlainen moninpelimahdollisuus, mutta tämä tuskin pelikokemusta merkittävästi parantaa.


Tuntuu, etteivät tekijät ole viitsineet tehdä kuin sen pakollisen minimin, jolla peli on saatu julkaisukuntoon ja se heijastelee pelaamiseen hyvin voimakkaasti. Arvostelua varten pelin pariin palaaminen tuntui jokaisella käynnistyksellä lähes ylivoimaiselta urakalta ja se olisi varmasti jäänyt kesken, jos en olisi pakottanut itseäni pelaamaan loppuun saakka. Ilmeisesti pelissä olisi perustasojen lisäksi myös salattua ekstrasisältöä, mutta en sitä omien sessioiden aikana saanut avattua - enkä toisaalta halunnutkaan. Jo perustasojen läpikäyminen oli sen verran tuskaista, että lisää voi vaatia ainoastaan ihminen, joka haluaa kiduttaa itseään.

Funko Fusionilla on hetkensä, mutta lopputulos on kuin Funko Pop! -hahmot itsessään. Ne näyttävät hyvältä ja niitä on mukava katsella, mutta ne ovat kuitenkin vain keräilyesineitä ja koristeita, joista ei ole leikkikaluiksi. Funko Fusion on tylsä, itseään toistava ja piinallinen pelikokemus, joka herättää pohtimaan, miksi tällainen peli on ylipäätään pitänyt tehdä.