18 vuotta sitten julkaistu Dead Rising yhdisti joka tuutista puskeneet zombiet perijapanilaiseen päättömyyteen: lopputuloksena oli useamman jatko-osan poikinut, hartaasti muisteltu klassikko. Pelisarjan viimeisin osa ilmestyi kahdeksan vuotta sitten, joten Capcom haluaa lähettää pelaajat takaisin sinne mistä kaikki alkoi: epäkuolleiden hirviöiden täyttämään ostoskeskukseen – joskin nykypäivän koneille remasteroituna.



Lyhyesti sanottuna Dead Rising Deluxe Remaster on tyylipuhdas ja kunnioittava remasterointi vuoden 2006 Dead Risingista. Grafiikkapäivitys on ilmiselvin ja merkittävin uudistus, mutta päivitetyn ulkokuoren alla on hiottu myös tekoälyn kaltaisia asioita. Uudistukset ovat yleisesti ottaen varsin hienovaraisia sekä monin paikoin huomaamattomia. Remasterin digitaaliset versiot ilmestyivät Xbox Series X/S:lle, Playstation 5:lle sekä PC:lle syyskuun puolivälissä, konsoleiden fyysisiä versioita täytyy odotella marraskuun alkuun.


Jos alkuperäinen Dead Rising ei ole entuudestaan tuttu, premissi mukailee George A. Romeron Dawn of the Dead -elokuvaa, jossa pikkukaupungin asukkaat ovat paenneet zombeja ostoskeskuksen turviin. Journalisti Frank West haistaa skuupin, kun Yhdysvaltojen armeija eristää Willametten kaupungin ulkomaailmasta. Karmea totuus selviää Westin vuokratessa helikopterilennon saartoalueelle: kaupunkihan on täynnä ympäriinsä laahustavia kalmoja, jotka syövät kaikki selviytyjät! Lisätutkimuksia vaativan tilanteen vuoksi West ja helikopterilentäjä sopivat, että reportteri jää selvittämään Willametten tapahtumia 72 tunniksi. 3 vuorokauden kuluttua helikopteri palaa noukkimaan reportterin ostoskekuksen katolta – ja jos katolla ei ole ketään odottamassa, toista mahdollisuutta ei tule.


72 tunnin aikarajoitus ei ole pelkkää tarinointia, vaan aito aikarajoitus: pelaajalla on 3 pelinsisäistä päivää aikaa tutkia ostoskeskuksen käytäviä, ja sitten on pakko lähteä. Jos et ehdi suorittaa jokaista päätehtävää, pelastaa kaikkia sivullisia tai tutkia jokaista ostoskeskuksen sivukujaa, vaatekauppaa ja parkkihallia, se on voi voi! 72 pelinsisäistä tuntia vastaa tosimaailmassa alle kymmentä tuntia. Aikarajoitus toimii erinomaisesti yhä vuonna 2024: pelatessa on jatkuvasti tuli takamuksen alla, tikittävä rannekello kohottaa hikikarpaloita ohimolle ja mekaniikka pakottaa ennen kaikkea tekemään zombie-tarinoista tuttuja vaikeita valintoja: onko tärkeämpää pelastaa levykauppaan linnoittautuneet eläkeläiset vai selvittää skuuppi epidemian alkuperästä?



Dead Rising Deluxe Remaster on siis mainiosti toteutettu remaster, jota voi suositella sekä alkuperäisversion faneille että niille pelaajille, joilla ensimmäinen reissu mädäntyvään ostoskeskukseen jäi välistä. Yksi pelin alkuperäisistä myyntivalteista oli lähes ennennäkemättömän massiiviset zombielaumat. Vaikka alkuperäisversion sekä nykypäivän välissä on harvennettu mm. Valven Left 4 Deadin, Turtle Rock Studiosin Back 4 Bloodin sekä Saber Interactiven World War Z:n zombielaumoja, Dead Risingin joukot tekevät yhä vaikutuksen. Ostoskeskus on täydellisen kokoinen tapahtumapaikka epidemialle, jolloin ympäristöt tarjoavat vuorotellen sekä väljempiä levähdyspaikkoja että täyteen ahdettuja umpikujia.


Romeron Dawn of the Deadin tavoin myös Dead Rising unohtaa liiallisen synkistelyn ja keskittyy amerikkalaisen kulutusyhteiskunnan satirisoimiseen. Japanilaiset pelisuunnittelijat ovat tosin täyttäneet oman ostoskeskuksensa elämää suuremmilla hahmoilla sekä täysin överiksi menevällä toiminnalla: tarinassa satirisoidaan kaikkea poliisiväkivallasta länsimaiden lihansyöntiin, jonka lisäksi West antautuu absoluuttiselle verihurmokselle mäiskimällä epäkuolleita kättä pidemmällä. Astaloksi kelpaa melkeinpä mikä tahansa maan ja taivaan väliltä, aina pehmoleluista puistonpenkkeihin, tai CD-levyistä painonnostotankoihin asti.

Kolmepäiväisen selviytymiskamppailun aikana käveleviä kalmoja kaadetaan tuhatkaupalla, joka alkaa ikävä kyllä tuntua loppua myöten: vaikka tarjolla on erilaisia aseita tuntikausien testailuun, tappelumekaniikat ovat sen verran tavanomaiset, että viimeisten pelituntien aikana zombielaumat ohittaa monesti juoksemalla. Muutamat modernisoinnit kyllä parantavat toimintaa. Esimerkiksi hiljalleen kuluvien aseiden elinvoima näkyy nyt aseen ikonissa, joka helpottaa inventaarion managerointia; modernisoitu tähtäily taas mahdollistaa samanaikaisen tähtäilyn sekä liikkumisen. Jostakin syystä kammottava autoilu on pysynyt muuttumattomana: ajoneuvo ajaa tikkusuorana juuri siihen suuntaan mihin renkaat osoittavat, kunnes tielle sattuu jotakin zombieta raskaampaa. Tällöin ajoneuvo pysähtyy nanosekunnissa paikoilleen. On ymmärrettävää, etteivät hyvin harvinaiset ajoneuvo-osuudet ole olleet ykkösprioriteetti, mutta ajomallinnus on niin kammottavaa että ajoneuvojen poistaminenkin olisi saattanut olla parempi valinta.


Vaikka Dead Risingin meininki on yhtä eksentristä kuin ennenkin, huonosti ikääntyneitä aspekteja on hieman siloiteltu. Esimerkiksi pandemiasta seonneet, “psykopaateiksi” nimetyt pomotappelut sisältävät nyt vähemmän rasisistia stereotypioita – vaikka niitäkin riittää yhä mm. ostoskeskuksen sisäpihaa terrrorisoivien vankikarkureiden muodossa. Pikkutuhmaa erotiikkaa on myös siistitty: reportteri ei saa enää erikoispisteitä eroottisten valokuvien napsimisesta. Puritaaniseksi meno ei sentään ole muuttunut, sillä anteliaita asuja ja kuvakulmia on yhä tarjolla.



Vaikka hahmoissa ja vitseissä on nähtävissä tiettyä ikääntymistä, Dead Rising Deluxe Remaster on kestänyt aikaa varsin hyvin. 50 euron hintalappu lähes 20 vuotta vanhasta pelistä tuntuu myös hieman tyyriiltä, mutta toisaalta Dead Rising tarjoaa erinomaisen aikamatkan Xbox 360:n ja Playstation 3:n aikakaudelle.


Erityisesti pelissä iskee sen rikkaus: rikkaus käsikirjoituksessa, rikkaus mekaniikoissa ja rikkaus kaikessa överiydessä. Dead Risingissa ei tarvitsisi olla valokuvausmekaniikkaa, jonka avulla Frank West kerää itselleen kokemuspisteitä ottamalla mahdollisimman brutaaleja, pelottavia tai vauhdikkaita valokuvia; Dead Risingissa ei myöskään tarvitsisi olla teräaseilla täytettyjä ostoskärryjä, joilla voi rynnistellä pitkin supermarketin ahtaita käytäviä – eikä Dead Rising Deluxe Remasterissa tarvitsisi olla näin nättejä grafiikoita, vaikka ne toimivatkin hyvänä siltana uudemmalle pelaajasukupolvelle. Kaikkia näitä silti löytyy, ja löytyypä vielä paljon enemmänkin kaikkea.

Nykyajan ylitsepursuavan avoimiin maailmoihin (joita myöhemmät Dead Risingitkin kyllä sisälsivät…) kyllästyneelle Willametten ostoskeskus näyttäytyy myös erinomaisena muistutuksena tiiviistä, hyvin mietitystä kenttäsuunnittelusta: peli on juuri sopivan pituinen ja ympäristöt juuri sopivan kokoisia, että kokemus pysyy yhtä tiukkana kuin pulssi koholla. Turhan laajojen ympäristöjen lisäksi pelisarjan myöhemmät osat perseilivät liiaksi hullunkurisilla aseilla ja muilla tilpehööreillä, mutta ensimmäinen Dead Rising tasapainoilee täydellisesti realistisen ja eksentrisen välillä. Jos zombieiden liha maistuisi taas vuosikymmenen ähkyn jälkeen, Dead Rising Deluxe Remaster on erinomainen valinta.