On aina kiva yllättyä positiivisesti. Näin kävi minullekin, kun kaverini kysyi, olenko sattumalta pelannut Animal Welliä. En ollut, mutta pintapuolisesti se vaikutti minun jutultani: retrohenkistä pikseligrafiikkaa, metroidvania-meininkiä, kuulemma hyviä puzzleja. On sitä vähemmästäkin pelejä ostettu!

Se kiva yllätys tässä tapauksessa oli, että Animal Well todellakin lunasti odotuksensa, mutta myös ylitti ne, sillä lopputekstien pyöriessä oli pakko todeta, että kyseessä on yksi vuoden parhaista peleistä.



Animal Well paljastaa yhden parhaista ominaisuuksistaan välittömästi pelin aloittamisen jälkeen, sillä pelaajan eteen ei heitetä mitään johdantoja, taustatarinoita, alustuksia saati sitten mitään tutoriaaleja. Sen sijaan ruudulle heitetään jonkinlainen kukkanen (tai ehkä muna?) sekä yksinkertainen ohje: paina nappia. Ja siitä se peli sitten alkaa. Pelaaja ohjastaa pientä palluraa, joka syystä tai toisesta on päätynyt mystiseen villin luonnon ja kummituseläinten täyttämään luolastoon. Oletettavasti tämä on siis se nimeenkin päässyt kaivo.


Olen suorastaan ällistynyt siitä, että Animal Wellin on kehittänyt kokonaan yksi tyyppi. Aikanaan useamman vuoden ammattimaista pelinkehitystä harrastanut devaaja aloitti seitsemän vuotta sitten aluksi harrasteprojektin, jota varten hän muun muassa kehitti kokonaan oman pelimoottorinsa, koska mikään tarjolla ollut valmis vaihtoehto ei sisältänyt esimerkiksi tarpeeksi viiveetöntä kontrollituntumaa. Tästä projektista muovautui sitten lopulta Animal Well.

Ällistykseni johtuu siitä, että yksinäinen kehittäjä on onnistunut suunittelemaan pelin, jonka sisältö, rytmitys ja pelisuunnittelu ovat näin uskomattoman korkeaa tasoa. Tarjolla on todellakin retrohenkistä 2D-metroidvaniaa, jossa pelaaja tutkii tätä kummitusten täyttämää luolastoa ja yrittää selvittää, mitä hänen oikeastaan pitäisi tehdä, sekä myös, miten sitä tehdään. Vaikka peli toki sisältää pinon kekseliäitä ja hauskoja esineitä, jotka kukin antavat pelaajan käyttöön uusia kykyjä, ne eivät suinkaan ole se ainoa tapa, jolla pelin maailma jatkuvasti askel kerrallaan aukeaa enemmän ja enemmän.


Tunicin ja Fezin tavoin merkittävä metroidvania-elementti on tälläkin kertaa se, miten pelaaja oppii käyttämään näitä kykyjään moninaisilla ja yllättävillä tavoilla. Mitään näistä erilaisista tavoista ei suoranaisesti selitetä pelaajalle, kuten ei myöskään niitä erilaisten esineiden toimintamalleja. Sen sijaan peli opettaa tekemällä. Kun pelaaja löytää vaikka jojon, seuraavaksi eteen tulee huone, jossa on jokin yksinkertainen puzzle, jonka ratkaisuun tarvitaan jojoa. Näin pelaaja oppii kokeilemalla, miten esine toimii. Sitten eteen heitetään puzzle, jossa täytyy hieman jo soveltaa opittua. Ahaa, jos käytän jojoa näin, se pystyy myös puikahtamaan kulmien ympäri ja painamaan nappia, johon en muuten yltäisi. Sitten on aika soveltaa opittua, sillä pelin maailma on jaettu karkeasti neljään suurempaan lohkoon, yksi kutakin esinettä varten.

Maailma on tietenkin myös tungettu täyteen kätkettyjä alueita ja salaisuuksia, joiden llöytäminen vaatii avointa mieltä, tutkimusmatkailua ja hoksotinten käyttöä. Kaikki vihjeet kykyjen moninaisista käyttötavoista eivät ole mitenkään korostettuja, vaan joskus vihjeenä voi toimia vaikka jossain huoneessa oleva harmittomalta vaikuttava otus, joka tekee samoja liikkeitä kerrasta toiseen, tai joissain paikoissa taustalla kuuluvat äänet ja melodiat, tai maailman graafiset yksityiskohdat.


Näiden salaisuuksien saavuttaminen taas vaatii sitä, että osaa yhdistellä niitä löytämiään esineitä ja kykyjä jos jonkinlaisilla tavoilla. Jälleen Fezin ja Tunicin tavoin Animal Well on suunniteltu niin erinomaisen hyvin, että pelaaja törmää vähän väliä puzzleihin, jotka tuntuvat aluksi mahdottomilta tai hämmentäviltä, mutta pienen kokeilun jälkeen yleensä huomaa, että niihin on kuin onkin looginen ratkaisu, minkä jälkeen tuntee olevansa maailman suurin nero. Se on niitä pelejä, joissa voi vähän väliä kuvitella, että löysi jonkun kieron kikan tai tekniikan, jota kehittäjä ei ollut ajatellut ja näin onnistui ohittamaan puzzlen helpommin kuin oli tarkoitus, mutta löisin koko omaisuuteni vetoa siitä, että kehittäjä on myös tajunnut nämä keinot ja tarkoituksella mahdollistanut ne. Ei näin mestarillisesti tehtyä ja viimeisteltyä peliä mitenkään vahingossa tehdä.



Erinomaisen pelattavuuden ohella pidin suuresti myös siitä, miten rento ja hurmaava peli on tyyliltään ja tunnelmaltaan. Vaikeustasoa kyllä on runsaasti (mutta ei liikaa – peli ei juuri koskaan tuntunut epäreilulta), mutta tunnelma ei ole ilkeä tai edes aggressiivinen. Maailma näyttää ja kuulostaa hurmaavalta ja on täynnä hienoja yksityiskohtia, kuten hennosti ilmavirtojen mukana heiluvaa kasvistoa.


Lisäksi peli ei sisällä juuri lainkaan suoranaisia vihollisia. Vaaroja kylläkin, mutta ne ovat miltei aina joko luolaston omia vaarallisia elementtejä, kuten piikkejä tai vesialueita, tai luontonsa ja vaistonsa mukaan käyttäytyviä eläimiä. Koirat tykkäävät jahdata pieniä liikkuvia asioita, ja pelaajan ohjastama pallo on sellainen, joten ei ole ihme, jos koirat jahtaavat myös häntä. Vihollisia ei myöskään tuhota tai hakata henkihieveriin, vaan joko harhautetaan tai pelotetaan pois alueelta.

Tämä kaikki luo peliin todella kotoisan ja viihtyisän tunnelman, joka iski minuun kympillä. Suunnittelija on myös selvästi ollut hyvänsuopainen, sillä vaikka pelaaja kyllä menettää henkensä vähän väliä, kuolemasta ei juuri koskaan varsinaisesti sakoteta. Peli jatkuu edellisestä tallennuspisteestä, ja vaikka sieltä täytyykin juosta takaisin kuolinpaikalle, kaikki maailmassa tehdyt asiat ovat yhä tehtyjä, eikä esimerkiksi puzzleja tarvitse tehdä uudelleen.


Ei siitä mihinkään pääse: Animal Well on uskomattoman hyvä peli. Olen itse yleensä niitä pelaajia, joiden huomio ei pysy yhden pelin parissa liian pitkään, mutta Animal Well meni läpi yhden päivän aikana kahdessa eeppisessä sessiossa. Tämän jälkeenkään en toki ollut nähnyt kaikkea, vaan kerättäviä aarteita jäi runsaasti myöhempiä pelikertoja varten, sekä myös paljon sellaisia syvempiä mysteereitä, joita en koskaan saanut ratkaistua, tai en välttämättä edes tajunnut pelin sisältävän ensimmäisellä pelikerrallani.

En tiedä, miten tämän voisi vielä sanoa selvemmin: pelatkaa Animal Welliä. Se seisoo pää pystyssä ja ansaitusti Fezin, Tunicin ja Hollow Knightin kaltaisten pelien rinnalla, mikä ei todellakaan ole mikään pikkujuttu Jos sattuu olemaan PlayStation Plus -pelaaja, siitä ei tarvitse edes maksaa mitään, koska peli on PSN Extra -valikoimissa.