Elämme todellakin uudelleenlämmittelyjen aikakautta, kun Nintendo kaivaa tuntemattomammatkin pelisarjansa kaapistaan. Tällä kertaa mikrolämmitettynä saadaan Nintendo DS:llä alkunsa saanut Another Code: Two Memories sekä sen jatko-osa Another Code: R. Tämä ei toki tarkoita sitä, etteikö työtä olisi tehty hartiavoimin – päinvastoin.


Alkuperäinen Another Code sekä sen jatko-osa Another Code R ovat hyvinkin vanhan koulukunnan seikkailupelejä, jotka toimivat aikanaan rautansa esittelykoneina. Sen huomaa tietyissä kohdin, joskin Nintendo on tehnyt paljon häivyttääkseen alkuperäisten pelien rajoitteita.



Another Coden tarina sysähtää käyntiin, kun teini-ikäinen Ashley saa isältään viestin tulla Blood Edward -saarelle. Mukana Ashleyllä on Switchiä muistuttava DAS-laite, joka on keskeisessä roolissa pulmien ratkonnassa. Perille päästyään isää ei kuitenkaan löydy – ja Ashley lähteekin selvittämään, onko miestä paikalla lainkaan.


Tarinallisesti varsinkin ensimmäinen puoli pelistä on hyvin tiivis paketti. Se on myös osuus pelistä, joka on kokenut eniten muutoksia: lähes täysin staattisista kuvista koostuva 2d-kliksuttelu on käännetty kolmiulotteiseen maailmaan. Alunperin Wiille julkaistua jatko-osaa on muutettu huomattavasti vähemmän visuaalisesti. Lopputulos on kuitenkin alkuperäisiin verrattuna hyvin unenomainen – taustalla pyörivä vielä pianomusiikki alleviivaa sitä.


Siinä missä DS-peliin pohjautuva ensimmäinen puolisko nimeltään Two Memories on liiankin tiivis ja lyhyt, toinen puolisko kärsii hieman rytmityksen puutteesta. Tutkittavaa riittää, mutta päätarinasta poikkeavia hahmoja on liikaa. Pelatessa hiipikin mieleen, että ensimmäisen puoliskon jälkeen haluttiin lisätä täytettä täytteen vuoksi.



Pähkinät on suunnattu pitkälti genren aloittelijoille, sillä ne eivät ihan hirveän suuria älyllisiä harppauksia vaadi. Siitä huolimatta Nintendo tarjoilee pelinsisäisen vihjejärjestelmän, joka käytännössä ratkoo pähkinät pelaajien puolesta. Tätä mahdollisuutta ei varsinaisesti edes pidetä piilossa, vaan vihjeet ovat ensimmäisistä hetkistä lähtien päällä. Ne saa onneksi pois, mutta pähkinöitä ei saa perusasetusta vaikeammaksi.


Toisaalta tämä on osaltaan myös pelin valtti. Vaikka tarinassa on omat surulliset vivahteensa, on Another Coden pelaaminen pääasiassa hyvin rentoa touhua. Pähkinät ovat suhteellisen pieni hidaste tarinalle, mitä varsinkin pelin toisella puolella pääsee lukemaan oikein antaumuksella.
Pieni lisähaaste ei olisi pahaksi


Another Code Recollection on oikein mukaansatempaava yhdistelmä kahta jo unohdettua peliä, joita saattaa olla jopa vaikea päästä pelaamaan nykyalustoilla. Muutokset ovat pääasiassa kaikki oikein hyviä niin grafiikoiden, musiikkien kuin ihan pulmienkin saralla. Näin kokeneemman pelaajan näkökulmasta olisi toki ollut kiva, että haastetta olisi ollut lisättävissä edes asetusten kautta, mutta sen isommin valitettavaa ei ole.

Pienenä loppunarinana täytyy mainita, että vaikka alkuperäiset pelit olisikin pelannut, täytyy ensimmäinen puolisko pelistä pelata läpi ennen kuin pääsee toisen puolen pariin. Ongelma ei sinällään ole iso, mutta tarinat ovat suhteellisen erillisiä.