Super Mario RPG: The Legend of the Seven Stars julkaistiin vuonna 1996 ja se sai ilmestyessään positiivisen vastaanoton. Pelistä tuli rakastettu osa Super Mario -pelien jatkumoa ja se julkaistiinkin vielä Nintendo Wiin ja WiiU:n Virtual Console -versioina sekä tarjottiin Super NES Classic Edition -minikonsolin mukana. Toimisiko peli vielä Switchin aikakaudella ja olisiko pelaajilla vielä kiinnostusta sitä kohtaan? Kyl maar, tuumattiin Nintendolla ja niin peli sai täyden uusioversioinnin. Tällainen on vuoden 2023 puolella julkaistu Super Mario RPG.




SMRPG on nimensä mukaisesti ehta roolipeliseikkailu, yhdistäen roolipelimekaniikkaa ja japanilaisen roolipeliperinteen osia hyvin mariomaiseen meininkiin. Peli alkaa Prinsessa Peachin kaappauksesta, jonka takana on Bowser. Mario rientää apuun, mutta tilanne kääntyy yhtäkkiä täysin nurin, kun uusi vihollinen yllättää koko Mushroom Kingdomin väen. Marion täytyykin pysäyttää mystisen avaruusseppä Smithyn armeija ja pelastaa maailma valloitukselta. Marion joukko kasvaa viiteen hahmoon pelin edetessä, joista taisteluissa voi toimia kerrallaan kolme. Näillä eväillä hyödynnetään erilaisia vahvuuksia eri vihollisia vastaan.

Persoonallista ja humoristista pelimaailmaa on mukavaa tutkia. Isometrinen 3D-grafiikka toimii kuin tasohyppely liikuttaessa eri maailmojen alueella. Tasohyppelymekaniikat ovat sinänsä virkistävä lisä. Ongelmana vain ovat kontrollit, jotka tuntuivat välillä turhauttavilta ja vanhahtavilta. Onneksi nämä tarkkuutta vaativat osiot eivät ole pitkiä, joten ne sujuivat ärsyttävyydestä huolimatta kohtuudella.


Taisteluruudut puolestaan käynnistyvät, kun Mario törmää johonkin vihollishahmoon kartalla kulkiessaan. Yllätystaisteluita ei tule, mikä on äärimmäisen pelaajaystävällinen valinta. Taisteluruudut ovat helposti ymmärrettäviä, ja vaikka englantia ei vielä osaisi, perheen pienimmätkin voivat päästä valinnoista ja valikoista nopeasti jyvälle.



Kaikki hyökkäykset ja esineiden ominaisuudet perustuvat pitkälti elementteihin, resistenssiin ja heikkouksiin, joissa ei ole mitään vaikeasti ymmärrettävää. Hyökkäysten ja puolustusten vuoropohjainen naputtelu on rennohkoa, mutta oman mausteensa tuovat toiminnalliset ajoitushyökkäykset ja -puolustukset, joissa joko oikeassa tahdissa tikkua pyörittämällä tai A- ja B-nappeja painamalla vaikutetaan suoraan siihen, minkä verran vahinkoa tuotetaan tai otetaan vastaan. Ajoitukset on syytä saada toimimaan, tai taistelu voi mennä kerrasta mönkään.


Eteneminen ja hahmotasojen saavuttaminen tuntuvat saavutuksilta, mutta eivät sellaisilta, joiden eteen olisi joutunut uhraamaan mitenkään liikaa tosielämän vapaa-aikaa. Hahmoja täytyy aluksi vahvistaa hieman toistuvilla matalan tason taisteluilla, mutta sen jälkeen voi keskittyä etenemiseen selkäänsä saamisen sijaan. Uutena juttuna Marion mukana taistelussa olevia hahmoja voi myös vaihtaa uuden hahmon ensimmäistä vuoroa vastaan kesken kaiken, jos joku sattuukin olemaan taisteluun vielä liian heikko tai pökertynyt kaveri vaatii vaihtopenkiltä korvaajaa. Kolme hahmoa voivat myös ketjuttaa onnistuneita ajoitusliikkeitä ja tehdä voimakkaita triplahyökkäyksiä.

Vaikeustasoja on kaksi: alkuperäinen ja rento. Rento taso tekee vihollisista heikompia, hahmotasojen noususta nopeampaa ja taistelun ajoituksista helpompia. Vaikeustasojen välillä voi vaihtaa milloin tahansa, mikä on mukavaa.




Välianimaatiot on tehty kokonaan uusiksi ja lopputulos näyttää modernin raikkaalta. Omanlaistaan raikkautta pelaamiseen tuo myös pikamatkustus kartalla, joka sopii hyvin siihen jo tottumaan päässeille pelaajille. Musiikki mukailee vahvasti alkuperäisiä kappaleita. Lopputulos on letkeä, tarttuva ja hauskan kuuloinen. Kuten alkuperäisessä pelissä, ei SMRPG:kään sisällä täyttä ääninäyttelyä vaan muutamat Bowserin murahdukset siellä sun täällä. Dialogi ja tuntemukset välittyvät puhekuplina ja sympaattisina hahmoanimaatioina.

Tuntuu, että herttaisella, erilaisia elementtejä ja hahmotyylejä Mario-universumiin yhdistävällä maailmalla on oma tapansa pitää kuvio mielenkiintoisena. Joskus toteutus tuntuu vähän sillisalaatilta, mutta kokonaisuuten tämä kaikki on kuitenkin helppo ottaa vastaan. Maisemat vaihtuvat tiuhaan ja osa hahmoista on tuttuja, osa taas oudompia, mutta kaikille on paikkansa. Värimaailma on linjassa vanhan pelin kanssa ja se luo jotenkin suloista retropelailun tuntua. Myös esirenderöityjen, spriteiksi aikoinaan muutettujen yksityiskohtien estetiikka on saatu välittymään paremmalla resoluutiolla ja 3D-toteutuksena hienosti.


Pääjuonen jälkeen ei ole tarjolla varsinaista plussaa, mutta kuitenkin muutamia mahdollisuuksia haastaa itsensä. Lopputekstien jälkeen osa pomotaisteluista on erityisesti vaikeampia, joskin tavalliset viholliset ovat kuten ensimmäiselläkin pelikierroksella. Tuhdimpi pelisisältö toiselle kierrokselle olisi ollut hyvä koukku, kun nostalgiannälkäisille 90-luvulla lapsuuttaan eläneille on tehty uusiointi klassikosta. Moni kuitenkin odottaa julkaisulta varmasti enemmän, kuin lähes täysin samaa pelikokemusta.



Bugeihin törmäsin jo ensimmäisten tuntien aikana muutamia kertoja. Eräässä kohdassa Mario jumittui paikkaan, jossa vihollinen törmäsi tähän välittömästi johtaen taisteluruutuun eikä pakoon päässyt kuin pikkuisen kerrallaan hivuttautuen. Toinen, mikä jäi erityisesti mieleen, olivat muutamat kartalla jumiin jääneet viholliset, jotka epätoivoisesti polkivat paikallaan kunnes Mario törmäsi näihin taisteluun haastaen. Myös yksittäisissä tekstuureissa oli latautumisongelmia ja vettä sisältävillä alueilla ruudunpäivitys putoili välillä alle kuudenkymmenen, mutta suhteessa kokonaisuuteen nämä kauneusviat eivät tuntuneet kovin suurilta.


SMRPG pohjautuu hyvin roolipelimäiseen ja Mario-malliin yksinkertaiseen, ajattomaan tarinaan. Roolipelinä se onkin juuri se, mitä luvataan – ja se tekee pelistä todella hurmaavan. Pelattavaa on ehkäpä 10–18 tunnin verran pelitavasta riippuen, huomioiden myös se, että pelin tempo on kokonaisuudessaan alkuperäistä nopeampi. Joka tapauksessa SMRPG on Switchillä viihdyttävä, vaikka mittaa ei ole valtavasti. Peliaikaan suhteutettuna pelin 50–60 euron hinta on kova, joten pelaajan pohdittavaksi jää, onko nostalginen hetki tai uusi kokemus Mario-ropen parissa sen arvoinen.