Tekken-pääsarjan kahdeksatta peliä on mainostettu Mishima-perheen viimeisenä taisteluna jo pitkään. Edellisen pelin lopputuloksena Mishimoiden patriarkka Heihachi on kuollut ja jäljellä ovat vain poika Kazuya ja pojanpoika Jin. Kazuya on päättänyt, että maailma sellaisenaan loppuu tähän ja vain Jin on kykenevä pysäyttämään tämän.

Panokset ovat kovat ja tarina yrittääkin parhaimpansa mukaan tehdä Jinin ja Kazuyan viimeisestä kappaleesta mahdollisimman melodramaattisen. Viimeisinä hetkinä siinä onnistutaankin jollain tasolla, mutta väliin mahtuu paljon vaeltamista ja täysin turhaa tyhjäkäyntiä. Hahmojen motivaatiotkin ovat vähän kyseenalaisia.


Jin sai suoraan anteeksi kolmannen maailmansodan aloittamisen edellisistä peleistä, kun asiaa pahoitteli. Kukaan ei kanna kaunaa, onhan mies kuitenkin pelin sankari. Kaikkien muiden hahmojen rooliksi jääkin sitten lähinnä Jinin fanittaminen - tai apurina oleminen. Loppua kohden yritetään rahastaa vuosien nostalgiat muutamalla hienolla hetkellä, mutta kun on joutunut tarpomaan lähes kahden tunnin verran silkkaa tyhjäkäyntiä, jää tarinasta kyseenalainen maku.



Tekken 8:n päätarinan lisäksi pelistä löytyy myös toinen tarinatila nimeltään Arcade Quest. Tämä pelitila on selkeästi tarkoitettu opetustilaksi, mutta toimii myös omana pienenä tarinanaan. Tilassa luodaan hahmo, joka astuu pelihalliin aloittelijana - ja jota opetetaan, kunnes lopussa häämöttää Tekken World Tourin finaali. Kehystarina on suhteellisen yksinkertainen, mutta pysyy juuri siksi paremmin kasassa kuin päätarina.


Tyylillisesti Tekken on aina edustanut realistisempaa suuntausta ja siinä onnistutaan hyvin tälläkin kertaa. On silminnähtävää, että Tekken 8:n kehityksen aikana budjettia on ollut enemmän - ja peli näyttää todella kauniilta Playstation 5:llä. Graafisesti kauneimman taistelupelin valitseminen on vaikeaa, mutta Tekken 8 on ehdottomasti kärkikahinoissa mukana.



Pelillisesti Tekken 8 vaikuttaa alkuun hyvinkin tutulta ja turvalliselta, 32:n hahmon joukosta vain kolme on uusia tässä pelisarjan tuoreimmassa osassa. Näihin kuuluvat kahvifanaatikko Azucena, vanha ranskalainen salamurhaaja Victor sekä mystinen Mishima-tyyliä käyttävä Reina. Pelimekaanisesti Tekken on tuttu kolmiulotteinen taistelu sivuttaisliikkumisineen.


Bandai-Namcon tämänkertainen johtava kehitysfilosofia on "aggressiivisuus" ja se näkyy monessa eri asiassa. Tällä kertaa isojen heijareiden torjuminen on jo itsessään vaarallista, sillä jo siitä lähtee energiaa. Heitot ovat parempia kuin ne ovat olleet vuosiin.

Kirsikkana kakun päällä on uusi heat-mekaniikka, joka vie hahmon supertilaan. Heat-tilassa hahmo muuttuu monessa mielessä paremmaksi versioksi itsestään. Se, mikä tarkalleen paranee riippuu pitkälti hahmosta, mutta vihollisen heat-hyökkäyksiä ei välttämättä halua edes torjua alakynnessä. Vaikka heatin on tarkoitus tehdä jokaisesta hahmosta hieman erilainen, lopulta pelisuunnitelma on käydä päälle aina vain kovemmin. Tämä saa matsit tuntumaan yksitoikkoisilta, kun ensimmäinen heatin päälle saanut jyrää vihollisen alleen.



Mikäli haluaa oppia peliä syvällisemmin, on siihen tarjolla roppakaupalla työkaluja. Jokaisen pelaamansa matsin voi katsoa nauhoitteena uudelleen ja niiden aikana saa vihjeitä siitä, mitä olisi voinut tehdä toisin. Tämän jälkeen voi ottaa nauhoitteesta ohjat omiin käsiin ja kokeilla oppimiaan asioita itse. Harjoitustila on kattava ja sitä voi hyödyntää matsien etsimisen aikana. Taistelupelien vähäiset oppimistyökalut ovat pitkään olleet tapetilla, joten on hienoa nähdä panostusta tähän.


Valitettavasti nettikoodi ei aivan yllä siihen, mihin sen pitäisi. Tästä kirjoitin jo pelin ennakkonettitestiä pelatessani (linkki artikkeliin). Guilty Gear Strive ja Street Fighter 6 ovat näyttäneet, miten peliä voi pelata kaukaisia yhdysvaltalaisiakin vastustajia vastaan. Nyt on karua palata tilanteeseen, jossa peli toimii varmasti vain Pohjoismaiden sisällä - ja välillä Kemiinkin asti yhteyden ottaminen tuntuu tekevän tiukkaa. Toimivuus on marginaalisesti parempaa kuin edellisessä pelissä, mutta vuonna 2024 olisi jo toivonut parempaa. Onneksi Tekkenin osalta ei tarvitse pelätä pelaajien puutetta, sillä edellistäkin peliä pelattiin aktiivisesti hamaan tappiin asti.


Vioistaan huolimatta Tekken 8 on nautinnollinen peli. Pelattavaa riittää niillekin, jotka eivät ole matkustamassa ympäri maailmaa eri turnauksiin, mutta panostus siihenkin suuntaan on huomattava. Toivon kuitenkin, että varsinkin nettikoodin hiomista harrastetaan, sillä moni palasista on muuten kohdallaan.