Kun pelin nimessä on sana “royale”, odotan tietynlaista pelisuuntausta. Glee-Cheesen kehittämä Headbangers: Rhythm Royale sisältääkin paljon tuttuja elementtejä Fall Guysin tapaisista peleistä, mutta tuo oman koukeronsa kuvioihin.


Headbangersin koukku on yksinkertainen: 30 pulua kisailee erinäisissä minipeleissä rytmikkäimmän pulun tittelistä. Kierroksia on neljä ja jokaisen kierroksen aikana pelaajista tippuu noin kolmannes, kunnes viimeisellä kierroksella kruunataan rytmipulujen kuningas.




Suurin osa minipeleistä on suhteellisen yksinkertaisia ja noudattaa pitkälti kahta kaavaa: Ensimmäisenä ovat puhtaat reaktiotestit, joissa tiettyyn ääneen pitää reagoida mahdollisimman nopeasti. Toisena kategoriana ovat rytmipelit, joissa pisteitä saa painamalla nappeja oikeaan tahtiin.


Koska minipelit noudattavat pitkälti ylläolevia polkuja, alkaa Headbangers nopeasti toistamaan itseään, vaikka pelattava minipeli teknisesti ottaen olisikin eri. Sekään ei auta, että minipelejä ei kovin montaa loppupeleissä ole. Neljännellä pelikerralla oli jo pitkälti nähnyt kaiken, mitä pelillä on tarjottavanaan.



Intoa laskee myös se, että suurin osa vastapelureista on botteja jo nyt kun peli on ollut markkinoilla nelisen kuukautta. Vaikka ei muuten välittäisi siitä, että pelaa moninpeliksi tarkoitetussa pelissä pääasiassa tietokonetta vastaan, on bottien vaikeustaso asetettu suhteellisen matalalle. Suurimman osan minipeleistä pelaa tietokonetta vastaan paremmin heti ensimmäisellä yrittämällä ja sen ensimmäisen kerran jälkeen haastetta ei ole nimeksikään.


Genren tapaan pelistä löytyy myös mikromaksukauppa. Kaupasta pystyy sekä pelin sisäisellä valuutalla että ihan oikealla rahalla ostamaan pululleen pukuja, joita voi sitten esitellä kanssapelaajille. Jos kanssapelaajat tosin ovat pääasiassa vain tietokoneen ohjastamia valepuluja, jää rytkeiden esittelylle hyvin vähän mitään syytä.



Tässä kohtaa saattaa joku saada ajatuksen, että pulupeli olisi loistavaa hupia samalta sohvalta pelattavaksi. Valitettavasti Headbangersia pystyy pelaamaan ainoastaan verkon kautta. Se on sääli, sillä rytmipuluttelusta haluaisi pitää, peli vain ei oikeastaan anna siihen mahdollisuuksia.


Kauniista ajatuksista huolimatta Headbangers kopsahtaa yksinkertaisesti sisällön puutteeseen. Isommalla ja vaihtelevammalla minipelikokoelmalla peliä voisi mahdollisesti suositellakin, mutta nykyisellään se on nopeasti nähty.