Backpack Hero
Arvioitu: | Tietokonepelit |
Genre: | Roolipelit |
Pelaajia: | 1 |
Ikärajoitus: | 3 |
Kehittäjä: | Jaspel |
Julkaisija: | Different Tales, IndieArk, Jaspel |
Julkaisupäivä: | 14.11.2023 |
Pelin kotisivut |
Järjestelmällisyyden riemujuhlaa
Backpack Hero, suomalaisemmin Reppusankari, on Jaspelin kehittämä luolastoseikkailu-roguelike. Alun perin game jam -tapahtumassa alkunsa saaneelle pelille haettiin Kickstarterista onnistuneesti rahoitusta toissa vuoden keväällä ja pienen aikataulun venähtämisen jälkeen se saapui pelaajien saataville syystalvella (Switch, PC).
Pelin päähenkilö on pieni hiiri Purse, jonka äiti on hävinnyt mystisesti jäljettömiin. Purse alkaa tutkia kovia kokeneen kotikaupunkinsa Haversack Hillsin läheisiä maanalaisia vankityrmiä mysteerin selvittämiseksi. Tutkimusmatkallaan sankarimme löytää poikkeuksellisen repun, johon koko pelin keräily- ja taistelujärjestelmä perustuu.
Luolastoon tehdään alkuun lyhyitä ja pikkuhiljaa vaikeusasteen kasvaessa pidempiä käyntejä, minkä aikana voitokkaat taistelut kasvattavat repun kokoa ja tarjoavat pelaajalle kerättävää. Luolastosta löytyviä tarvikkeita ei tule silmät solmussa nakata ruudukkojärjestelmään pohjautuvan tavarahallintajärjestelmän tyhjille ruuduille, vaan tarkoin miettien asettamalla ne tyypeilleen sopiviin paikkoihin suhteutettuna toisiin tarvikkeisiin. Tarvikkeiden ja aseiden vaikutuksia ei tarvitse arvailla, vaan peli esittää ne selkeästi.
Vihamielisyydeltä luolastossa ei voi välttyä ja aseisiinkin on tartuttava. Vuoron perään tehtävät hyökkäysten tehokkuus riippuu reppuun kerätyistä aseista ja niiden asettelusta muihin tarvikkeisiin nähden. Pelaajalla on vuorollaan energiaa käytettävissä rajattu määrä ja eri erilaiset iskut ja suojaukset syövät sitä vaihtelevia määriä. Omia päätöksiä tukemassa on tieto vastapuolen seuraavista liikkeistä, mikä tekee taisteluista arvattavampia, mutta toisaalta jouhevammin eteneviä.
Taistelut ovat siinä mielessä mielekkäitä, että tavaroihin perehtymisellä ja tarvikkeiden taktisella sijoittelulla pystyy vaikuttamaan taisteluissa pärjäämiseen ja niiden etenemiseen. Laajemmassa kuvassa idea kuitenkin hieman väsähtää, kun peli luolakierroksesta toiseen jatkaa samaa kaavaa. Onneksi tarvikevalikoima kehittyy pikkuhiljaa luoden vaihtelua taktisiin elementteihin.
Luolaseikkailun päättyessä palataan maan pinnalle kuvitteelliseen Haversack Hillsin kaupunkiin. Myllerryksen alla ollut kaupunki vaatii jälleenrakentamista ja pelaajalle luolastosta tarttuvat varannot auttavat tässä. Kaupunkilaiset tuovat esiin huoliaan erinäisten palveluiden puuttumisesta sekä ohjeita uusien kiinteistöjen ja teiden rakentamiseen. Pelaaja pääseekin luomaan pikkuhiljaa kaupungistaan haluamansa näköistä ja rakennusten avulla materiaalia kertyy enemmän luolaretkien aikana. Rakentelu toimii hieman tahmeasti ja on melko rajoittunutta, mutta tarjoaa kuitenkin vaihtelua luolailuun ja tavoitteellisuutta pelaamiseen.
Graafisesti peli on retrohtava, kuin Super Nintendo -aikakaudelta. Tuohon tyyliikategoriaan aseteltuna peli näyttää ihan pätevältä, mutta ei erityisemmin eroa vastaavaan näköisistä. Olisin ennemminkin toivonut nykyaikaisen näköistä piirrosgrafiikkaa, jota esiintyy pelin promomateriaalissa. Äänipuolella pelin soundtrack on suppea, mutta vähäisissä retropimputuksissa on onnistuttu oikein hyvin ja pelin musiikkeja kuuntelee mielellään.
Kekseliäs tavaranhallintasysteemi vie Reppusankaria pitkälle, mutta allekirjoittaneelle se ei onnistunut luomaan ”vielä yksi peli” -koukutusta, jota seikkailu olisi kaivannut. Kaupungin rakentaminen tuo mukaan pientä tavoitteellisuutta, mutta jotain peli vielä kaipaisi, että löytäisin itseni sadattelemasta ”miten kello voi olla jo noin paljon?”.
Pelin päähenkilö on pieni hiiri Purse, jonka äiti on hävinnyt mystisesti jäljettömiin. Purse alkaa tutkia kovia kokeneen kotikaupunkinsa Haversack Hillsin läheisiä maanalaisia vankityrmiä mysteerin selvittämiseksi. Tutkimusmatkallaan sankarimme löytää poikkeuksellisen repun, johon koko pelin keräily- ja taistelujärjestelmä perustuu.
Luolastoon tehdään alkuun lyhyitä ja pikkuhiljaa vaikeusasteen kasvaessa pidempiä käyntejä, minkä aikana voitokkaat taistelut kasvattavat repun kokoa ja tarjoavat pelaajalle kerättävää. Luolastosta löytyviä tarvikkeita ei tule silmät solmussa nakata ruudukkojärjestelmään pohjautuvan tavarahallintajärjestelmän tyhjille ruuduille, vaan tarkoin miettien asettamalla ne tyypeilleen sopiviin paikkoihin suhteutettuna toisiin tarvikkeisiin. Tarvikkeiden ja aseiden vaikutuksia ei tarvitse arvailla, vaan peli esittää ne selkeästi.
Vihamielisyydeltä luolastossa ei voi välttyä ja aseisiinkin on tartuttava. Vuoron perään tehtävät hyökkäysten tehokkuus riippuu reppuun kerätyistä aseista ja niiden asettelusta muihin tarvikkeisiin nähden. Pelaajalla on vuorollaan energiaa käytettävissä rajattu määrä ja eri erilaiset iskut ja suojaukset syövät sitä vaihtelevia määriä. Omia päätöksiä tukemassa on tieto vastapuolen seuraavista liikkeistä, mikä tekee taisteluista arvattavampia, mutta toisaalta jouhevammin eteneviä.
Taistelut ovat siinä mielessä mielekkäitä, että tavaroihin perehtymisellä ja tarvikkeiden taktisella sijoittelulla pystyy vaikuttamaan taisteluissa pärjäämiseen ja niiden etenemiseen. Laajemmassa kuvassa idea kuitenkin hieman väsähtää, kun peli luolakierroksesta toiseen jatkaa samaa kaavaa. Onneksi tarvikevalikoima kehittyy pikkuhiljaa luoden vaihtelua taktisiin elementteihin.
Pimeästä kurjille raunioille
Luolaseikkailun päättyessä palataan maan pinnalle kuvitteelliseen Haversack Hillsin kaupunkiin. Myllerryksen alla ollut kaupunki vaatii jälleenrakentamista ja pelaajalle luolastosta tarttuvat varannot auttavat tässä. Kaupunkilaiset tuovat esiin huoliaan erinäisten palveluiden puuttumisesta sekä ohjeita uusien kiinteistöjen ja teiden rakentamiseen. Pelaaja pääseekin luomaan pikkuhiljaa kaupungistaan haluamansa näköistä ja rakennusten avulla materiaalia kertyy enemmän luolaretkien aikana. Rakentelu toimii hieman tahmeasti ja on melko rajoittunutta, mutta tarjoaa kuitenkin vaihtelua luolailuun ja tavoitteellisuutta pelaamiseen.
Graafisesti peli on retrohtava, kuin Super Nintendo -aikakaudelta. Tuohon tyyliikategoriaan aseteltuna peli näyttää ihan pätevältä, mutta ei erityisemmin eroa vastaavaan näköisistä. Olisin ennemminkin toivonut nykyaikaisen näköistä piirrosgrafiikkaa, jota esiintyy pelin promomateriaalissa. Äänipuolella pelin soundtrack on suppea, mutta vähäisissä retropimputuksissa on onnistuttu oikein hyvin ja pelin musiikkeja kuuntelee mielellään.
Kekseliäs tavaranhallintasysteemi vie Reppusankaria pitkälle, mutta allekirjoittaneelle se ei onnistunut luomaan ”vielä yksi peli” -koukutusta, jota seikkailu olisi kaivannut. Kaupungin rakentaminen tuo mukaan pientä tavoitteellisuutta, mutta jotain peli vielä kaipaisi, että löytäisin itseni sadattelemasta ”miten kello voi olla jo noin paljon?”.
Backpack Hero (Tietokonepelit)
Kekseliäs luolastoseikkailu tuo genreen hyviä uusia ideoita, mutta kaipaisi vielä jotain räjäyttääkseen pankin.
- Paljon erilaista kerättävää
- Varastona toimiva reppu on kekseliäs
- Loppujen lopuksi melko tasapaksu ja itseään toistava kokonaisuus
- Peli on pitkään kovin helppo ja hitaasti etenevä
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti