“Nihil sub sole novum”, kuten muinaiset roomalaiset tapasivat sanoa. Ei mitään uutta auringon alla. Tämä on huomattu kerran toisensa jälkeen myös pelialalla, missä uusintaversiot vanhoista – ja joskus myös uudemmista – peleistä toimivat usein studioiden julkaisulistojen täyteaineena.


Olisi helppo kuvitella, että myös The 7th Guest VR olisi yksi näistä tusinatason uusintaversioista, varsinkin kun ajatuskin on niin outo. Kuka on keksinyt, että vuonna 1993 julkaistu CD-ROM-peli pitäisi kääntää VR-muotoon? Oli kuka oli, nostan kaverille hattua, sillä The 7th Guestin VR-versio osoittautuu lopulta erinomaisen hauskaksi VR-peliksi, joka hyödyntää laitteiston mahdollisuuksia mainosti, joskaan ei täysin ongelmattomasti.



The 7th Guestin tarina on synkeää kauhua. Outojen voimien kutsumana pelaaja saapuu rämeen keskellä olevan kartanon luokse. Kartano oli aikanaan erikoisen nukkemestari Staufin koti, jossa hän tehtaili paljon muutakin kuin nukkejaan. Vuosia myöhemmin Staufin uhrien onnettomat sielut vaeltavat yhä kartanon käytävillä, eivätkä löydä vapauttaan, ennen kuin joku ratkaisee kaikki Staufin suunnittelemat pirulliset ongelmat ja pistää lopun nukkemestarin haudan takaiselle perseilylle.


Pelaajan tehtävänä on kulkea kartanon huoneesta toiseen, ratkaista jokaisen huoneen uniikit pähkinät ja näin vapauttaa siellä vankina ollut sielu matkalleen tuonpuoleiseen. Tämä kaikki on tuttua alkuperäisen 7th Guestin pelaajille, eivätkä yhtäläisyydet suinkaan lopu siihen. Peli on tungettu täyteen viittauksia alkuperäiseen peliin ja sen pähkinöihin, mutta mukavana yllätyksenä ne ovat enimmäkseen vain viittauksia ja ne varsinaiset haasteet ovat uusia, vaikkakin tyyliltään samanlaisia.

Jo aivan alkumetreillä vastaan tulee puzzle, jossa täytyisi painella jättimäisen pallon pintaa koristavat, erilaisilla symboleilla varustetut nappulat pohjaan. Jujuna on, että vaikka nappulat näyttävät satunnaisesti sijoitelluilta, kaaoksen joukosta pitäisi löytää neljän symbolin vierekkäisiä ryhmiä. Kun puzzlen saa ratkaistua, pallo aukeaa ja paljastaa sisällään olevan pääkalloilla ja hautakivillä koristellun kakun, joka oli alkuperäisessä 7th Guestin versio samasta puzzlesta. Hauskaa!


Puzzlet on suunniteltu hyvin ja todella mainiona ideana peli ei selitä niiden sääntöjä tai edes tavoitteita, vaan molemmat täytyy päätellä itse. Tämä on riskialtista pelisuunnittelua, sillä jos pelaajasta tuntuu, että hänellä ei ole tarpeeksi informaatiota johtopäätösten tekemiseksi, kokemus vain turhauttaa. Itse en kokenut tällaista turhautumista, vaan kaikki pähkinät tuntuivat loogisilta pienen pohdinnan ja kokeilun jälkeen. Joskus aluksi mahdottoman sekavilta tuntuvat puzzletkin muuttuvat loogisiksi kun käyttää hoksottimiaan ja tutkii tarkkaan puzzleja ja niiden ympäristöä, johon on usein jemmattu pieniä visuaalisia vinkkejä.

Jos kuitenkin sattuu jumittumaan, hätä on lähellä. Kartanoon on ripoteltu Stauf-kolikoita, joita voi vaihtaa taskussa kulkevan ouija-laudan jakelemiin vihjeisiin. Vihjeet alkavat hyvin yleisen tason vinkeistä ja tarjoavat pyydettäessä lisää informaatiota tai lopulta vaikka ratkaisevat koko puzzlen pelaajan puolesta. Koska systeemi on täysin vapaaehtoinen, pidän itse vihjesysteemiä puhtaasti positiivisena ominaisuutena.


Nostan kehitystiimille myös hattua siitä, että vaikka peli on suurelta osin alkuperäisen pelin remixausta, se 7th Guestin pohjanoteeraus, sekava ja turhauttava sokkelo-osio, on jätetty pois. Tervemenoa sille, en jää kaipaamaan.



The 7th Guest VR toimii teknisesti mainiosti, enimmäkseen. Pelasin itse PlaySttation 5 -versiota PlayStation VR2 -laseilla, joiden kautta koettuna peli näyttää hyvältä. Kontrollit vaativat oman totuttelunsa, sillä molemmat käsiohjaimet on ladattu täyteen toiminnallisuuksia. Kokonaan uutena juttuna pelissä on esimerkiksi mystinen taikalamppu, jonka voi nostaa oikean käden liipaisinta vetämällä käteensä ja näin paljastaa taloon kätkettyjä vihjeitä sekä aikavirrasta irronneita esineitä.


Peli tukee moninaisia pelitiloja. Pelata voi istuen tai seisaaltaan ja liikkuminen tapahtuu koko vapaasti ohjaimen analogitikun avulla, tai niin sanotusti teleporttailemalla; tässä tilassa analogitikun työntäminen aktivoi tähtäimen, ja kun tikusta päästää irti, pelaaja teleporttaa silmänräpäyksessä osoitettuun kohtaan. En itse kokenut pelaamisen aikana VR-pahoinvointia, kuten joidenkin muiden pelien kanssa on käynyt.

Moninaisista mahdollisuuksista huolimatta The 7th Guest VR on selvästi suunniteltu seisaaltaan pelattavaksi peliksi. Pelaaminen vaatii runsaasti kurottelua, mikä voi olla vaikka sohvalla istuessa hieman hankalaa. Seisten pelaaminen taas vaatii ympärille runsaasti tilaa, sillä huomasin itse, että pelin aikana liikuin ja pyörin fyysisesti paljon ja täten ajauduin helposti turhan lähelle seiniä, hyllyjä ja ovia. Jälleen potentiaalisesti huonompi juttu, jos vauhdikkaasti kurottaessaan paukauttaa ohjaimensa kirjahyllyn reunaan.


Muuten mainion VR-pelin kauneusvirheenä tuntuu, että pelillä oli välillä vaikeuksia seurata ohjainten liikkeitä. Jälleen kehnompi juttu kun esineiden fyysinen liikutteleminen, vipujen väänteleminen ja muut eleet ovat tärkeässä roolissa. Ei ole kovin kivaa, kun yhtä vipua saa yrittää vääntää toista minuuttia, koska peli vain kadottaa ohjaimen seurannan liikkeen puolessa välissä.

Samoin tuntuu, että pelin kehitystiimi ei osannut oikein päättää, millaista tarkkuutta he vaativat pelaajalta. Välillä riittää, että tökkii suunnilleen nappeja kohti, toisinaan taas vaaditaan yhden sormen tarkkuudella tehtäviä eleitä. Tämäkin on välillä hieman turhauttavaa, kun pelin mielestä painelee mitä sattuu.


Pienet ongelmat ärsyttävät, mutta eivät pilaa pelikokemusta. Väänsin itse The 7th Guest VR:n läpi yhdessä iltapäivän mittaisessa maratonisessiossa, koska peli imaisi minut niin tehokkaasti sisäänsä. 30 euroa on tavallaan vähän korkea hinta pelistä, josta irtoaa hupia noin kuudeksi tunniksi, ja jossa ei ole kamalasti uudelleenpeluuarvoa, koska puzzlet ja niiden ratkaisut ovat joka pelikerralla samanlaiset. Mutta toisaalta VR-pelien maailmassa saa usein maksaa enemmän paljon huonommista peleistä, joten tällaista se vain on.

The 7th Guest VR jääkin selvästi voiton puolelle. Puzzlejen tasapainotus on saatu erinomaisesti kohdalleen, joten ne kaikki pistävät aivot työskentelemään kunnolla ja tarjoavat voittajan fiiliksiä, kun huomaa, että oli pystynyt ymmärtämään puzzlen logiikan ja keksimään ratkaisun. Nostan myös hattua siitä, miten jälleen viittauksena alkuperäisen pelin FMV-luonteeseen ne pelimaailman kummitukset on toteutettu oikeilla näyttelijöillä, joiden 2D-esitykset on jotenkin muutettu 3D-objekteiksi. Efekti on lasit päässä hyvällä tavalla hämmentävän näköinen.

Rempseää kauhumeininkiä, synkeä kummituskartano ja kuuden tunnin edestä hauskoja ja toimivia VR-pähkinöitä? Suosittelen.