Sanotaan nyt tähän alkuun jälleen se, että vaikka olen koko ikäni ollut kiinnostunut autoista ja pelannut suunnilleen kaikkia autopelejä viimeistään Gran Turismosta alkaen, en pidä itseäni autosimulaatioiden harrastajana. Tämä arvostelu on tehty pelaamalla peliä padiohjaimella, yksinpelinä ja niin sanotusti satunnaisen viihtyjän näkökulmasta.


Paljolti mukavuudenhaluni vuoksi olenkin viime vuosina havainnut olevani pikemminkin Forza Horizon -asiakas. Halutessani fiilistellä kuvitteellisilla autoilla kuvaruudulla olen mieluummin tehnyt sen kepeästi ja avointa karttaa tutkien, joten pelkkä radan kiertäminen on jäänyt vähemmälle. Tätä ei ainakaan vähentänyt se, että Forza Motorsport 7 oli lievä pettymys. Korean ulkokuoren alla oli peli, jota oli tehty liian räikeästi pelaajien kuppaaminen edellä: uudistuksia oli minimaalisesti ja nekin vähät ominaisuudet tuntuivat olevan viritettyjä lootboxien ja mahdollisten mikromaksujen maksimointiin.

Noista päivistä on vettä vierinyt runsaasti ja mikromaksujen sijaan Microsoft kerää nykyisin mieluiten rahaa Game Pass -tilauksilla. Sinne tämä numeronsa kadottanut Forza Motorsport ilmaantui toki tuoreeltaan, tosin vain perusversiona ilman autopasseja sun muita ekstroja. Saatuani toimeksiannon arvostelemisesta pohdin jälleen kerran, kuinka paljon pelkkä kilvanajo minua enää jaksaa kiinnostaa.


Gran Turismo 7 voitti minut puolelleen palaamalla siihen alkuperäiseen, hauskaan GT-ajeluun, jonka muistin Gran Turismo Sportin kuivakasta e-sportsia edeltäneistä osista. Arvioin sen FM7:ää paremmaksi. Uusi Forza taas onnistuu olemaan aiempaa vakavampi, mutta samalla entistä kiinnostavampi.



Perinteinen Forza-kokemus on ainakin itselläni mennyt jotakuinkin niin, että heti kun vain mahdollista, kulloinkin käytössä olevaan autoon ostetaan kaikki mahdolliset viritysosat joihin vain rahat riittävät ja hilataan sen suorituskykypisteet niin ylös, että se vielä hädin tuskin kelpaa kisaan. Sitten voitetaan lähinnä sen ansiosta, että päästään suorilla ohi. Kun tätä on tehnyt aikansa, voi sitten ostaa seuraavan auton ja tehdä sillä samoin seuraavassa sarjassa.


Forza Motorsport tekee asian toisin. Autoaan voi virittää vasta, kun sillä on riittävästi Car XP -pisteitä ja sitä kautta tasoa, ja osatkin tulevat tarjolle vähän kerrallaan. Autopisteitä taas saa yksinkertaisesti ajamalla hyvin. Jokainen ratakierros sisältää segmenttejä, jotka arvioidaan erikseen niin käytetyn ajan kuin ajolinjojen ja tilannenopeuden suhteen. Peli näyttää jatkuvasti, onko pelaaja edellä vai jäljessä vanhaa segmenttiennätystään, ja tämä on erinomaisen koukuttavaa. Jumituin peräti yllättävän pitkäksi ajaksi kiertämään vain yhtä kierrosta Xpeng P7 -sähköautolla vapaassa pelitilassa.

Myös kisat ovat nyt aiempaa jäsennellympiä. Ennen jokaista kilpailua ajetaan kolme harjoituskierrosta, joiden aikana voi myös tavoitella pelin asettamaa ihanteellista kierrosaikaa. Samoin on mahdollista valita haluamansa paikka lähtöruudukosta, josta muuten löytyy yli 20 autoa, ja pyrkiä sen myötä korkeampaan bonukseen palkintopallille kipuamisesta. Vaikeusasteen voi säätää monipuolisesti: itse totesin että viihdyn parhaiten tilassa, jossa peli näyttää ajolinjoja, mutta muita ajoavustimia napsuttelin valikoivasti pois päältä – samoin kuin automaattivaihteiston, jonka laiskuuteen alaspäin vaihdoissa turhauduin varsin nopeasti.


Kisan aikana peli myös arvioi jatkuvasti pelaajan käytöstä ja esimerkiksi poistumista radalta tai törmäystä muihin autoihin. Pienistä kolhuista ei rangaista, mutta sikamainen tahallinen kolarointi tai mutkien oikaisu tuottaa aikasakkoa. Systeemi tuntuu hyvältä ja kohtalaisen tasapuoliselta, vaikkakin myös Drivatar-autot osaavat ajoittain ajaa omaan niskaan. Vauriot voi tuttuun tapaan valita kosmeettisiksi tai simuloiviksi – kovinkaan ruttuun autot eivät mene kummassakaan tapauksessa, mutta niihin kyllä voi tulla ajamista vaikeuttavia vikoja.



Pelasin peliä Windowsilla, siitä yksinkertaisesta syystä että se oli itselleni helpompaa. Televisiolla on arkisin muitakin käyttäjiä ja kuulokkeet päässä saatoin fiilistellä rauhassa pelin äänimaailmaa – joka tässä vakavammassa sarjassa keskittyy kilpa-ajon ääniin, ei musiikkiin.

PC-version suorituskyvystä on kirjoitettu paljon, eikä suurikaan osa palautteesta ole ollut kovin kehuvaa. Oma testilaitteistoni on tuoreehko – valkoinen valas Moby Dick kasattiin YouTube-videoillamme vasta viime kesänä – joten se kyllä pyörittää peliä tasaisesti 60 fps:n kuvataajuudella 4K-tarkkuudella, säteenseuranta kytkettynä ja muutenkin niin sanotusti kaikilla herkuilla, mutta vain vähänkin hitaampien suoritinten ja näytönohjainten omistajat ovat antaneet katkeraa palautetta. Peli näyttää parhaimmillaan hienolta, mutta ehkä sitä on jo tottunut niin hyvään, ettei mitään erityistä wow-elämystä silti syntynyt. Eikä minultakaan toki jäänyt huomaamatta se, että ajoittain esineet radan varrella ponnahtelevat näkyviin vähän miten sattuu ja toisinaan autojen maalipinnat näyttävät varsinkin välinäytöksissä omituisilta, suorastaan rumilta. Mitenkään optimoiduksi lopputulosta ei voi siis sanoa, ja RAM-muisti sille tuntuu myös maistuvan. Huomioitavaa on myös, että verkkopeliä varten PC-pelaajat lukitaan samaan ruudunpäivitysnopeuteen konsoleiden kanssa.


Toinen huomiota kiinnittävä asia on, että peli on käännetty suomeksi – huonosti. Pohjana on selvästi tekoälyn tekemä käännös, jota joku on ehkä editoinut tai sitten ei, mutta ainakaan tekijä ei ole nähnyt työnsä lopputulosta pelissä. Tarjolla on periaatteessa oikein käännettyjä sanoja väärässä paikassa ja sitten ihan vain väärin käännettyjä sanoja, joten etsin varsin nopeasti asetuksen, josta pelikielen saa palautettua englanniksi. Vaikka myös Windowsin kieliasetus on itselläni englanti, Forza päätteli maa-asetuksesta että haluaisin pelata suomeksi.



Puutteistaan huolimatta Forza Motorsport on kuitenkin omaan makuuni mainio peli. Se on pohdittu uusiksi juuri sillä tavoin, että huomasin pitkästä aikaa viihtyväni pelin parissa, eikä minulla todellakaan ollut kiire ajelemaan niillä superautoilla. Etuvetoisella Golfilla kisaaminen riitti mainiosti useammaksi illaksi, joten sisältöä on vielä paljon kokematta. Valehtelematta voin sanoa, että opin taas lisää ajolinjoista, painon siirrosta ja muusta oleellisesta ihan vain pelin segmenttipisteytyksen avulla, ja tuomarijärjestelmä taas rohkaisee olemaan kolaroimatta. Jännittävää oli myös kikkailla auton painolla vähentämällä tankissa olevan polttoaineen määrää. Virityksen voi hoitaa balansoidusti yhtä nappia painamalla, ja tulinkin käyttäneeksi tätä vaihtoehtoa useamman kerran.


Vaikka Gran Turismo 7 onkin tavallaan kovin sympaattinen peli ja GT-sarja ansaitsee muutenkin lisärakkautta koko genren luomisesta konsoleilla, nahkansa luonut FM nousee kyllä sen kanssa tasoihin ja osittain ohikin. Kun satojen autojen keräily on jo nähty, kiinnostaa enemmän oppia ajamaan edes sitä yhtä kunnolla. Toivottavasti tekniikkaongelmat saadaan ratkaistua niin, että mahdollisimman moni pääsee fiilistelemään sitä.

Testikokoonpano: AMD Ryzen 9 7950X3D, 64 Gt DDR5, GeForce RTX 4080