Nintendon Pikmin-sarjalla on jo takanaan historiaa, sillä ensimmäinen osa julkaistiin Euroopassa kesällä 2002, siis 21 vuotta sitten. Aika rientää: sarjan kolmas osa ilmestyi parannuksia ja päivityksiä saaneena Deluxe-versiona Switchille 2020, mutta konsoli sai vasta nyt aidosti oman Pikmininsä pitkän tahmailun jälkeen. Kannattiko siis Pikmin 4:ää odottaa?



Ensiksi on kehuttava sitä, että vanhasta ja toimivasta kaavasta ei olla lähdetty liian kauas. Pikkuruiset avaruusseikkailijat planeetta Hocotatelta palaavat tutkimaan PNF-404-planeettaa (joka muistuttaa erityisen paljon Maata) ja siellä asuvia pikminejä. Aikaisemmista osista tuttu kapteeni Olimar on haaksirikkoutunut tutkimusmatkallaan tuolle planeetalle ja puikkoihin hyppää pelaaja omine hahmoineen. Tämä on täysi keltanokka planetaarisen tutkimusmatkailun maailmassa ja saa ison vastuun harteilleen, kun kadoksissa on Olimarin lisäksi koko joukko erilaisia spesialisteja ja muita haaksirikkoutuneita, jotka täytyy etsiä ja toimittaa turvaan.


Jännittävällä planeetalla on salaisuutensa, niin myös pikmineillä. Pikminit ovat värikkäitä pikkuotuksia, joiden jokaisella eri värisellä alalajilla on omat ominaisuutensa sekä jokin ulkonäöllinen ero muihin. Joku kestää tulta, toinen hyppää korkeammalle, kolmas on muita vahvempi ja sitä rataa. Pikminit ovat hyvin tottelevaisia ja reippaita: ne auttavat raahaamaan tavaroita, hyökkäämään hyönteisiä ja muita mönkiäisiä vastaan (koska se on tunnetusti paras puolustus pienten öttiäisten maailmassa) ja ratkomaan monenlaisia pulmia. Uutena lisänä sarjaan mukaan ovat tulleet nyt jääpikminit sekä eriskummalliset yöpikminit. Komennettavaksi saapuu myös kaksijalkainen avaruuskoiranpentu Oatchi. Oatchin voi käskyttää auttamaan pikminejä ja sen voi ottaa jopa hetkeksi hallintaansa pulmapaikkojen ratkaisemiseksi.


Oma miniseikkailijalleen saa pelin mittaan ostaa päivityksiä, samoin Oatchi-koiralle koulutuksen muodossa. Päivitykset ovat näppäriä ja huomasin tukeutuvani enemmän niihin kuin valmistettaviin, kertakäyttöisiin esineisiin. Käytännössä muut mahdollisuudet löivät täysin yli esineistä ja unohdin niiden olemassaolon nopeasti, sillä ilmankin oli aivan mahdollista pärjätä. Ehkä ne tuovat helpotusta eniten nuoremmille pelaajille, jos pelikokemusta ei vielä ole kummoisesti kertynyt.



Pelaajalle opetetaan pikminien kasvatusta, käskyttämistä ja hallintaa. Pikkuotuksia täytyy suojella vaaroilta ja jos joku kupsahtaa, uusia yksilöitä voi kasvattaa raahaamalla siemeniä kukkasista jättisipuliin. Eri värisiä pikminejä antavia sipuleita löytyy muutamista paikoista ja ne yhdistetään suureen pääsipuliin – mutta uudenvärisiä pikminejä voi tehtailla varastoon vain saman päivän loppuun saakka, sitten sipuli palaa oletustilaansa. Kukin löydetty lisäsipuli nostaa käytettävien pikminien määrää, mikä on hyvin tasossa siihen nähden, mitä tehtävät vaativat.


Pääalueita on kuusi ja niiden sisällä on useita maanalaisia luolastoja. Pääalueilla on päivisin valoisaan aikaan suoritettavia pulmatehtäviä ja tutkittavia paikkoja, tavallisiin luolastoihin mennessä aikarajoja ei taas aseteta. Haasteluolastoissa taas törmätään tiukempiin ajoitustehtäviin – joskin niitä saa myös yrittää uudestaan, jos tulos ei miellytä. Niin päätasolta kuin luolastoistakin poimitaan pikminejä, käytetään niiden erityiskykyjä hyödyksi pulmien ratkaisemisessa, kerätään raakamateriaalia rakentelua ja kykypäivitysten ostamista varten sekä etsitään aarteita.

Uutena juttuna Pikmin 4:ssä on yöseikkailu, jossa pelaaja suojelee hehkuvien yöpikminien kanssa parantavaa töhnää tuottavia kekoja raivokkaita yöajan vihollisia vastaan. Nämä ovat käytännössä siis pimeään sijoittuvia tornipuolustusjaksoja, jotka tuovat peliin osaltaan lisää tekemistä. Mukana on myös ajan kelaaminen, josta on tehty entistä joustavampaa. Jos jossakin mokaa, siitä ei tarvitse kärsiä sen enempää vaan pipariksi menneen osion voi ottaa kokonaan uusiksi tai palata ajassa muutamia minuutteja taaksepäin.



Pikmin 4:n aarteet ovat meille ihmisille tuttuja ja arkipäiväisiä esineitä, mutta jotka ovat täysin uusia ja ihmeellisiä pienille avaruusmatkaajille. Heti alussa löytyy esimerkiksi hienosti mallinnettu GameBoy Advance SP, joka sai aikaan leveän hymyn. Hocotatelaiset nimeävät kaikki löytämänsä esineet uusiksi hauskoilla tavoilla. Siksi aarrekatalogin pariin kannattaa mennä selailemaan myöhemmin pelissä – puuhastellessa ei välttämättä näitä nimiä niin tule havainneeksi, mutta katalogissa niiden uudet hupsut nimet ovat todellakin lukemisen arvoisia.


Tekemistä on todella paljon ja pelin parissa saa kulumaan helposti parikymmentä tuntia. Jos mielii tutkia kaikki saavutettavat paikat, tehdä sivutehtävät ja vieläpä käyttää aikaansa päätarinan jälkeen avautuvaan lisäsisältöön – jota siis on runsaasti – tulee puristaneeksi pelistä irti vielä monta monituista, ihanaa ja omituista tuntia lisää.

Tarina ja hahmot yllättivät syvyydellään. Käy heti selväksi, ettei peli ole sävyiltään kaikista kevyintä sorttia sillä jotkut asiat lipsahtavat jopa eksistentialistisen avaruuskauhun lokeroon, mutta juonenkuljetus toimii hyvässä tahdissa ja pienemmille pelaajille nämä aikuisemmat scifi-sävyt eivät mielestäni samalla tapaa välity. Kontrollit ovat helpot, joten peli on helposti lähestyttävä kaikenikäisille.


Joskus aikaa voi saada menemään hiukkasen enemmän uuden asian opetteluun ja välillä yhdessä päivässä (joka on noin vartin verran todellista aikaa) ehtii saada aikaan vaikka ja mitä. Alussa tuskastuin todella pitkiin dialogeihin ja siihen, että introssa päästettiin pelaamaan ja sen jälkeen tahti hidastui joksikin aikaa, mutta toisaalta ohjailun mekaniikka syvenee sen verran, että ymmärrän, miksi johdatuksesta perusteisiin on haluttu tehdä kunnollinen osa pelin alkutunteja. Dialogi silti välillä venähtää turhan pitkäksi paasaamiseksi.



Kaksinpelitila ei valitettavasti ole enää entisensä. Kaksinpeli on Pikmin 4:ssä enemmänkin avustustila, jossa toinen pelaaja voi tähtäillä ruudulla ja heitellä kivenpipanoita vihollisia kohti taustatukena. Toteutus on melko lapsellinen ja toimiikin parhaiten muksujen viihdyttämiseen, mutta on harmillista, ettei kahdelle pelaajalle ole tästä saatu enää venytettyä yhteistä, kunnon puuhaa.


Jos mollosilmäinen koira ei minua niin innostanut, ovat topakat pikku pikminit ainakin niin söpöjä puutarhapolulla kukkaruukkujen välissä vipeltäessään, että ne kannattelevat yksissä tuumin koko pelin omaleimaista estetiikkaa. Sinänsä Pikmin 4 on uskottava ja identtinen sarjan osa, mutta UI on myös parantunut merkittävästi Switchillä ja grafiikka saanut muutenkin osakseen teknisesti hienon, kauniin päivityksen. Peli toimii todella sujuvasti riippumatta siitä, pelaako sitä käsikonsoli- vai telakkatilassa. Suuremmalla ruudulla valoefektit näyttävät oikein mukavilta.

Pikmin 4:ssä onnistutaan luomaan oikein mukava touhuamisen tunnelma. Vaikka aikaa rajoitetaan pelin eri osioissa, kokonaisuus ei oikeasti tunnu rajoitetulta. Pikminien maailmassa on mukavaa ja kevyt yhdistelmä pulmapeliä, strategiaa ja seikkailua on taas lämminhenkinen tuulahdus maan tasalta. Pitkä haudutus ei ainakaan ollut haitaksi näille sipuleille, sillä lopputulos on maittava.