Lego 2K Drive tuli itse asiassa arvosteluun jo melkein samoihin aikoihin kuin sieluttomaksi toteamani Disney Speedstorm, mutta sitten tapahtui peräjälkeen muun muassa jättimäinen työprojekti, kesäloma, Assembly, työmatka, lehtideadline, toinen työmatka ja muuta semmoista pientä. Eric ehti onneksi ennakoida pelin toukokuussa, joten itse voin olla arvosteluineni myöhässä.


Innostun nykyisin melko harvoin etenkään ajelupelien trailerivideoista, mutta Lego 2K Driven ennakkomateriaali kyllä sykähdytti. Vapaan maailman ajelua Lego-hengessä ja vielä autojen rakenteluakin! Voisinko vihdoin kokea lapsuuden Lego-autojen kaksintaistelut ruudulla? No, totuus oli ehkä hieman tavanomaisempaa kuin video antoi ymmärtää, mutta kyllä tässä silti laadun äärellä ollaan.



Bricklandia on kuvitteellinen maa, joka jakautuu erilaisiin teemoihin: on herkkumaata, kullankaivuumaata ja hautausm… Halloween-maata. Jokaisessa lymyilee useita kilpakumppaneita, jotka pitää voittaa, että pääsee ylempiin kilpasarjoihin ja sitten vielä kaikista kirkkaimman mitalin perään. Varsinaisten kisojen välissä voi tehdä erilaisia tehtäviä ja muun muassa ajaa lyhyitä aika-ajoja.


Kisoista voittaa kilpailijoiden päänahkojen lisäksi kokemuspisteitä, rahaa, autoja ja palikoita, joita kaikkia tarvitaan etenemiseen. Pelaajan autosta on itse asiassa aina kolme versiota, joista peli valitsee sopivan sen mukaan, millä alustalla liikutaan: asfaltilla, soralla vai vedessä. Jokaiseen slottiin saa valita vapaasti menopelin käytettävissä olevasta valikoimasta. Vaihto tapahtuu silmänräpäyksessä, mutta ei kuitenkaan niin, etteikö siihen kiinnittäisi huomiota – sen verran näkyvä visuaalinen tehoste on. En vielä tuntien pelaamisen jälkeenkään osannut päättää, onko tämä enemmän hienoa vai ärsyttävää. Jännittävä mekaniikka tarkoittaa myös sitä, että kisat sijoittuvat usein kaikkiin näihin ympäristöihin.

Pelirahalla voi ostaa sekä valmiita autoja että osia käytettäväksi rakentelutilassa. Tähän liittyen koinkin ensimmäisen selvän pettymykseni: odotin käyttäväni paljon aikaa rakennellen omia autoja, mutta käyttöliittymä tuntui ohjaimella sekavalta, alustoja oli rajoitettu ja osiakin oli tarjolla ilmaiseksi niin vähän, että jätin rakennusprojektit sikseen käytännössä heti. En oikein edes tarkalleen tiedä, mitä sitten oikein oletin tekeväni, sillä hyvin harva rakentelumoodi on saanut minua koukuttumaan kunnolla. Useimpia nyt kuitenkin olen jaksanut sentään yrittää.


Kuten niin usein pelivaluutan yhteydessä, myös oikeaa rahaa voi muuntaa Lego-seteleiksi, mutta tietenkin erillisen konversion kautta: ensin ostetaan kolikoita, joilla saa sitten seteleitä. Tämä mahdollistaa jonkinlaisen pay to winin, sillä onhan kaupan olevilla autoilla hyviä ominaisuuksia, mutta käytännössä pelkästään pelistä palkinnoiksi saatavilla menopeleillä kyllä voittaa ainakin tarinatilan kisat riittävän helposti. Enemmän rahaa kuluu sitten, jos todella haluaa tietyt osat käyttöönsä rakentelutilaan – mikä oli itselleni vain syy lisää jättää rakentelut väliin. Tämä mikro-oheismyynti on toki nykyisin niin yleistä, ettei siihen viitsisi edes puuttua, ellei kyseessä olisi selvästi lapsille(kin) suunnattu peli.



Tuttuun Lego-pelityyliin melkein kaikesta väännetään vitsiä, mutta perheystävällisesti. Osa jutuista naurattaa, osa vähemmän, mutta maailman yleinen hyväntuulisuus ja värikkyys on tarttuvaa ja saa hyvälle mielelle. Kaikenlaista voi myös rikkoa, mutta siitä ei yleensä varsinaisesti palkita kisojen tai tehtävien ulkopuolella.


Tavanomaisin osa peliä onkin sitten itse kilpa-ajo: se on Mario Kartissa hyväksi havaittu perusresepti powerupeineen, höystettynä nitrobuusteilla joita saa kerättyä driftaamalla ja ympäristöä tuhoamalla. Useimmat lisätehosteet ovat erilaisia aseita, mutta loppupäässä kisaava kuski voi saada jopa warp-bonuksen, joka sinkoaa kerralla useamman sijan eteenpäin. Tämä on hieman kyseenalainen etu, jos tarkoitus on ajaa tosissaan kilpaa, mutta onneksi en ole enää kovinkaan e-urheiluorientoitunut.

On kuitenkin pakko sanoa, että pelkkänä yksinpelinä ratojen kiertäminen alkoi suhteellisen nopeasti kyllästyttää. Luvassa on vain kisaa toisensa jälkeen, ja vaikka ympäristöt muuttuvat, toiminta pysyy samanlaisena. Autoissa on toki eroja, mutta ei kuitenkaan ratkaisevan paljon, ja valittavissa olevat perkit tarjoavat melko rajallisesti etua nekin. Tarjolla olisi luonnollisesti maailmanlaajuinen verkkopeli, mutta ajatus siitä ei kiehtonut rajallisten taitojen ja ajan vuoksi, joten kyselin jälkikasvua avustamaan.


Monen muun Lego-pelin tapaan toinen pelaaja voi jälleen tulla ja mennä miten huvittaa, ja kaksinpeli nostikin Lego 2K Driven aivan uudelle tasolle. Kisoissa oli mahdollista liittoutua tekoälyjä vastaan ja tehtävien suorittaminen helpottui sekin melkoisesti. Etenkin Rescue-pelityyppi muodostui suosikiksemme. Pelaajat voivat halutessaan singahtaa toistensa luo hetkessä tai suorittaa tahoillaan kartalla olevia tehtäviä omaan tahtiinsa. Pelasimme useamman tunnin vallan hyvillä fiiliksillä, vaikka välillä kisoja piti XP:n toivossa ajaa uudestaankin eri tasoilla.



Lego-lisenssillä julkaistuista peleistä on miltei aina ollut lupa odottaa laatua, eikä L2KD varmastikaan tuota suurta pettymystä ostajalleen. Ihan niin paljon en siitä innostunut kuin trailerin perusteella odotin, mutta parhaimmillaan koin perin viihdyttäviä hetkiä pelin parissa ja sen audiovisuaaliset tuotantoarvot ovat enemmän kuin kunnossa. Nykypelien malliin luvassa on luonnollisesti eri myös kausia sekä miltei uuvuttava määrä kaikenlaista hilpettä, joten kerättävää riittää pitkäksi aikaa. Jos perheessä on useampia Legoista ja simppelistä kaahailusta innostuneita, tämä on vallan hyvä hankinta, mutta yksin pelaava saattaa kaivata vaihtelevampaa sisältöä. Harmittavaa on myös rakentelun jääminen sivuosaan etenkin hankalan käytettävyyden vuoksi.