Kesä ja syksy 2023 on ollut täynnä isoja julkaisuja, joista moni on ollut vuosia uunissa. On Bethesdan Starfieldiä, Larianin Baldur’s Gate 3:a sekä monia muita pienempiä tuotoksia. Ei siis käy kateeksi Atlas Fallenin kehittäjiä, kun jättiläisiä vastaan pistetään toimiva, mutta selkeästi huomattavan pienemmillä paukuilla varustettu roolipeli.


Atlas Fallen on The Surge -peleistä tutun Deck 13:n kehittämä ja Focus Entertainmentin julkaisema avoimen maailman roolipeli, joka sijoittuu aurinkojumala Theloksen tuhoamalle aavikkoplaneetalle. Nälkäinen jumala vaatii vähältä asutukselta paljon ja hyvänäkin päivänä palvojilla on palkkana vain selviytyminen seuraavaan päivään.



Pelaaja tupsahtaa maailmaan yhtenä selvityjistä. Kun kaupustelumatka kaupungista toiseen päättyy huonosti, päätyy pelaaja taikahansikkaan omistajaksi. Kyseisellä hanskalla on oma mielensä – ja menneisyys, joka liittyy auringonjumalaan.


Pelin tarinassa on herkulliset lähtökohdat, mutta valitettavasti siihen ne jäävät. Välipätkiä on runsaasti, mutta niissä ei ole lähes minkäänlaista johdonmukaisuutta. Sekalaisuudesta johtuen päällimmäiseksi ajatukseksi ei jää, että asiat olisivat tarkoituksella mystisiä, vaan että rytmitys puuttuu täysin. Tietoa tulee niin isoissa annoksissa kerralla, että sitä ei ehdi sulatella ennen seuraavaa ähkyannosta.

Taustatarinan määrän ymmärtäisi, jos päätarina olisi monimutkainen. Näin ei kuitenkaan ole, vaan kyseessä on hyvin yksinkertainen taistelu hyvisten ja pahisten välillä.



Mitä alueisiin tulee, luvassa on hyvin yksitoikkoista aavikkoa aavikon perään. Tavallaan tämän ymmärtää, ovathan kyseessä maailmanlopun jälkeiset tunnelmat pahoine aurinkojumalineen. Ruudulla on teemankin huomioon ottaen kuitenkin hyvin vähän vaihtelua: vain raunioita, hiekkaa ja niiden välistä asutusta.


Atlas Fallenin valttikortti on sen taistelujärjestelmä. Nykyaikaisten toimintaroolipelien mukaisesti luvassa on hyvin tuttua kolmannen persoonan mätkintää. Löytyy kevyttä ja vahvaa hyökkäystä, erilaisia väistöjä ja hyppyjä. Pelin edetessä pystyy avaamaan erilaisia hyökkäyksiä, joilla saa lisää variaatiota mätkintään.
Hieman liiankin tuttua

Taistelujärjestelmä on hiottua, joskin suhteellisen tuttua huttua genreä pelanneille. Silti, pikkusittiäisten pistäminen pinoon on hauskaa ja pomotaisteluistakin löytyy omat haasteensa, jotka kasvavat pelin edetessä.


Atlas Fallen on esimerkki pelistä, joka on täysin toimiva, mutta ei oikein tarjoa mitään muuta toimivuuden lisäksi. Sen tarina on täyttä sekasotkua ja maisemat itseään toistavia. Ehkä muutama hetki lisää uunissa olisi tehnyt terää, sillä paikoitellen alta paljastuu ihan mielenkiintoinen peli.