Jo 90-luvulla startannut ja konsolipelaajia pitkään ihastuttanut Crash Bandicoot -sarja sai ensimmäisen MOBA-variaationsa kun Activisionin ja Toys for Bobin Crash Team Rumble (tai CTR, kuten myös se aikaisempi CTR, joka on kuitenkin aivan eri CTR) ilmestyi tänä kesänä. Peli on suunnattu niin sarjan pitkäaikaisille kuin tuoreemmillekin faneille.



Crash Team Rumble on helposti lähestyttävä ja pelaaminen on parhaimmillaan kiivasta, kaoottista ja hirvittävän hauskaa. Tiimirähinä perustuu aina yhdessä kentässä käytäviin 5–10 minuutin mittaisiin 4 vs. 4 - otteluihin, jonka voittaa kahdesta joukkueesta se, joka ensin on kerännyt 2000 wumpa-hedelmää omaan pankkiinsa. Kerättävät hedelmät ja reliikit ilmestyvät uudestaan paikoilleen lyhyen jäähdyttelyn jälkeen.


Joukkueet koostetaan vapaamuotoisesti kolmen eri rooliryhmän hahmoista, joita ovat kentistä löytyviä wumpa-hedelmiä kiireesti keräilevä scorer, muita hahmoja hidastava blocker sekä keräilyä parhaansa mukaan tehostava booster. Pelattavina hahmoina ovat tietysti nimikkopussimäyrä Crash Bandicoot sekä Coco, Tawna, Dingodile, Dr. Neo Cortex, Dr. Nitrus Brio, Dr. Nefarious Tropy ja täysin uusi hahmo Catbat. Kuluvan ensimmäisen kauden hamolisäykset ovat Ripper Roo ja Dr. N. Gin, joten odotettavissa lienee kausittaisia uusia hahmoja. Näistä on kuitenkin jo erinomaisen hyvä lähteä liikkeelle.


Hahmovaihtoehtoja on aluksi kolme erilaista, joista valikoimaa laajennetaan lisää matseja pelaamalla ja saavutuksia avaamalla. Osa hahmoista kaipaakin jo sitten enemmän peliaikaa sekä vaivannäköä avautuakseen. Kaikilla hahmoilla on omat liikkeensä ja peruskykynsä ja ne myös liikkuvat eri tavoin. Tältä osin hahmosuunnittelu on hyvää ja tekee vaihtelustakin mukavaa, mutta kehno puoli taas on se, että jakautuminen vahvempiin ja heikompiin tapauksiin on voimakasta. Tasapainottavia päivityksiä on tehty jo yksi, mutta silti taskut wumpia täynnä oleva Crash saa äärettömän herkästi ja toistuvasti selkäänsä yhdeltäkin sitä vainoavalta Dingodileltä, jos vastassa on tarkkaavainen pelaaja.


Pelaajat valitsevat kuhunkin matsiin oman latautuvan lisävoimansa vaihtoehdoista, joita avautuu kaikille pelaajatason myötä. Näillä saa esimerkiksi tietyn aikaa vihollisilta suojaavan seinämän pankilleen, suuremman kapasiteetin wumpa-hedelmien keräilemiseen tai alueellisesti parannusta tuovan jääkaapin omalle joukkueelleen. Lisäkykyjen harkittu käyttö voi helposti ratkaista koko ottelun suunnan, sillä jokaisen kolkkauksen jälkeen uuden syntymän odottelu haukkaa lyhyistä matseista paljon peliaikaa.



Kenttiä on tämän arvion kirjoitushetkellä kymmenen kappaletta. Kenttäsuunnittelu on hyvää ja ympäristöt ovat selkeitä ja värikkäitä. Perusreittejä on kolme, mikä selkeyttää kenttäjakoa ja on ennakoinnin kannalta helposti hahmotettavissa. Crashin hengessä nopeatempoista hyppimistä on saatu mukaan eri korkuisilla tasoilla, joita voi käyttää myös hyväksi taktikoinnissa. Kummallakin joukkueella on yksi pankki, jonka päällä on onnistuttava seisomaan häiriöttä muutama sekunti talletuksen alkamiseksi.


Talletuksia voi nopeuttaa rajatuksi ajaksi, jos joukkue saa merkittyä hallintaansa kolme boostikiveä hyppäämällä niiden päälle. Kivistä kisaillaan usein kiivaastikin. Reliikeillä taas saa aktivoitua lyhytaikaisia tapahtumia, joiden avulla pääsee vaikkapa asettamaan väliaikaisia esteitä toisen joukkueen pankkialueelle, hyppäämään pienellä katapultilla korkeuksiin tai pyöriä suurella rantapallolla vihollisten yli. Jokaisessa kentässä on kuhunkin teemaan sopivat, lisäetua tuovat eeppiset tapahtumat, jotka aktivoidaan samoilla reliikeillä kuin pienemmätkin tapahtumat. Eeppisillä tapahtumilla voi joko hidastaa toista joukkuetta tai auttaa omaansa: valikoimaan kuuluu kentästä riippuen esimerkiksi pelaajia jahtaava UFO, pankkia suojeleva lohikäärme, Uka-Ukan voimakenttä ja kätevä wumpa-hedelmäpuu.


Peli on parhaimmillaan silloin, kun pelaajat valitsevat aulassa tasapainoisen kokoonpanon hahmoja ja puhaltavat yhteen hiileen rooleihinsa keskittyen. Jos aulan ajastin tyhjenee ja joukkueeseen tulee enemmän kuin yksi botti, tulee matsista käytännössä aina ajanhukkaa. Botit eivät kykene olemaan avuksi ja ne toimivat käsittämättömän typerästi, joten ottelu täytyy joko kärsiä loppuun tai hypätä ulos uuteen aulaan. Kokemuspisteitä sentään kertyy häviöistäkin. Tekoälylle ei ole mitään vaikeustasoasetuksia koko pelissä ja se on puute.



Crash Team Rumble keskittyy verkkomoninpeliin. Verkossa rähistely on siis ainoa tapa myös ansaita kaikki se, millä peli palkitsee: pelaajakorttien taustoilla, koristeilla ja tehosteena soitettavilla Crash-pelien musiikkikatkelmilla sekä hahmoskineillä, hatuilla ja muilla kosmeettisilla esineillä. Pelkästään tuo sälä ei oikein riitä pitämään mielenkiintoa yllä, vaikka kaikenlaista hienoa ansaittavissa onkin. Jäin oikeastaan kaipaamaan jotakin areenamätön kaltaista pistelistapeliä, jossa samalla voisi ansaita pelaajatasoja ja tavaroita. Toivon, että jotakin vastaavaa nähtäisiin tulevaisuudessa toisinaan niin jyrkäksi käyvän verkkopelin rinnalla. Paikallinen moninpelikin sopisi tähän pakettiin, mutta sitä ei ole. Pelin opetteluun ja harjoitteluun löytyvät kuitenkin perustutoriaali sekä bottipelitila ja jos vain pelaavia kavereita riittää, voi oman aulan luoda yksityisessä pelitilassa.


Ilman PS Plus -tilausta ei Crash Team Rumblesta ole mitään iloa, sillä jo pelin käynnistyminen vaatii Plussan. Tämä siis sen lisäksi, että peli maksaa versiosta riippuen n. 35–45 euroa (tosin tällä hetkellä PS Storessa perusversion hinta jää alennuksen jälkeen n. 23 euroon. Peli itsessään ei ole kallis, mutta varmasti rahoilleen saa parhaiten vastinetta, jos innostunut ja pelaamiseen sitoutunut kaveriporukka ostaa sen yksissä tuumin. Toinen, säästeliäämpi vaihtoehto on jäädä odottamaan, jos peli ilmaantuu myöhemmin lisämaksuttomien Plus-pelien kuukausittain vaihtuvaan valikoimaan. Jos ajatus sisällöllisistä kysymysmerkeistä suhteessa hinnoitteluun ei hankaa, Crash Team Rumbleen voi olla ostoksena myös aivan tyytyväinen.


Peli pyöri PS5-konsolilla erinomaisesti ja heittäytyminen oli helppoa jo ensimmäisistä otteluista alkaen. Hahmojen kontrollit ovat yksinkertaiset ja eikä niissä ole juurikaan opeteltavaa. Ulkoinen ilme ja grafiikka taitavat olla pitkälti Crash Bandicoot 4: It’s About Timesta kierrätettyä, joten laatu on oikein hyvää. Musiikki heitti aivan ensimmäisten Crash-muistojeni pariin, vaikka vuosien mittaan suuri määrä sarjan pelejä onkin jäänyt toistaiseksi kokematta. Tämä Crash tuntui siis sopivan tähän jatkumoon hyvin. Peli yhdistää tappelua ja kahinaa kiireiseen keräilyyn ja taktikointiin tasapainoisesti, mikä pitää pelaajat otteluissa sopivasti varpaillaan.


Kun Crash Team Rumblea pelaa, hyvistä hetkistä ja mukavasta flow’n tunteesta on niiden kohdalle osuessa helppo iloita. Voittaminen tuntuu oikeasti kivalta, mutta häviö ei lannista: vielä yksi peli, vielä yksi peli, no ehkä vielä yksi. Kun peliä ei aktiivisesti pelaa, sitä ei juurikaan ajattele, sillä tavoitteellisuutta ja vetovoimaa puuttuu. Viikonlopputapahtumia on mukana, mikä on toki tyhjää parempi, mutta eritystä sitoutumista ei niihinkään päässyt syntymään. Toivon, että pelin kehitys jatkuu ja että uuden kausisisällön lisäksi tarjottaisiin jatkossa muutakin, joka vetäisi pelaajia yhä puoleensa sen verran, ettei peli lipsahtaisi verkkomoninpelin elinkaarensa aikana boteilla höystetyksi zombiksi.

Crash Team Rumble on saatavilla PlayStation 4- ja 5- sekä Xbox One- ja Series X|S -konsoleille.