Itään siirryttäessä verkkopeleistä ei makseta kuukausittain kiinteää summaa, vaan pelatun ajan mukaan. Siksipä pelit suunnitellaan viemään mahdollisimman paljon pelaajan aikaa, ja tyypillisen "itämorpin" sisältö onkin pitkälti loputonta hirviönlahtausta, eli grindia, alusta loppuun. Joskaan loppua ei edes käytännössä ole. Selitystä sille, miten pelaajia sisällön yksinkertaisuudesta huolimatta riittää, on ainakin itseni vaikea keksiä.

World of Warcraftin menestys johtuu ainakin osin juuri siitä, että grind saatiin jos ei nyt eliminoitua, niin ainakin naamioitua ihan onnistuneesti suurella määrällä tehtäviä. Nyt NCSoftin miehistö Koreasta, sieltä vähemmän huonosta Koreasta siis, jäljittelee ainakin osittain Blizzardin menestyskaavaa ja lopputulos on juurikin sitä mitä voisi olettaa, eli jotain siltä väliltä.



Aion kertoo kahtia haljenneesta maailmasta, jonka valoisalla sisäpuoliskolla asustelevat animehahmojen näköiset Elyokset, ja pimeällä puolella animehahmojen näköiset Asmodianit. Jommaksi kummaksi on ruvettava, ja vastapuolen peelo-ajia on välittömästi asianmukaista lähteä stereotypisoimaan typeriksi “noobeiksi” erinäisillä palstoilla. Mitä ulkonäköön tulee, hahmonluonti on melkoisen kattava ja itse kukin saa varmasti tyydyttävän näköisen sankarin aikaiseksi, joskin on ihmeteltävä ihmisten mielikuvituksen puutetta – samaa Legolasta ovat taas maat ja mannut täynnä. En tosin voi itsekään sanoa poikkeavani linjasta. Hahmoluokkia on aluksi valittavana vaatimattomat neljä, eli soturi, paranteleva taikuri, pipitaikuri tai varas. Nämä jakaantuvat tasolla kymmenen kahteen vaihtoehtoon, eli valintoja on se kahdeksan kappaletta. Yhtään tuoreen tuntuista ei tästä joukosta valitettavasti löydy.

Pelin ensimmäiset 25 kokemustasoa voivat WoW:llä MMO-uransa aloittaneelle, joidenkin “tosipelaajien” mielestä jopa hemmoitellulle pelaajalle, aiheuttaa jonkinmoisen kulttuurishokin. Tehtäviä kyllä löytyy, mutta eteneminen on moneen kilpailijaan verrattuna hyvin lineaarista. Käytännössä alueilta siirrytään seuraavalle aina samassa järjestyksessä, eikä tehtäviä ole niin paljon, että varsinaista valitsemisen vapauden tunnetta pääsisi syntymään. Valtaosa tehtävistä on aivan sitä perinteisintä tyyppiä: tapa 30 sutta, kerää 30 tukkia ja tule takaisin. Ensimmäinen muiden pelaajien kanssa läpikäytävä tyrmä avautuu vasta tasolla 25 ja muutoinkin yksinäinen turrin ja röllin takominen keskeytyy vain muutamaan pahaiseen ryhmätehtävään. Mikään ei toki estä pelaamasta kaverien ja ventovieraiden kanssa tästä huolimatta, mutta kun varsinainen motivaattori ryhmän kokoamiseksi puuttuu, tuntuu suurin osa sankaristosta hoitavan hommansa mieluiten yksin.



Pelaaminen ei onneksi ole teknisesti puhuen mitenkään tuskainen kokemus. Koreassa peli on ehtinyt olemaan markkinoilla jo pidempään ja se näkyy. Bugit ovat melko vähissä ja taistelu toimii hienosti, joskin täysin perinteisesti, perushyökkäykset tapahtuvat automaattisesti ja pelaajan murheeksi tai iloksi jäävät erikoisliikkeiden aktivointi ja liikkuminen. Ilahduttavasti jokainen hahmoluokka on varsin kykeneväinen yksin seikkailemiseen ja tappamiseen, omalla parantajallanikaan en missään vaiheessa kokenut morakateutta vieressä huitovien sotureiden rinnalla. Lentäminen on oleellinen osa Aionia, jokainen pelaaja saa nimittäin omat siivet. Lentoaikaa on rajatusti ja mikäli pelaaja ottaa siivillään vahinkoa, on alastulo sitäkin pikaisempaa. Kaikilla alueilla ei voi lentää, mutta liitää voi – korkeilta paikoilta hyppäämällä on siis mahdollista säästää aikaa matkustamisessa, vaikkei varsinainen ilmaan nouseminen siivillä onnistuisikaan. Taisteluihin rajallinen lentomahdollisuus tuo kiitettävästi lisää syvyyttä, esimerkiksi pakeneminen yläilmoihin viimeisellä hetkellä ennen kuolemaa on tyydyttävää - varsinkin jos tietää, että vastapuolella on lentoaikansa tuhlannut, taktista kykenemättömyyttään kiroava ihmispelaaja.

Taso 25 on töissä käyvälle pelaajalle vähintään viikon-parin tekemisen takana, enkä voi itse sanoa tuosta ajasta kauheasti nauttineeni. Kyseinen taso on kuitenkin Aionissa sellainen taso, jolle kannattaa ilmaisen kuukautensa aikana pyrkiä. Samanaikaisesti pelaajalle avautuu pääsy ensimmäiseen monen pelaajan tyrmään sekä Abyssiin, johon palaan tässä tekstissä pian. Joissakin 6 pelaajan ryhmillä läpikoluttavissa luolissa on läpäisyn jälkeen aktivoituva aikarajoitus, jonka takia niitä voi tehdä vain kerran päivässä. Yhdestä pikaisesta läpijuoksusta tippuu palkintona kuitenkin sellainen määrä kokemusta, että eteneminen tuntuu välittömästi reippaammalta ja ennen kaikkea vähemmän loputtomalta toistolta. Hyvää tavaraa eli loottia on myös tarjoilla, joskaan ei läheskään niin avokätisesti kuin useimmilla kilpailijoilla. Tyrmiä vain saisi olla reilusti enemmän, sillä nyt tasoissa järkevällä nopeudella noustakseen on käytännössä toistettava samaa tyrmää kerrasta toiseen päiväkaupalla, tai tehtävä lisäksi tylsiä tehtäviä ja grindausta.



Abyss on ainakin NCSoftin itsensä mukaan pelin sielu ja sydän, enkä tätä ensituntuman perusteella lähde kiistämään. Kahden pallonpuoliskon välissä sijaitsevalla alueella käydään jatkuvaa sotaa tilasta elyoslaisten, asmodianien ja tietokoneen ohjastaman kolmannen osapuolen, balaurien välillä. Vallattavana on kaikkea maamerkkien ja linnakkeiden väliltä, kaikilla on oma merkityksensä niin taistelun etenemiseen kuin esimerkiksi osapuolten kauppojen hintoihin. Warhammer Onlineä pelanneet tuntevat olonsa heti kotoisaksi, joskin sillä erotuksella että kaikki toiminta tapahtuu nimenomaan Abyssin alueella; mitään instansoitua rällästämistä satunnaisesti tietokoneen kokoamilla tiimeillä on siis turha odottaa.

Muutaman session pituisen ensikosketuksen perusteella PvP-osio pelistä toimii hyvin. Foorumirutinasta päätellen kaikki eivät ole olleet yhtä onnekkaita, mutta allekirjoittaneella isommatkin taistelut pyörivät huomattavasti kilpailijoita paremmin. Kukapa olisi uskonut, että Crysiksen moottorista olisi edes muokkausten jälkeen moiseen... Koska kyse on massiivi-PvP:stä ilman rajoituksia, numerot ja yhteen pelaaminen puhuvat, yksin on turha kuvitella pärjäävänsä. Jos tahtoo voittaa enemmän kuin hävitä, on hyvä kilta tai vakiotiimi käytännössä pakollinen, näin ainakin tällä hetkellä omalla palvelimellani. PvP:n mahdolliset isommat ongelmat tulevat paljastumaan vasta maksimitasolla, kun kaikkien pelaajien hahmot ovat samalla viivalla, joten lupauksia Abyssin lopullisesta luonteesta tai toimivuudesta on vielä vaikea tehdä.



Peli näyttää MMO-skaalalla oikein komealta, varsinkin ilmasta maisemat ovat parhaimmillaan hienoa katsottavaa. Maailma on suunnittelultaan aika yllätyksetöntä peruskamaa, joskin lentelyä painottava, synkänpuhuva Abyss on erittäin onnistunut. Äänet ovat ihan onnistuneita nekin, mutta hahmojen jatkuva huutelu ja ähkintä taistelun timmellyksessä varmasti ärsyttää joitakin. Testikokoonpanollani (Intel Core2Duo @3,2 GHz, 4Gt RAM, Nvidia GTX285, Win7, 1680x1050) peli pyöri pääasiallisesti hienosti täysillä asetuksilla, joskin ruuhkaisat alueet aiheuttavat perinteistä kovalevyaktiviteetista johtuvaa pätkimistä. UI ei ole kovinkaan muokattavissa, mutta on perinteinen, selkeä ja ajaa asiansa hyvin.

Aion on teknisesti ja laadullisesti puhuen ihan onnistunut paketti. Harmi vain, että teknistä osaamista ei ole valjastettu edes muutaman uuden idean toteutukseen. Lentokyky ei poista sitä tosiasiaa, että MMO-veteraanille Aion tarjoaa vain vanhaa tuttua, ja sitäkin aika rajatuissa määrin. Pelin PvP-osiossa on paljon potentiaalia, ja mikäli oma peli-into kestää maksimitasolle asti, saatan palata asiaan pikamulkauksen muodossa. Tähänastisen kokemuksen pohjalta peliä ei kuitenkaan uskalla suositella kuin sellaisille MMO-nälkäisille pelaajille, joille grind ei ole kirosana.