Tilaan edelleen Aku Ankkaa. Se on tullut minulle vuodesta 1980 alkaen keskeytyksettä, joskin lopetin numeroiden säilömisen kansioihin joskus 90-luvun puolivälissä. Luen edelleen lehden joka viikko ja keskimäärin se on minusta ihan hauska. Pidän erityisesti Aku Ankka -sarjakuvista ja Aku Ankan ristiriitaisesta ja samaistuttavasta hahmosta, silloin kun käsikirjoittajat kohtelevat häntä samalla tavoin kuin mestarit Carl Barks ja Don Rosa.


Siksi idea Disney-kartingista ei ollut minulle lähtökohtaisesti vastenmielinen. Sen jälkeen kun Mario Kart muodostui yhdeksi kaikkien aikojen klassikoista on ollut ikään kuin traditio, että jokaisesta vähänkin menestyneemmästä brändistä tehtaillaan myös kevyt kilpa-ajo, jossa on mukana erilaisia tehosteita. Osa näistä on ollut ihan onnistuneitakin.

Disney Speedstormin takaa löytyy Gameloft, jonka tuotteliaisuudesta oheinen Wikipedia-sivu kertookin kaiken tarpeellisen. Etenkin mobiilipuolella vaikuttaneen kehittäjän suurin meriitti ajopeleissä on epäilemättä Asphalt-sarja, joka on harvinaisen hyvän näköinen ja pelattava mobiilipeliksi.



Mobiilipelimäisyys näkyykin DSS:ssä heti alkutahdeista alkaen. Kännykkäviihteessä kun on perin tavanomaista, että kaikenlaisen krääsän kerääminen on vähintään yhtä tärkeää kuin varsinainen pelin perusluuppi. Sen sijaan, että pelaaja saisi heti valita haluamansa hahmon, tarjolla onkin käytännössä vain Mikki Hiiri, jolla pitää ensin opetella perusteet pelistä. Pian myös selviää, että tärkeä mekaniikka on hahmon päivittäminen: sen sijaan että varusteltaisiin autoa, pitääkin etupäässä kerätä tasoja sen kuskille. Niitä taas saa suorittamalla kentissä tehtäviä, kuten driftaamista ja sen sellaista. Tarjolla on erilaisia hahmotyyppejä – Aku Ankka on vähemmän yllättäen ”brawler” – ja mukana on kohtalaisen paljon eri aikakausien Disney-porukkaa sarjakuvasankareista prinsessoihin, kunhan heidät saa vain ensin avattua käyttöön. Osa hahmoista myös on vain osa varikkotiimiä. Palkintolaatikoista avautuu sitten autoon väriteemoja sun muuta. Postiin kilahti jo myös tiedote uusista kakkoskauden hahmoista, joissa on mukana muun muassa Pixaria.


Moninpeliä on tarjolla sekä samalla koneella että verkon yli, tosin jälkimmäinen vaatii että on ensin pelannut riittävästi yksinpeliä. Tämä on ihan reilua ja karsinee ainakin kärsimättömimmät rage-quittaajat joukosta.



Kenttien teemat vaihtelevat: Hercules-elokuvan hengessä kaahataan antiikin Kreikassa, Karibian Piraatitkin kohdataan, elokuvan taikaa esittelevä rata on osin mustavalkoinen ja niin edespäin. Grafiikan vauhdissa ei ole valittamista, se soljuu eteenpäin oikein mukavasti, eikä pelaamisessa muutenkaan ole mitään isompaa ongelmaa.


Paitsi tietysti se, että Disney Speedstorm on tylsä. Tosi tylsä. Se on juuri sitä, mitä englantia puhuvat kuvaavat ilmauksella "painting by the numbers”. Toteutuksessa ei ole juurikaan moitteen sijaa, mutta on vaikea keksiä, miksi pelaisi juuri tätä peliä kaikista vaihtoehdoista. Värikäs ja räiskyvä Disney-maailma on ikään kuin stilisoitu näyttämään tasan siltä kuin kaikki muutkin pelit, Aku Ankan kaltainen railakas arkipäivän anarkisti on puettu samanlaiseen haalariin kuin kaikki muutkin geneeristen ajopelien hahmot ja niin edelleen. Lukemattomat Disney-hahmot ovat vain kerättävää töhkää ilman persoonallisuuksia – edes autoissa ei irrotella lainkaan, vaikka se on ollut eräs näiden karting-pelien perusominaisuuksista. Mistä se on kotoisin, että Aku muka ei ajaisi 313:lla eikä prinsessa Belle vaikka hevosvaunuilla?

Aloin epäillä, etten laajasta Disney-kokemuksestani huolimatta ole pelin kohderyhmää, joten pyysin 12-vuotiasta poikaani peliseuraksi. Muutaman kisan jälkeen hän alkoi kysellä, voisimmeko ehkä pelata yhdessä jotain muuta, koska tämä peli on vähän ankea.



Mario Kart on hyvä peli, koska ensinnäkin siinä on hyvä pelattavuus ja toisekseen se käsittelee lähdemateriaaliaan rakkaudella. Crash Team Racing sukulaisineen on hyvä peli, koska se toteuttaa hyviä asioita Mario Kartista ja lisää mukaan myös sopivasti omaansa. Disney Speedstorm jää kädenlämpöiseksi, koska lukemattomine ihkusälineen se tuntuu lähinnä kännykkäpelin pelaamiselta isolla ruudulla, eikä Disney-universumia hyödynnetä lainkaan… taianomaisesti. Saattaisin hyvin kuvitella, miten upea olisi jokin Cuphead-tyyppinen ajopeli vanhojen piirrettyjen maisemissa tai edes Roger Rabbit -henkinen "lisätty todellisuus", joka sekoittelisi tosielämää ja piirroshahmoja. Kliseisen metallinen DSS kaikkine turbopadeineen ei ole kumpikaan näistä, joten sen osana on olla taas yksi karting-peli lukemattomien karting-pelien meressä.