DC Justice League: Cosmic Chaos tarjoaa supersankariseikkailua todella perheystävällisessä paketissa. Cosmic Chaos yhdistelee tunnetuimpia ja nuorisolle ehkä tuntemattomampiakin hahmoja, mikä tekeekin siitä helposti lähestyttävän niin lapsille kuin aikuisillekin. Pelin julkaisija on jo kymmenistä erilaisista lapsille suunnatuista lisenssipeleistä tunnettu Outright Games.



Tutut ja rakastetut sankarit Teräsmies, Ihmenainen ja Lepakkomies ovat seikkailun pääosassa. Teräsmiehen vanha vastustaja, maagisilla voimilla varustettu kiusankappale ja juonikas riesa Mister Mxyzptlk kaappaa Starron kanssa loput Oikeuden Puolustajat, eikä tässä vielä kaikki: Mxy maustaa kaaosta tuomalla mukanaan Happy Harborin kaupunkiin pahansisuisia kalaolentoja ja keppostelemalla kaikin mahdollisin tavoin. Superkolmikon tehtäväksi jää etsiä ja vapauttaa kollegansa sekä ratkoa matkan varrelle ripoteltuja metkuja.


Cosmic Chaos on yläviistosta kuvattu avoimen maailman komediallinen tappelupeli, jossa
nujakoidaan mitä värikkäimmissä ja suloisimmissa miljöissä. Ympäristöt ja hahmot ovat huolella laaditun näköisiä ja toteutetut sarjakuvamaisella cel-shading-grafiikalla. Tarinaa kuljetetaan laadukkailla, tyyliin sopivilla välianimaatioilla ja kirjavalla dialogilla. Peli sisältää muutaman vaihoehdon puhutuille kielille, mutta on mukavaa, että kirjoitettuihin tekstisisältöihin voi valita kieleksi suomen. Käännökset ovat kohtuullisen hyvät: vitsejä ja sanaleikkejä on tarvittaessa muokattu kohdekielelle ymmärrettävämmiksi. Muutamia pieniä kömmähdyksiä tekstissä tuli vastaan, mutta yleisesti kielellinen toteutus saa yläpeukun.


Cosmic Chaos tarjoaa yksinpelinä pelattavan tarinatilan sekä silkkaan toimintaan keskittyvän paikallisen, kahden pelaajan moninpelitilan. Toiminta on luonteeltaan suoraviivaista: tarinatilassa alueita täytyy tyhjentää vihollisista etenemisen nimissä supersankarivoimin. Välillä kentissä ratkotaan tehtäviä ja pulmia, joiden vaikeustaso on sopivan matala kohdeyleisö huomioiden. Lisää tekemistä saadaan sivutehtävistä, joissa päästään kohtaamaan useita muita DC-universumin hahmoja.



Teräsmiehellä on lämpökatseensa, Ihmenaisella lassonsa sekä Lepakkomiehellä bataranginsa, kuten kuuluukin. Jokaisella kolmesta pelattavasta hahmosta on etähyökkäys, erikoishyökkäys sekä ylivoimahyökkäys, joita voi parannella päivityksiin tarvittavien tarvikkeiden löytämisen myötä. Päivityspolku on toteutukseltaan sopivan yksinkertainen, mutta yllättävän monipuolinen. Passiivisia kykyjä sankareille voi asettaa löydettävillä, usein hullunkurisilla esineillä. Kullakin sankareista on myös oma meleehyökkäyksensä, joten kaikkia näitä eri tavoin toimivia taitoja kierrättämällä ja yhdistelemällä taisteleminen osaa olla oikeinkin hauskaa.Teräsmiehen, Ihmenaisen ja Lepakkomiehen välillä vaihtaminen onnistuu lennosta, joten hahmojen kierrätystä voi hyödyntää myös hyökkäysten latautumisaikojen kuluessa. Hetkellistä lisätukea saa myös pelastetuista hahmoista niin halutessaan.


Lapsekkaiksi, mutta alkuperäisesikuvien mukaisiksi kirjoitetut hahmot ilahduttavat. Aikuisfanikunnan jäykkisosastolle ei dialogi välttämättä uppoa, mutta nuorempi polvi ilahtuu kevyemmästä meiningistä varmasti. Hahmojen keskinäiset erotkin maustavat pelaamista mukavalla tavalla.

Kartta on jaettu hahmotason mukaisiin alueisiin, mutta siellä voi liikkua vapaasti ja tarinatilassa jokaisen nurkan voi nuohota lävitse. Tappelutila tarjoaa rajatummat mahdollisuudet liikuskella kartalla. Ajoneuvoja voi lainata kaupunkilaisilta, jos lentely ei huvita. Välillä pelaaja joutuu törmäämään siihen, että ilman sivutehtävän aktivoitumista ei jokaisessa löydetyssä uudessa paikassa tapahdu vielä mitään. Tutkiminen kasvattaa kuitenkin nopeasti mahdollisuuksia tehdä uusia päivityksiä ja parannuksia sankarien taitoihin ja hauskana lisänä sinne tänne löydettäväksi on myös ripoteltu sarjakuvalehtiä. Näitä voi vaihtaa erilaisiin Teräsmiehen, Ihmenaisen ja Lepakkomiehen kosmeettisiin pukuihin. Puvut ovat erinomainen läpileikkaus hahmojen sarjakuvahistoriaan ja eri tyyleihin, väreihin ja seikkailuihin.


Kerättävien ja vaihdettavien esineiden ja valuuttojen määrä ei ole ylitsevyöryvä, vaan nuoremmankin pelaajan on vielä kohtuullisen helppo hahmottaa, mitä milläkin on tarkoitus tehdä. Hahmojen kehitys on myös toteutukseltaan yksinkertaista, mutta tuntuvaa. Kehityksen hyytyminen tuntuu tosin loppua kohti mentäessä, kun maksimi on saavutettu.



Vaikeustasoja on viisi kappaletta ja eritasoisten pelaajien kannalta varianssi on oikein hyvä. Helpoimmalla vaikeustasolla vain sankarit tekevät vahinkoa. Tällöin pelaaminen on tietysti melkoista läpijuoksua, kunhan muistaa hipaista nyrkillä jokaista vihamielistä vastaantulijaa, mutta sekin onnistuu varmasti tuntumaan saavutukselta aloittelevan pelaajan perspektiivistä. Vaikeimmalla tasolla taas hommasta saa juuri sellaista tervanjuontia, kuin vain kalaäijiä kuhisevasta söpöilytappelusta voi irrota. Väistelyn ja hahmohyökkäysten ajoittamisesta ja yhdistelystä tulee merkityksellisempää sekä tietysti haastavampaa. Parhaimmillaan tasapainossa on keskimmäisin vaikeustaso, jos pelaajalla on jo hieman kokemusta lajityypin peleistä. Vaikeustasoa voi myös vaihtaa lennosta kesken pelin.



Taistelussa toistuvuus on suurta, mikä ei välttämättä kaikkia miellytä. Kun yksittäinen pikkupomotaistelu on saatu päätökseen, kahinassa esitelty pomohahmo tulee osaksi tavallisessa vihollisvirrassa tavattavien merimöllien vaihtelua. Varsinaisia pomotaisteluita on neljä kappaletta, mutta niiden väliinkin on saatu mahtumaan haastetta ja hauskuutta, sillä erityyppisiä vihollisia on ripoteltu mukaan monia erilaisia. Vihollisten nimikäännökset ovat nekin osa hauskuutta ja välillä erittäin osuvia.

Äänipuoli toimii hienosti. Musiikki on letkeää ja tunnelmallista, efektit taas nasevia ja osuvia. Ääninäyttely on loistavaa ja sopii peliin erinomaisesti. Kolmen pääosan äänistä vastaavat Nolan North (Teräsmies), Diedrich Bader (Lepakkomies) ja Vanessa Marshall (Ihmenainen), joilla on kaikilla aikaisempaa kokemusta rooleistaan.


Bugeja on mukana jonkin verran. Jotkut yksittäiset repliikit olivat suomen sijaan ruotsiksi tai hahmot saattoivat tarttua kiinni kentissä oleviin asioihin, kuten kulkuneuvoihin. Irti pääsi uudelleenkäynnistyksen myötä. Lisäksi peliin tuli päivitys, joka korjasi näitä bugeja mutta samalla pyyhki tarinatilan edistymisen, ja peli piti aloittaa alusta. Mielestäni on puute, ettei tarinatilaan voi ottaa mukaan useampaa pelaajaa, sillä tämän kaltaisessa pelissä se toimisi.

DC Justice League: Cosmic Chaos on mukavaa ajanvietettä, joka on suunnattu selvästi niille, jotka nauttivat myös sellaisista peleistä kuin Minecraft Dungeons tai LEGO-sarjan seikkailut. Supersankaritoiminta ei ole ehkä sarjakuvamaisen väkivaltaisuutensa vuoksi alle 7-vuotiaille sopivaa, joten ikäraja vaikuttaa sisältöön nähden osuvalta.